Empatia on… haastattelussa Hussein al-Taee

Empatia on… haastattelusarjassa nostamme vaalien alla esille poliittisten vaikuttajien ajatuksia empatiasta, asenneilmapiiristä ja polarisaatiosta. Hussein al-Taee on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kansanedustajaehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Al-Taeelle empatia on kykyä tuntea muiden ilot ja surut, ja jatkuvaa pyrkimystä uskaltaa auttaa muita ihmisiä nousemaan jaloilleen, ja iloita heidän puolestaan. Hänen empatiaesikuvansa on Martti Ahtisaari.

1. Milloin olet viimeksi kohdannut yksityiselämässäsi jonkun, joka on sinun kanssasi eri mieltä?

Kohtaan ihmisiä, joiden kanssa olen eri mieltä joka päivä. Viimeksi eilen olohuonetentissä Vantaan Ylästössä. Sanoin, että olemme eri mieltä tästä asiasta, mutta olemme samaa mieltä monista muista asioista, voitaisiinko löytää polkuja tehdä yhteistyötä erimielisyydestä huolimatta. Tässä tilanteessa hän tunsi, niin kuin minäkin tunsin oloni turvalliseksi jatkaa keskustelua.

2. Miten meidän Suomessa pitäisi vastata yhteiskunnan kuplautumiseen?

Kohtaamalla erilaisia ihmisiä, rappukäytävästä löytyy monia asuntoja, joissa asuu monia henkilöitä, naapureita, joita emme tunne. Viedään naapurille joskus pullaa, tai jotain muuta hyvää. Naapuri voi olla vieraasta maasta, ja hän saattaisi tuoda joskus jotain herkullista takaisin. Empatia ei vaadi suuria ponnistuksia, se vaatii tahtotilaa ja kädenojennuksen.

3. Monen luopuvan kansanedustajan mielestä politiikan luonne ja keskustelukulttuuri on muuttunut kärjistyneimpään suuntaan. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää sinussa, onko politiikassa liian paljon tahallaan väärinymmärtämistä?

Haluaisin muutoksen retoriikkaan, jossa sanotaan, ”että olemme puhuneet puolueena tästä vuosia, onneksi taho X tai Y on nyt vihdoin meidän linjalla.” Politiikassa on ymmärrettävä, että pikavoitot tuottavat vain hetkittäisen mielihyvän ja kenties nosteen. Seurauksena voi kuitenkin olla pitkäaikaistakatkeroitumista ja uskottavuuspulaa sekä kansan että muiden poliitikkojen keskuudessa. Poliitikon jaloin tehtävä on luoda luottamuksen ilmapiiri, jossa yhteistyö tuottaa oikeudenmukaisuutta suurelle yleisölle. Nokittelu on siten tämän jalon tehtävän vastakohta.

4. Miten päättäjät voisivat edistää empatiaa ja hyviä väestösuhteita?

Oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden tunne antavat väestölle tilaa unelmoida ja ajatella parempaa huomista. Ihminen, joka ei pelkää huomisen puolesta avaa ovensa myös muille. Näin muureja ei tarvitse rakentaa, vaan pyritään rakentamaan siltoja. Kun yhä enempi kokee tulleensa oikein kohdelluksi, häntä on nähty ja kuultu, hän oppii nostamaan myös muita ihmisiä keskiöön. Empatiaa voi myös oppia, sitä voi opettaa koulussa, niin kuin lukutaitoakin opetetaan. Muut otetaan varhaiskasvatuksessa ja koulussa huomioon, sillä että kuuntelutaitojen oppimista korostetaan. Empatia voi olla koulussa oppiaine, jossa mitään ei lueta kirjasta, vaan kaikkea tehdään käytännössä. United World College (UWC) opettaa empatiaa kansainvälisissä ohjelmissaan. Se koulu on lähettänyt maailmaan monia johtajia, jotka ovat tehneet parempaa politiikkaa kotimaissaan. Pilvi Torsti on ollut perustamassa Bosnian Mostarin UWC-koulua, hän on siltamme sen koulujärjestelmän ja opetusohjelman tuomiseen myös Suomeen.

5. Tarvitseeko Suomi lisää empatiaa? Miksi?

Meillä on maailman korkein lukutaito, mutta kasvavissa määrin näyttää siltä, että sivistys ja lukutaito eivät heijastu aina empatian lukutaitona. Siksi tarvitsemme empatiaa enemmän myös Suomeen. Se onnistuu mm sillä, että he joita jotkut meistä kokevat itselleen vieraiksi näkyvät luottamustehtävissä, poliisissa, armeijassa ja eduskunnassa. Näin mikä on vierasta muuttuu tutuksi ja lähimmäisenkäsitys tämän myötä laajenee.