”Suomen pakolaiskiintiöön pääseminen vahvisti, että elämäni on elämisen arvoista”

Vuoden pakolaisnainen Bahar Mozaffari muistuttaa, ettei pakolaisuus ole vain pakolaisten itsensä, vaan koko ihmiskunnan ongelma. Pakolaiskiintiön kautta Suomi voi auttaa heikoimpia ja edistää oikeudenmukaisuutta.

Pakolaisten uudelleensijoittaminen on paras ja toimivin tapa auttaa kaikkein suurimmassa hädässä olevia ihmisiä maailman kriiseissä ja samalla vahvistaa globaalia oikeudenmukaisuutta. Siksi Suomen tulisi nostaa omaa vuosittaista pakolaiskiintiötään. Näin ajattelee Bahar Mozaffari, jonka Suomen Pakolaisapu valitsi maaliskuussa vuoden 2017 pakolaisnaiseksi.

Naisten puolella

Vuoden pakolaisnainen Bahar Mozaffari haluaa varmistaa, että myös maahanmuuttajanaiset pääsevät osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Mikä auttaa parhaiten maahanmuuttajien kotoutumista? Tätä miettivät virkamiehet, tutkijat, poliitikot ja opettajat. Myös vuoden 2017 pakolaisnaisella Bahar Mozaffarilla, 39, on näkemys aiheeseen.

”Aidot kohtaamiset suomalaisten kanssa.”

Hänen omassa kotoutumisessaan ratkaisevaa oli vuonna 2008 satunnaisesta juttutuokiosta alkanut ystävyys.

”Parhaan ystäväni Pirjon kautta tutustuin suomalaisten todelliseen elämään. Hän ei yrittänyt selittää minulle, miten asiat pitää tehdä eikä ollut liian varovainen, vaikka tulemme eri kulttuureista. Kun tuli pettymyksiä, hän välillä kiroili.”

Vuoden pakolaiset 2017 ovat Bahar Mozaffari ja Ramin Akhi

Suomen Pakolaisapu on valinnut vuoden pakolaisnaiseksi espoolaisen Bahar Mozaffarin ja vuoden pakolaismieheksi oululaisen Ramin Akhin. Nimitykset julkistettiin lauantaina Tampereella Women of the World -festivaalilla.

”Haluan olla kannustamassa maahanmuuttajanaisia itsenäiseen elämään, löytämään oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja pääsemään mukaan työelämään”, Bahar Mozaffari, 39, sanoo.

Hän itse tuli Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 2006. Ekonomiksi opiskellut Mozaffari joutui pakolaiseksi poliittisista syistä, sillä hän toimi naisjärjestössä entisessä kotimaassaan Iranissa. Nykyisin hän työskentelee Uudenmaan ELY-keskuksen maahanmuuttotyön erikoissuunnittelijana. Tämän lisäksi Mozaffari on tehnyt vapaaehtoistyötä muun muassa WILPF -naisjärjestössä ja lasten kerhonohjaajana.

Vuoden pakolaiset julkistetaan 11. maaliskuuta – tervetuloa mukaan!

Suomen Pakolaisapu on valinnut vuoden pakolaisnaisen vuodesta 1998 ja vuoden pakolaismiehen vuodesta 2016. Vuoden pakolainen -palkinnon tavoitteena on tukea pakolaisia näiden omien tavoitteiden ja unelmien toteuttamisessa uudessa kotimaassa sekä tarjota kannustava esimerkki muille pakolaisille ja siirtolaisille. Palkinnon myöntämiskriteerinä on ehdokkaan aktiivinen ja myönteinen toiminta arjessa ja yhteiskunnan jäsenenä Suomessa.

Pian on aika kertoa, ketkä saavat Vuoden pakolainen 2017 -kannustuspalkinnot. Tänä vuonna palkinnot jaetaan osana Tampereella järjestettävän feministisen Women of the World -festivaalin ohjelmaa.

Eteläsudanilainen nuori yrittäjä on Ugandan vuoden pakolaisnainen

24-vuotias Agago Luciano elättää kahdeksanhenkistä perhettään ravintolansa avulla ja kannustaa muita pakolaisia omavaraisuuteen.

Eteläsudanilainen Agago Luciano on valittu Ugandan pakolaisnaiseksi vuonna 2016. Suomen Pakolaisapu valitsi vuoden pakolaisnaisen Ugandassa yhdessä UNHCR:n ja Ugandan pääministerin kanslian kanssa nyt viidettä kertaa – Suomessa vastaava palkinto on jaettu vuodesta 1997 lähtien.

Agago Luciano on nuoresta iästään huolimatta harjoittanut esimerkillisesti kestävää yritystoimintaa pakolaisasutusalueella ja rohkaissut muita yhteisön jäseniä hankkimaan elantonsa itsenäisesti. Hän viljelee kasveja ja pitää karjaa sekä pyörittää ravintolaa, joka työllistää neljä yksinhuoltajaäitiä. Lisäksi Luciano on perustanut säästö- ja lainaryhmän ja jakanut oppejaan vapaaehtoistehtävissä. Agago asuu vanhempiensa ja kahdeksan sisaruksena kanssa Kyangwalin pakolaisasutusalueella Länsi-Ugandassa, joka on koti noin 40 000 pakolaiselle.

Vuoden pakolaisnaisen kirje kansanedustajille: Uskotko, että ilman perhettään oleva ihminen voi olla onnellinen?

Suomi on hyvä maa. Voisin sanoa, että se on paras maa, jossa olen asunut. Olen onnekas, iloinen ja kiitollinen siitä, että Suomi otti minut ja osan perheenjäsenistäni vastaan kiintiöpakolaisena.

Sain mahdollisuuden aloittaa elämäni nollasta ja tällä hetkellä minulla on kaikki hyvin. Suomen avulla sain koulutuksen, työpaikan, perustin perheen ja jopa oman yrityksen.

Mutta arvoisat kansanedustajat ja koko Suomi, tiedättekö mikä on ollut elämässäni tärkein ja on edelleen tärkein asia? Se on PERHE. Minä muistan sen päivän, kun pienenä jouduin hyvästelemään isäni ja äitini. Oli pakko lähteä, ei ollut vaihtoehtoa. Luulin ja toivoin, että palaisin takaisin heidän luokseen pian. Mutta se ei toiveistani huolimatta ikinä toteutunut!

Vuoden pakolaisnainen Rita Kostama kotiutui luistelemalla

Ruandan kansanmurhaa paenneelta Rita Kostamalta jäi pakolaisuudessa elettyjen vuosien takia monta vuotta koulua väliin. Viime vuonna hän valmistui tradenomiksi ja perusti oman kirjanpitoyrityksen.

Vuoden pakolaisnainen Rita Kostama muistelee, että yksi vaikeimmista hetkistä pakolaisuudessa oli se, kun hän Senegalissa katseli kouluun kulkevia nuoria eikä itse päässyt jatkamaan opintojaan.

Nyt 37-vuotias Kostama saapui kiintiöpakolaisena Turkuun 1998. Sitä ennen hän oli paennut Ruandan kansanmurhaa Kongon demokraattisen tasavallan ja Kenian kautta Senegaliin, jossa hän lopulta sai pakolaisstatuksen ja tuli valituksi Suomen pakolaiskiintiöön.