© Henna Västi
Vuoden pakolainen 2025 Homaira Qadare löytää aikaa hyvän tekemiselle myös kiireen keskellä ja toivoo, ettei maailma vaikene Afganistanin naisten järkyttävästi tilanteesta.
Homaira Qadaren yksi ensimmäisistä ja vahvimmista muistoista Suomesta on valo. ”Milloin aurinko laskee?”, juuri maahan saapunut 15-vuotias Homaira kysyi isältään kesäisessä Suomessa.
Afganistanista kotoisin oleva Homaira saapui Suomeen äitinsä ja veljiensä kanssa perheenyhdistämisen kautta. Talibanin hirmuhallintoa paennut isä oli hakenut turvapaikkaa Suomesta kolme vuotta aikaisemmin, ja epävarman ja pelottavan ajanjakson jälkeen koko perhe oli viimein yhdessä.
Homairan vanhemmat olivat koulutettuja, aktiivisia ja auttoivat usein muita hädän keskellä. Elämä Afganistanissa oli kuin elämää kahden maailman välillä – kotona sai elää ja kasvaa rakastavan perheen kesken. Koti oli täynnä tanssia, ystäviä ja elämää. Kodin seinien ulkopuolella odotti kuitenkin toisenlainen todellisuus: arkea väritti pelko, tyttöjen piti käyttäytyä tiukkojen sääntöjen mukaan ja minnekään ei voinut mennä yksin, vaan jonkun veljistä tuli olla mukana turvana. Yhteiskunnallisen asemansa vuoksi Homairan isä sai tappouhkauksia, eikä kotimaahan jääminen ollut enää vaihtoehto.
“On todella vaikeaa syntyä naiseksi Afganistaniin. Minun onneni oli, että vanhempani suojelivat meitä lapsia ja pääsimme lopulta turvaan Suomeen”, Homaira kertoo.
Vuoden 2021 talibanien uudelleen valtaannousun jälkeen Homairan kotimaa on syvän humanitaarisen kriisin keskellä. Samaan aikaan Afganistanissa on meneillään vakava naisten oikeuksien kriisi, kun naisten ja tyttöjen asemaa ja oikeuksia on rajoitettu rankasti. Naisten osallistuminen yhteiskunnan toimintaan pyritään monilta osin pyyhkimään kokonaan pois. Homairan lapsuudesta tuttu pelko on jälleen osa elämää, ja hän on huolissaan kotimaansa tulevaisuuden puolesta.
“Afganistanissa kotieläimillä on enemmän oikeuksia kuin naisilla. He eivät saa puhua julkisilla paikoilla, heidän pitää pysyä piilossa, he eivät saa käydä missään ilman miehen lupaa ja läsnäoloa. Vuoden pakolaisena tahdon puhua näiden naisten puolesta ja pitää huolen siitä, että heitä ei unohdeta”, Homaira kertoo.
Toisten ihmisten auttaminen lisää elämän merkityksellisyyttä
Suomen Pakolaisavun vuosittain myöntämän Vuoden pakolainen -tunnustuspalkinnon tarkoituksena on auttaa pakolaistaustaisia ihmisiä pääsemään osaksi kotoutumisesta käytävää julkista keskustelua ja vaikuttamista.
Omasta kokemuksestaan Homaira tietää, kuinka suuri merkitys tuella ja palveluilla on uuteen kotimaahan kotoutumiseen. Jo kymmenen vuoden ajan Homaira on tukenut pakolaistaustaisia ihmisiä ja maahanmuuttaneita erilaisten hankkeiden ja vapaaehtoistyön kautta. Hän on kouluttanut tyttöjä naisten oikeuksista ja seksuaaliterveydestä, neuvonut naisia äitiyteen ja raskausaikaan liittyvissä asioissa ja puhunut mielenterveydestä. Erityisesti naisten ja lapsiperheiden asiat ovat hänelle sydämen asia.
Homairalle vapaaehtoistyö tuo merkityksellisyyttä ja mielekkäitä kohtaamisia arkeen. Toisten auttaminen on voimavara, jolle hän järjestää aikaa myös kiireisen lapsiperhearjen keskellä. Vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys ei ole vain yhdensuuntaista auttamista, vaan se vaikuttaa tutkitusti myös tekijän hyvinvointiin.
“Jotkut menevät joogaan tai lenkille, mutta itse saan valtavasti positiivista energiaa ja hyvää mieltä vapaaehtoistoiminnasta. Ihmisten kiitollisuus ja hymy saa työpäivän väsymyksen katoamaan heti”, Homaira kertoo hymyillen.
Auttaminen vahvistaa kokemusta siitä, että omilla teoilla on väliä. Apua toisilta saaneet ihmiset ovat usein heitä, jotka ovat valmiita tukemaan myös muita. Näin syntyy hyvän kierre. Homaira haluaakin rohkaista ihmisiä hyviin tekoihin omien voimavarojen ja mahdollisuuksien puitteissa. Homaira muistuttaa, että myös lahjoittaminen on aktiivinen teko, joka mahdollistaa järjestöjen tekemän tärkeän työn. Empatiaa voi osoittaa monella tavalla.
“Auttamiseen on monia eri tapoja; oman ajan antaminen, toisista välittäminen tai pienen rahasumman lahjoittaminen. Lahjoituksella voidaan antaa pakolaisperheelle esimerkiksi puhdasta vettä tai lämmin ateria, joka voi olla perheen ainut ruoka koko päivänä”, Homaira sanoo.
Vapaaehtoistyön lisäksi lahjoittaminen onkin kaunis ja aktiivinen tapa auttaa. Pienilläkin lahjoituksilla on suuri merkitys ja niillä saadaan paljon aikaan. Suomen Pakolaisavun lahjoittajat tukevat vuosittain satoja tuhansia ihmisiä kotoutumisessa ja uusissa aluissa Suomessa ja ulkomailla. Lahjoittajien säännöllinen tuki mahdollistaa toiminnan joustavasti siellä, missä tarve ja hätä on suurin.
Elintärkeää tukea pakolaisnaisille ja -tytöille
Sodat ja konfliktit ovat pakottaneet historiallisen paljon ihmisiä pakosalle. Maailmassa on yli 123 miljoonaa kodistaan pakenemaan joutunutta. Heistä iso osa on naisia ja lapsia. Pakenemaan joutuneet naiset kohtaavat väkivaltaa usein sekä lähtömaassa että pakomatkan aikana. Pakkomuutolla on negatiivia vaikutuksia tyttöjen ja naisten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja oikeuksien toteutumiseen. Siksi naisten ja tyttöjen tukeminen on keskeinen osa Suomen Pakolaisavun työtä.
Vuonna 2024 Pakolaisavun työ tavoitti yli 180 000 haavoittuvassa asemaa olevaa ihmistä. Lahjoittajiemme tuella toimitimme välitöntä hätäapua katastrofien keskelle, tarjosimme koulutusta luku-, talous- ja yrittäjyystaidoista, tarjosimme turvaa väkivaltaa kokeneille ja tuimme uuteen kotimaahan kotoutumista.
“Pakkomuutto on monelle vain sana, mutta pakolaisille elämän surullinen totuus. Siihen kun saa toiselta ihmiseltä apua ja tukea, niin osa siitä surusta helpottaa huomattavasti”, Homaira kitetyttää.
TULE MUKAAN KUUKAUSITUKIJAKSI!
Kuukausitukijana teet hyvää ympäri vuoden. Säännöllisellä lahjoituksella varmistat, että yhä useampi kotinsa jättämään joutunut saa tarvitsemansa tuen.
Lahjoituksella tuetaan pakenemaan joutuneiden ihmisoikeuksia, koulutusta ja toimeentuloa.
