Matkan alku
Kun jouduin pakenemaan kotimaastani Kongon demokraattisesta tasavallasta, kannoin mukanani muutakin kuin vain toivoa ja muistoja. Saapuminen Ugandan Nakivalen pakolaisasutusalueelle merkitsi paitsi uuden, epävarmuuden täyttämän pakolaiselämän alkua, myös jonkin sellaisen alkua, jota en osannut vielä kuvitella.
Kotimaassani olin opiskellut jonkin verran tietotekniikkaa ranskankielisessä koulutusohjelmassa. Uudessa paikassa pakolaisasutusalueella, jossa jopa tietokoneen käyttö oli vaikeaa, mietin usein, olisiko it-taidoilla enää koskaan merkitystä.
Ajan myötä elämä alkoi kuitenkin muuttua, kun Nakivale alkoi vähitellen kytkeytyä osaksi digitaalista maailmaa. Internetkahviloita avattiin, nuoret jakoivat puhelimia keskenään ja verkko-oppimisalustoista tuli ikkuna suurempaan maailmaan. Minulle digitalisaatio ei ollut vain teknologiaa – se oli tapa löytää oma polkuni uudelleen.
Aloin opiskella englantia toisena kielenä ja kehitin osaamistani aiempien opintojeni pohjalta. Opin viestimään eri kulttuurien välillä, koordinoimaan nuoriso- ja yhteisöprojekteja sekä käyttämään digitaalisia työkaluja ihmisten tavoittamiseen. Internetistä tuli minulle luokkahuone, kokoustila ja silta uusiin mahdollisuuksiin.
Käännekohta
Todellinen käännekohta tuli, kun tutustuin Suomen Pakolaisapuun. Heidän tapansa voimaannuttaa pakolaisia koulutuksen ja digitaalisten taitojen avulla avasi minulle oven, jota en ollut koskaan osannut kuvitella. Pakolaisavun tuella aloitin työni verkkokoordinaattorina Rubondo Dieter Aminoff -nuorisokeskuksessa Nakivalessa. Tässä tehtävässä pystyn tukemaan muita pakolaisia ohjaamalla verkkokursseja, kuuntelemalla heidän ideoitaan ja auttamalla heitä löytämään toimeentulomahdollisuuksia myös Nakivalen ulkopuolelta.
Tässä roolissa olen nähnyt konkreettisesti, miten digitalisaatio voi muuttaa ihmisten elämää. Pakolaiset, jotka aiemmin tunsivat olevansa eristyksissä, voivat nyt osallistua verkkokursseille, mainostaa pienyrityksiään ja hankkia uusia taitoja toimeentulonsa parantamiseksi. Olen nähnyt, kuinka älypuhelin voi avata kokonaan uuden maailman, kun ihmiset saavat oikeanlaista tukea ja ohjausta.
Pakolaisavun työ osoittaa, että kotoutuminen ei tarkoita vain asumista uudessa maassa, vaan myös sitä, että ihmisillä on taidot ja pääsy osallistua digitaaliseen maailmaan. Jokainen koulutustilaisuus, jokainen lähetetty viesti ja jokainen ihminen, joka oppii käyttämään digitaalisia työkaluja, vahvistaa yhteisöjä ja lisää niiden omavaraisuutta.
Kun katson taaksepäin ja näen, kuinka pitkälle olen tullut, tunnen ylpeyttä. Matkani on kulkenut epävarmoista unelmista koordinaattoriksi, joka auttaa muita löytämään omat unelmansa. Tarinani on vain yksi esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun digitalisaatio kohtaa mahdollisuudet ja kun järjestö, kuten Pakolaisapu, uskoo jokaisen ihmisen potentiaaliin riippumatta siitä, mistä hänen tarinansa alkaa.
Lwaboshi Chris
Online Coordinator, Nakivale, Uganda
