Suomi on tukenut ja kannustanut Ukrainaa näkyvästi Venäjän aggressiivisen hyökkäyssodan kuluessa. Ukrainasta paenneet ovat voineet hakea tilapäistä suojelua Suomessa keväästä 2022 lähtien. Maahanmuuttoviraston ennakkoarvion mukaan tänä vuonna Suomessa on 8 000–12 000 tilapäisen suojelun hakijaa. Tilapäisen suojelun hakemuksen rekisteröineillä on välittömästi rajaton työnteko-oikeus Suomessa. Suomessa ukrainalaisten työllistymistä on pyritty edistämään myös työllisyyspalvelujen ja työnantajien yhteistyöllä. Hallituksen Ukrainan sotaa paenneiden auttamisen toimenpideohjelmassa todetaan, että ukrainalaisten tutkintojen tunnistamisia ja tunnustamisia lisätään.
Tuesta huolimatta Ukrainasta Suomeen muuttaneiden tie työelämään ei kuitenkaan ole aina suoraviivainen tai helppo. Suuri osa Suomeen sotaa paenneista on naisia. Osassa EU-maita jopa yli 60 prosenttia maahan saapuneista ukrainalaisista on korkeakoulutettuja, joten tilapäistä suojelua saavien keskimääräinen koulutustaso on melko korkea. Työtehtävät eivät kuitenkaan usein vastaa koulutustasoa ja aiempaa työkokemusta. Tuore VATT Datahuoneen raportti (30.9.2025) tarjoaa kattavimman tähän mennessä laaditun arvion tilapäistä suojelua saavien työssäkäynnistä Suomessa käyttäen Tilastokeskuksen, Maahanmuuttoviraston sekä muiden viranomaisten rekisteriaineistoja. Sen mukaan viime vuoden lopulla tilapäistä suojelua saavista eli Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainasta paenneista sai palkkatuloja hieman yli 10 000 henkilöä.
Korkea motivaatio työllistymiseen
Haastattelimme tutkimustamme varten eri ikäisiä ja eri vaiheissa Suomeen muuttaneita korkeasti koulutettuja ukrainalaisia naisia, joista suuri osa on äitejä. Pakkomuutto, esimerkiksi sotaa pakoon lähteminen, vaikuttaa kotoutumiseen ja työllistymiseen usein eri tavalla kuin vapaaehtoinen muutto, joka tapahtuu työn, opintojen tai perheen vuoksi. Eräs haastateltava kertoi ottaneensa mukaan Suomeen ”vain lapsensa ja repullisen tavaroita”. Kotimaahan jäivät hyvä työpaikka, verkostot ja myös oma ammatillinen identiteetti.
Tutkimushaastattelujen kautta olemme havainneet, että työpaikan löytymiseen on korkea motivaatio ja työtä on lähdetty etsimään nopeasti maahantulon jälkeen. Lähtömaassa hankittu tutkinto, englannin kielen taito ja oman alan työkokemus eivät kuitenkaan takaa nopeaa työllistymistä. Monilla aloilla, joista useat ovat naisvaltaisia, tarvitaan esimerkiksi Valviran hyväksyntä ammatin harjoittamiseksi. Vaikka suomea ryhdytään opiskelemaan ponnekkaasti, kansalliskielten taitotasovaatimukset ovat edelleen korkeita. Haastateltavien yleinen toive on, että suomen kieltä pääsisi harjoittelemaan kielikurssien lisäksi myös työn ohessa.
Työnhakuprosessin pitkittyminen voi olla hyvin stressaava kokemus. Tilannetta ei helpota jatkuva huoli Ukrainassa asuvista sukulaisista ja ystävistä. Lisäpaineita voi tuottaa se, että työn ja toimeentulon puute estää Ukrainaan jääneiden sukulaisten tukemisen taloudellisesti. Moni ottaakin vastaan määräaikaista tai epäsäännöllistä työtä, joka ei vastaa koulutusta.
Työllistymistä edistäviä toimia tarvitaan
Kohtaamamme korkeasti koulutetut ukrainalaiset naiset ovat erittäin kiitollisia saadessaan asua Suomessa. Kansalaisjärjestöjen rooli on ollut monille tärkeä. Järjestöt ovat tarjonneet konkreettista tukea, mutta myös yhteisöllisyyttä ja verkostoja. Tuoreen E2 Tutkimuksen selvityksen mukaan korkeasti koulutetut maahanmuuttajataustaiset naiset pitävät yleisesti suomalaista palvelujärjestelmää monipuolisena. Tietoa kaivataan kuitenkin suomalaisesta työelämästä, työnhakuprosesseista sekä työnantajien odotuksista työnhakijoita kohtaan. Verkostoilla koetaan olevan erittäin suuri merkitys työpaikan löytämisessä.
Jotta Ukrainasta muuttaneiden naisten koulutusta ja osaamista voidaan hyödyntää jatkossa tehokkaammin, tarvitaan myös nykyistä enemmän mahdollisuuksia juuri ammatilliseen verkostoitumiseen, osaamisen täydentämiseen sekä kansalliskielten oppimiseen työn ohella. Keräämissämme haastatteluissa tärkeimmät kehittämisehdotukset olivat toive saada konkreettisempaa neuvontaa työllisyyspalveluista sekä mahdollisuus hyödyntää tehokkaammin oppisopimusta. Eräs haastateltava pohti, voisiko työtehtävässä käyttää aluksi enemmän englantia ja jatkaa suomen kielen opiskelua työn ohessa. Tai voisiko omaa ammattia – esimerkiksi psykologin ammattia – hyödyntää erityisesti ukrainalaisten lasten kotoutumisen tukemisessa? Tällöin kielellinen ja kulttuurinen osaaminen voisi muilta osin kehittyä samalla, kun tekee töitä ukrainankielisten asiakkaiden kanssa. Moni tuntuu kaipaavan tutustumista ja ystävystymistä Suomessa syntyneiden kanssa.
Suomalaista työelämää arvostetaan
Suuri osa haastateltavistamme on äitejä. Heistä moni kertoi kokevansa, että Suomi on hyvä ja turvallinen maa kasvattaa lapsia. Epävakaa maailmanpoliittinen tilanne on kuitenkin jatkuvasti läsnä arjessa. Maaliskuussa 2025 toteutetuissa haastatteluissa moni nosti esiin pelon siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapset kotiutuvat koulun ja kavereiden kautta nopeasti arkeen uudessa maassa. Haastateltavat kuvasivat koskettavasti sitä, miten ristiriitaisia ajatuksia mahdollinen paluu Ukrainaan aiheuttaa.
EU haluaa jatkaa ukrainalaispakolaisten oleskelulupia unionin alueella maaliskuuhun 2027 asti. UNHCR:n helmikuussa 2024 julkaiseman selvityksen mukaan lähes neljännes ukrainalaisista pakolaisista ei osannut vielä sanoa, voivatko tai haluavatko he enää palata kotimaahansa lähivuosina. 11 % arvioi, ettei toivoa kotiinpaluulle ole. Euroopan muuttoliikeverkoston mukaan (2024) turvallinen kotiinpaluu ei ole välttämättä mahdollista lähivuosina. Epävarmuus tulevasta aiheuttaa psykososiaalista kuormitusta ja voi heijastua myös kotoutumiseen Suomessa.
Norjalainen OsloMet-yliopiston ja pohjoismaisten kumppanien (IFAU, VIVE ja Itä-Suomen yliopisto) koordinoima tutkimus tarkastelee ukrainalaisten pakolaisten vastaanottoa ja kotoutumista sekä todellisia paluun ja kotoutumisen seurauksia. Tutkimuksen mukaan vain yhdeksän prosenttia Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tilapäisen suojelun nojalla maahan tulleista kertoo haluavansa palata kotimaahansa sodan jälkeen. Päätökseen vaikuttaa perheellisten kohdalla epävakaan tulevaisuuden vaikutuksiin lapsille. Sisäministeriön selvityksen (2024) mukaan 90 prosenttia vastaajista oli tyytyväisiä olosuhteisiin Suomessa. Yhteiskunnan vakaus, lasten tulevaisuus sekä koulutus- ja työllistymismahdollisuudet mainittiin tärkeinä syinä jäämiselle. Myös E2 Tutkimuksen selvityksessä havaittiin, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajataustaiset naiset arvostavat suomalaisen työelämän myönteisiä puolia, kuten työn ja vapaa-ajan välistä hyvää tasapainoa sekä työelämän matalia hierarkioita.
Monille ukrainalaisille paluu ei tule olemaan mahdollista tai ainakin siitä tulee erittäin vaikeaa, jos vanha koti on menetetty ja lapset ovat juurtuneet Suomeen. Ukrainasta paenneiden työllistymisen edistämiseksi tarvitaan jatkossa entistä konkreettisempia toimia, niin että muuttaneet kotoutuvat ja työllistyvät kestäville työurille Suomeen.
Heidi Lehtovaara, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
Tytti Suominen, dosentti, yliopisto-opettaja, Turun yliopisto
Kuva: Annu Grinan