Blogi: Turkulais- ja närpiöläispäättäjä kertovat, kuinka he rakentavat kaikille hyvää Suomea – maahanmuuttajataustalla

Maahanmuutosta – siitä riittää puhetta. Tässä Pakolaisavun blogisarjassa asiaa tuntevat kirjoittajat yhteiskunnan eri aloilta tarjoavat lisää tarttumapintaa keskusteluun pakolaisuudesta ja maahanmuutosta. Sarjan 8. osassa paikallisvaikuttajat Roda Hassan ja Emina Arnautovic kertovat, mikä innosti heidät mukaan politiikkaan ja kuinka Suomeen muuttaneet voivat toimia yhteisten asioiden eteen.

Roda Hassan: Kantaväestöä ja maahanmuuttajia ei pidä asettaa päätöksenteossa vastakkain

Pääsin pakenemaan Suomeen Somalian sisällissotaa monien vaikeiden vaiheiden jälkeen. Suomessa ymmärsin varsin pian, että uudessa maassa olisi aluksi hyvä kuulua johonkin ryhmään; olla osa jotakin. Menetin kokonaan sen elämän, joka olin rakentunut kotimaassani. Täällä jouduin aloittamaan kaiken ihan alusta: kielen, kulttuurin, maan tavat ja uudet ihmissuhteet.

Microsoftin järjestämä työpaja antoi turvapaikanhakijoille tukea työnhakuun

Pakolaisavun vapaaehtoistoiminnan ja Microsoftin yhdessä toteuttamassa työpajassa käytiin läpi, miten Suomessa haetaan töitä.

Mistä lähtisit etsimään töitä, jos olisit hiljattain saapunut maahan jonka kieltä et puhu, josta et tunne ihmisiä ja jonka yhteiskuntarakenne on aivan toisenlainen kuin kotimaassasi?

Tässä tilanteessa on moni turvapaikanhakija – esimerkiksi Suomeen kaksi kuukautta sitten tullut pakistanilainen Imyan.

”Olen tottunut työskentelemään 18 tuntia päivässä. Siksi alan olla todella turhautunut, kun en löydä töitä Suomesta”, hän puuskahtaa.

Tanssien ja keilaten kohti kotoutumista

Pakolaisavun retkiryhmät tuovat vaihtelua vastaanottokeskusten asukkaiden arkeen ja piristystä pääkaupunkiseutulaisten kesään. Samalla ne edistävät maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Muutaman sadan metrin päässä Erottajan trendikkäisiin kuppiloihin ahtautuneista turisteista sijaitsee Punavuoren vastaanottokeskus. Ulkona aikuiset juttelevat auringossa ja lapset pelaavat rikkinäisellä pallolla. Pihan keskellä pieni tyttö juoksee ympyrää ja leikkii lentokonetta.

Ventovieraasta luotetuksi

Jokaisen kokemus vapaaehtoisuudesta on erilainen. Intialainen Anjana Sihna uskoo, että muiden auttaminen maksaa itsensä takaisin. Vantaalainen Juhana Neittamo on puolestaan saanut toivomaansa vastapainoa suomalaiseen kanssakäymiseen vastaanottokeskuksen vertaistukiryhmästä.

“Ihmisten auttaminen ei ole minulle pelkkä harrastus. Se on kiinnostukseni kohde ja asia, joka antaa elämälleni lisää merkitystä sekä päämäärän, jonka eteen tehdä töitä”, Intiasta Suomeen vuosi sitten muuttanut Anjana kertoo.

Naapuruston kuulemisia vastaanottokeskusten läheisyydessä: ”Ihmisten huolenaiheita ei saa väheksyä”

Kuvateksti: Konfliktit ja riidat naapurustossa ja vastaanottokeskusten lähdeisyydessä johtuvat usein vuorovaikutuksen puutteesta. Monet riidat voidaan selvittää keskustelemalla.

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa Suomeen on perustettu nopeasti vastaanottokeskuksia uusille paikkakunnille, eikä konflikteilta olla aina vältytty. Uudessa tilanteessa Pakolaisavun naapuruussovittelijat järjestävät ihmisten välisen keskusteluyhteyden avaamiseen tähtääviä asukastilaisuuksia vastaanottokeskuspaikkakunnilla.

Vapaaehtoisena voi olla oma itsensä

Mustakulmaiset miehet ja naiset tapailevat perässä lastenlaulun liikkeitä. Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat.  Silmät, korvat, vatsaa taputa. Pää, olkapää, pep … Me, ryhmä Pakolaisavun vapaaehtoisia, muistelemme hikihatussa omia tai lastemme päiväkotihetkiä osataksemme olla vetäjinä noin kolmellekymmenelle muukalaiselle.

Sitten leikitään Hämähämähäkki kiipes langalleen. He kirjoittavat ylös sanoja: Pää. Vatsa. Sade. Aurinko. Mustakulmaiset muukalaiset myös vastavuoroisesti opettavat meille arabiaa. Mieleeni jää vain yksi sana: SHAMS – aurinko. Äsken päättyi taas vauhdikkaasti sujunut parituntinen Helsingin Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoiden kanssa.