Nuorten väkivaltarikollisuudesta käydään ajoittain vilkasta keskustelua, mutta liian usein se kaventuu yksilön syyllistämiseen. Puhe kohdistuu vanhempiin, kulttuuriin, somen vaikutuksiin tai rangaistusten ankaruuteen. Kysymys siitä, mitä nuorille on tapahtunut ja miten yhteiskunta voisi vastata heidän tarpeisiinsa paremmin, jää usein esittämättä. Pakolaisavun ja Aseman Lasten yhteisessä Sawian-hankkeessa näemme kuitenkin päivittäin sen, mitä tutkimuksetkin vahvistavat: nuorten rikosoireilu ei synny tyhjästä, vaan tyhjiöstä, johon aikuisten tuki ei ole ehtinyt oikeaan aikaan tai oikealla tavalla.
Nuorisobarometri ja THL:n tutkimukset toistavat samaa havaintoa: ulkopuolisuuden tunne on yksi vahvimmista rikosriskin ennustajista. Nuori, joka ei koe kuuluvansa kouluun, yhteiskuntaan, yhteisöön tai edes omaan perheeseensä, etsii kuulumisen tunnetta sieltä, missä sitä tarjotaan. Kun kouluun kiinnittyminen heikkenee, luottamukselliset ja pitkäkestoiset aikuissuhteet puuttuvat ja syrjintäkokemukset kasaantuvat, nuoren arki rakentuu hataralle pohjalle. Tällaisessa tilanteessa “vääränlainen seura” ei ole juurisyy, vaan seuraus siitä, ettei nuoren ympärillä ole ollut tarpeeksi suojaavia tekijöitä.
Tutkimustieto osoittaa selvästi, että vahvin suojaava tekijä väkivaltaista käyttäytymistä vastaan on pysyvä, luotettava aikuinen. Silti monen nuoren elämässä aikuiset vaihtuvat usein. Sosiaalityöntekijät, tukihenkilöt ja opettajat vaihtuvat nopeammin kuin nuori ehtii kiinnittyä. Samalla vanhemmat kamppailevat omien haasteidensa kanssa kuten kielimuurien, toimeentulon, kotoutumisen paineiden tai kulttuuristen ristiriitojen. Kun pysyvä turva puuttuu kaikkialta, nuori jää vailla aikuista, joka kantaisi kokonaisvastuun.
Sosiaalisen median rooli korostuu entisestään nuorten arjessa. Globaalit ilmiöt, kuten Roadman-trendi tai pelialustojen vaaralliset haasteet, eivät synny Suomessa, eikä niitä voi hallita kansallisilla keinoilla. Nuoren maailma muuttuu nopeammin kuin mikään suomalainen instituutio ehtii reagoida. Juuri siksi tarvitaan aikuisia, jotka eivät pelkää ilmiöitä vaan ymmärtävät niiden logiikan ja pystyvät keskustelemaan niistä nuorten kanssa avoimesti.
Monilla ulkomaalaistaustaisilla perheillä kokonaisuus on vielä monimutkaisempi. Yhteisökulttuureissa kasvatus rakentuu kuuliaisuudelle ja perheen maineelle, kun taas suomalainen palvelumalli perustuu avoimuuteen ja suoralle puheelle. Tämän vuoksi väärinymmärryksiä syntyy helposti: vanhemmat saatetaan tulkita välinpitämättömiksi, vaikka he pyrkivät suojelemaan arvokkuuttaan ja identiteettiään. Luottamus syntyy vasta, kun perhe kohdataan heidän lähtökohdistaan käsin.
Eriarvoisuus näkyy suoraan nuorten arjen mahdollisuuksissa, minkä olemme nähneet selvästi myös Sawian-hankkeen aikana. Moni ulkomaalaistaustainen nuori kasvaa alueilla, joissa palvelut ovat kuormittuneita, harrastusmahdollisuuksia on vähän ja koulujen resurssit ovat rajalliset. Harrastuksiin osallistumista rajoittavat usein kielimuuri, tiedon puute ja taloudelliset esteet, ei nuorten haluttomuus. Kun mahdollisuuksia on vähemmän, myös polku kohti yhteiskunnan ydintä kapenee. Siksi on tärkeää sanoa ääneen: nuoret eivät synny riskiksi, vaan voivat muuttua riskiksi, jos heidän ympäristönsä ei tarjoa riittävästi tukea ja vaihtoehtoja.
Sawian-hankkeessa olemme pyrkineet vaikuttamaan juuri tähän kokonaisuuteen: tukemalla kouluja, tarjoamalla nuorille tietoa harrastusmahdollisuuksista ja saattamalla heitä niiden pariin. Olemme tehneet lähiöissä yhteisölähtöistä työtä, lisänneet perheiden tietoa palveluista ja tukeneet erityisesti niitä perheitä, joiden arkeen haasteet ovat kasautuneet.
Työssämme näemme myös sen puolen, joka julkisessa keskustelussa usein unohtuu: nuorten valtavan resilienssin. Monelle ulkomaalaistaustaiselle nuorelle epävarmuus on arkipäivää: kieli, kulttuuri, perheen odotukset ja yhteiskunnan katse risteävät tavoilla, joita aikuiset eivät aina näe. Silti he etsivät ratkaisuja, liikkuvat eteenpäin ja muovaavat elämäänsä uudelleen kerta toisensa jälkeen. Heidän luovuutensa ja selviytymiskykynsä ovat voimavaroja, jotka ansaitsevat tulla nähdyiksi.
Siksi meidän on tärkeää muistaa: nuori ei ole ongelma, vaan rikoksilla oireilu on merkki yhteiskunnasta, joka ei ole onnistunut tarjoamaan nuorelle paikkaa kuulua ja kasvaa. Ratkaisut eivät ole monimutkaisia. Ne ovat inhimillisiä: pysyviä ihmissuhteita, kulttuurisesti sensitiivistä kohtaamista, perheiden osallisuutta ja selkeitä tulevaisuuden polkuja. Kun yhteiskunta oppii näkemään nuoren ennen hänen tekojaan, avautuu tilaa toivolle – toivolle, joka rakentuu ymmärrykselle ja rinnalla kulkemiselle.
Nouran Al-Emara, Ahmed Mowlid ja Mustafa Husseini
Jengiytymisen ja radikalisaation asiantuntijat, Suomen Pakolaisapu
Sawian-hanke on Pakolaisavun ja Aseman Lapset ry:n yhteinen hanke, jossa tehdään ennaltaehkäisevää työtä ulkomaalaistaustaisten nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Hanke on STEAn ja EU:n Sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) osarahoittama hanke ja päättyy 31.12.2025.
Lähteet:
Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024
Ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointi tutkimusten ja tilastojen valossa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2023). Kouluterveyskysely 2023. Saatavilla: https://thl.fi/tilastot/kouluterveyskysely