Lukutaito ja vapaaehtoistyö auttoivat pakolaisäitiä löytämään voimaa ja tarkoituksen Ugandassa

Sudanilainen äiti Nasreen Hassan näyttää kameralle hymyillen kurssitodistustaan Ugandassa.

Ennen kuin Nasreen Hassan pakeni Sudanin Darfurista Ugandaan vuonna 2023, hän työskenteli ravitsemushoitajana yliopistollisessa sairaalassa. Nyt 37-vuotias Nasreen asuu pakolaisena Kiryandongon pakolaisasutusalueella Luoteis-Ugandassa.

Saapuessaan Ugandaan Nasreen sai apua Maailman ruokaohjelmalta (WFP). Apu toi konkreettista helpotusta Nasreenin tilanteeseen, mutta samalla se aiheutti kipeitä tunteita:

”Ruoka on minulle erityistä. Kun sain ensimmäistä kertaa ruokaa WFP:ltä, sydämeni särkyi, koska kotona olin se, joka antoi ruokaa – ja nyt minä olin se, jolle ruokaa annettiin.” 

Tilannetta pahensi se, ettei hän osannut englantia:

”En pystynyt kysymään mitään. En pystynyt selittämään itseäni. Tunsin olevani jumissa.”

Nasreen kuitenkin päätti, ettei hän vain jäisi olosuhteiden armoille. Hän halusi parantaa perheensä elinoloja ja päätti opetella englantia.

”Onnekseni Suomen Pakolaisapu palkkasi naapurini, Neymarin, aikuisten englannin kielen opettajaksi meidän alueellemme. Liityin kurssille yhdessä 16-vuotiaan poikani kanssa.”

Nasreen opiskelija ahkerasti ja saavutti perustason englannin kielen tason. Uusien taitojen avulla hän pystyi osallistumaan myös muille kursseille, joista yksi oli hoitotyön vapaaehtoistyöntekijäksi (Care Giving Volunteer, CGV) kouluttava kurssi.

”Olin onnellinen ja tunsin merkityksellisyyttä, kun aloin toimia vapaaehtoisena, sillä pystyin taas antamaan ravintoapua imettäville äideille ja vanhuksille yhteisössäni – aivan kuten tein kotona Sudanissa.”

Hän vaalii todistusta, jonka sai Pakolaisavulta:

”Kun opin puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan englantia, minulle ja lapsilleni avautui uusi ovi. Olen nyt luottavainen sen tulevaisuuden suhteen, jota rakennan itselleni ja lapsilleni.” 

Hänen opettajansa Neymar kertoi, että Nasreen kuului hänen viiden parhaimman oppilaansa joukkoon. Kun Nasreenilta kysyttiin hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan, hän palasi lapsuuden haaveeseensa:

”Kun olin tyttö, haaveilin sähköinsinöörin urasta, mutta minut naitettiin liian varhain. Nyt kuitenkin toivon, että jonain päivänä pääsen takaisin yliopistoon toteuttamaan tämän unelman.” Hän lisää: ”Tällä hetkellä poikani kantaa unelmaani eteenpäin – hänkin suunnittelee ryhtyvänsä koneinsinööriksi.”

Lue lisää Pakolaisavun työstä Ugandassa.

TUE Pakolaisia lahjoittamalla

Mahdollista uusia alkuja kaukana kotoa lahjoittamalla työhömme. Lahjoituksilla tuetaan pakenemaan joutuneiden koulutusta, toimeentuloa, terveyttä ja ihmisoikeuksia Ugandassa ja muissa toimintamaissamme. Pienikin summa auttaa.

Lahjoita nyt
Kuvassa on hymyilevä mies ja nainen Ugandassa. Henkilöt täyttävät laskimen avulla pöydällä olevaa tilikirjaa