Empatia on… haastattelussa Eva Biaudet

Empatia on... haastattelussa Eva Biaudet #empathymovement

Empatia on… -haastattelusarjassa nostamme vaalien alla esille poliittisten vaikuttajien ajatuksia empatiasta, asenneilmapiiristä ja polarisaatiosta. Eva Biaudet on Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Helsingin vaalipiiristä. Hänen empatiaesikuvansa ovat hänen monet työ- ja aktivistikaverinsa, jotka taistelevat ihmisoikeuksien puolesta.

1. Milloin olet viimeksi ollut empaattinen toista ihmistä kohtaan ja miten?

Joka päivä pienemmissä ja isommissa asioissa. Isommassa asiassa viimeksi, kun tapasin nuoren afgaanimiehen, joka kertoi minulle, miten pahalta tuntui, ettei hän päässyt tapaamaan äitiään ennen hänen kuolemaansa. Ajattelin omia lapsiani ja yritin lohduttaa häntä vähän äidin näkökulmasta.

2. Onko Suomen asenneilmapiiri mielestäsi muuttunut?

Suomen asenneilmapiiri on muuttunut pelkäävämmäksi ja uhkaavammaksi. Kielenkäyttö, joka aikaisemmin peilasi vihamielistä suhtautumista maahanmuuttajiin, on osaksi normalisoitunut. Tänä päivänä vakavasti otettavat poliitikot käyttävät sanoja kuten laiton maahanmuuttaja ja he puhuvat anonyymisti pakolaisista ihmismassoina.

3. Miten yhteiskunnan polarisaatiota ja vastakkainasettelua voisi vähentää?

Meidän pitää järjestää enemmän mahdollisuuksia kohdata toisemme, ja siinä kolmannella sektorilla on paljon mahdollisuuksia. Lainsäädäntöä tulee tietysti muuttaa siten, että perheenyhdistäminen helpottuu.

4. Monen eduskunnan jättävän kansanedustajan mielestä politiikan luonne ja keskustelukulttuuri on muuttunut kärjistyneempään suuntaan. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää sinussa, onko politiikka muuttunut?

On politiikka muuttunut ja politiikassa voidaan käydä pitkäänkin keskusteluja sloganien voimalla. Suhtautuminen ihmisoikeuksiin on muuttunut ja osaaminen on vähäistä.

5. Tarvitseeko Suomi lisää empatiaa? Miksi?

Kyllä tarvitsee. Empatia on ensimmäinen askel muiden ihmisten ja elämäntilanteiden huomioon ottamisessa. Yhteiskunnalliset päätökset eivät voi onnistua, jollei osata nähdä omaa nenäänsä pidemmälle.