Suomen Pakolaisapu Ugandassa juhlistaa 60 vuoden työtään pakenemaan joutuneiden tukena kiertävän valokuvanäyttelyn kautta.
Pakolaisavun Pohjois-Ugandassa sijaitsevasssa Adjumanin toimistossa joukko vierailijoita seisoo hiljaa valokuvan edessä. Kuvassa mies pitää hymyillen käsissään vanhaa vaakaansa. Yksinkertainen esine kertoo tarinan menetyksestä, rohkeudesta ja uuden alun löytämisestä. Se oli yksi monista voimakkaista valokuvateoksista, joita esiteltiin 30.9. avatussa valokuvanäyttelyssä järjestömme 60-vuotisen taipaleen kunniaksi.
Näyttely antaa äänen tarinoille, jotka usein jäävät kertomatta – pakolaisille, jotka rakentavat elämäänsä uudelleen hiljaisella sitkeydellä ja toivolla. Tuttujen esineiden kautta kuvat paljastavat sen, mitä sanat eivät aina tavoita – kuinka paljon voimaa vaatii aloittaa alusta.
Pakolaisavun oma tarina alkoi vuonna 1965, kun Helvi Sipilä, suomalainen kansanedustaja ja ensimmäinen YK:n apulaispääsihteerinä toiminut nainen, perusti järjestön. Syvästi liikuttuneena pakolaisten ahdingosta Helvi halusi herättää myötätuntoa ja toimia ihmisten puolesta, jotka olivat joutuneet jättämään kotinsa. Kuusi vuosikymmentä myöhemmin hänen visionsa elää Pakolaisavun työssä Suomessa, Etiopiassa, Myanmarissa, Etelä-Sudanissa ja Ugandassa, jossa järjestö on jo 28 vuoden ajan tukenut pakolaisia lukutaidon, toimeentulon ja ihmisarvon saavuttamiseksi.
Näyttelyn avajaisiin osallistui Pakolaisavun pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita, kuten YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, Ugandan pääministerin toimisto, pakolaisten johtamia järjestöjä sekä yhteisöjen edustajia. UNHCR:n edustaja Dereje Mekurizze totesi tilaisuudessa:
”Rauhanomainen rinnakkaiselo on tärkeämpää kuin koskaan, etenkin nyt, kun resurssit ovat niukat. Pakolaisavun työ aikuiskoulutuksen ja toimeentulon parissa on edelleen keskeistä pakolaisten omavaraisuuden rakentamisessa.”
Näyttely siirtyi myöhemmin Pohjois-Ugandassa sijaitsevaan Ayilon pakolaisasutusalueeseen, jossa yhteisöjohtajat ja osallistujat kokoontuivat näkemään omat tarinansa valokuvien kautta. Ugandan poliisin edustaja kommentoi:
”Pakolaisten ja vastaanottavan yhteisön välillä vallitsee rauhanomainen rinnakkaiselo Pakolaisavun yhteisöjä yhdistävän työn ansiosta.”
Yksi näyttelyn osallistujista oli Margaret Masudio, Pakolaisavun pitkäaikainen kumppani ja järjestön toiminnasta tukea saanut.
”Äitini toimi Pakolaisavulla kouluttajana”, hän kertoi ja jatkoi: “Hän ei ollut korkeasti koulutettu, mutta saatu mahdollisuus muutti elämämme. Työstään saamillaan pienillä säästöillä hän pystyi pitämään minut koulussa. Tänään olen ylpeä siitä, että saan olla täällä sekä Pakolaisavun työn vaikutuksia kokeneena että sen yhteistyökumppanina.
Näyttely kuvastaa myös sitä, mikä on ohjannut Pakolaisavun työtä jo kuuden vuosikymmenen ajan – uskoa siihen, että jokaisella ihmisellä on oikeus rakentaa elämänsä uudelleen arvokkaasti, olosuhteista riippumatta.
Kun Pakolaisapu juhlii 60-vuotista taivaltaan, kutsumme ystäviä, kumppaneita ja tukijoita jatkamaan tätä matkaa kanssamme – muuttamaan pakolaisuuden tarinat toivon ja omavaraisuuden tarinoiksi.
Tutustu digitaaliseen valokuvanäyttelyyn verkkosivuillamme.