Joka aamu ugandalaisen Florence Amonyn puhelin alkaa soida – eikä se juuri koskaan hiljene. Osa puheluista tulee riitaisilta pariskunnilta, osa vanhemmilta, jotka ovat huolissaan lapsistaan, tai naapureilta, jotka ilmoittavat maa- tai vesikiistoista. Tavanomaisena päivänä Florence saa yli 30 puhelua, joista jokainen on avunpyyntö. Sen sijaan, että hän kieltäytyisi, hän kuuntelee, neuvoo ja tarvittaessa käy perheissä rohkaisemassa vuoropuheluun väkivallan sijaan. ”Joskus ihmiset pelkäävät mennä poliisille. Sen sijaan he soittavat minulle”, hän kertoo.
Isaac Atikulle, toiselle pakolaisyhteisön johtajalle Pagirinjan pakolaisasutusalueella, Pohjois-Ugandassa, puhelin on enemmän kuin väline konfliktien ratkaisuun. Hänen johtamastaan alueestaan Pagirinjassa on tullut eräänlainen yhteisön puhelinkeskus. Perheet käyttävät puhelinta ottaakseen yhteyttä läheisiinsä Etelä-Sudanissa ja sen ulkopuolella. ”Yhteisö minun alueellani käyttää Pakolaisavun puhelinta tavoittaakseen perheitään ja ystäviään”, Isaac selittää ylpeänä siitä, että yksinkertainen laite on palauttanut katkenneet yhteydet.
Adjumaniin alue Pohjois-Ugandassa, jossa asuu maan suurin pakolaisväestö, on usein tunnettu jännitteistä pakolaisten ja isäntäyhteisöjen välillä. Maatalouskiistat, sukupuoleen perustuva väkivalta, varkaudet ja nuorisojengien toiminta ovat aiemmin kiristäneet suhteita ja uhanneet rauhanomaista rinnakkaiseloa. Näihin haasteisiin vastatakseen Pakolaisapu käynnisti pakolaisten ja ugandalaisten väestösuhteiden edistämisen hankkeen.
Hanke tukee yhteisöjohtajien konfliktien ennaltaehkäisy- ja hallintataitoja sekä antaa heidän käyttöönsä älypuhelimia. Näin tavallisesta laitteesta on tullut voimakas rauhan rakentamisen työkalu.
Puhelimien avulla Florencen ja Isaacin kaltaiset johtajat voivat kutsua yhteisöjä koolle, vastaanottaa tietoa konflikteista reaaliajassa, dokumentoida pakolaisten ja isäntäyhteisöjen välisiä keskustelutilaisuuksia sekä ohjata tapauksia asianomaisille viranomaisille.
WhatsApp-ryhmät levittävät tietoisuutta ja kokoavat ihmisiä yhteen. Vuoropuhelutilaisuuksien aikana otetut valokuvat, äänitteet ja videot taas tarjoavat todisteita, jotka vahvistavat vastuunottoa ja oppimista.
Florence kertoo, että Pakolaisavun koulutuksen tekee ainutlaatuiseksi sen käytännönläheisyys. Aiheet on räätälöity paikallisten todellista elämää varten, ja ne käsittelevät nimenomaan yhteisöjen kohtaamia haasteita. Tämä tekee toiminnasta paitsi merkityksellisiä, myös kestävää. ”Koulutus on kontekstisidonnaista: se nivoutuu alueen konflikteihin ja antaa meille paikallisia ratkaisuja”, hän sanoo.
Vaikutukset ovat jo nähtävissä. Johtajiin luotetaan enemmän, yhteisöt tuntevat yhteenkuuluvuutta ja kiistat ratkeavat ennen kuin ne kärjistyvät. Puhelu, joka ennen olisi voinut jäädä vastaamatta, on nyt alku vuoropuhelulle, luottamukselle ja rauhalle.
Adjumaniin alueella älypuhelin ei ole enää vain väline soittamiseen – se on silta pakolaisten ja isäntäyhteisöjen välillä, elämänlanka perheille ja toivon symboli. Sitoutuneiden johtajien, kuten Florencen ja Isaacin, käsissä se osoittaa, että jopa pienin työkalu voi synnyttää pysyvää muutosta – yksi puhelu kerrallaan.
TUE rauhan rakentamista
