Ugandan kiitetty pakolaispolitiikka – mutta onko kaikki niin kaunista kuin kerrotaan?

Ugandan pakolaispolitiikkaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Todellisuudessa sen soveltamisessa käytäntöön on monenlaisia ongelmia, etenkin nyt kun Ugandasta on tullut maailman kolmanneksi eniten pakolaisia vastaanottava maa.

Ugandassa kulunut viikko on ollut varsinainen pakolaisasioiden superviikko. Tiistaina 20.6. juhlittiin perinteisesti maailman pakolaispäivää. Loppuviikko taas on sujunut Solidarity Summintissa YK:n pääsihteerin ja pakolaisjärjestön entisen johtajan, Antonio Guterresin johdolla.

Bella Nshimirimana on Ugandan vuoden pakolaisnainen 2017

28-vuotias burundilainen opiskelija ja 12-henkisen perheen äiti käyttää vapaa-aikansa toisten pakolaisten auttamiseen.

Ugandan vuoden pakolaisnainen on burundilainen Bella Nshimirimana.  Nhsimirimana on 28-vuotias sosiaalityöntekijä, joka pakeni Burundin poliittisia väkivaltaisuuksia Ugandaan neljä vuotta sitten. Hänen miehensä oli tullut Ugandaan jo aiemmin.

Burundin pakolaiskriisi on jatkunut jo vuosia ilman, että siihen on maailmalla kiinnitetty huomiota. Yli 400 000 ihmisen lasketaan paenneen naapurimaihin. Ugandassa burundilaisia on noin 46 0000.

Refugee Woman of the Year 2017 in Uganda: Burundian community worker and student of public health

28-year old Bella Nshimirimana has dedicated her life to help other refugees through social work, dance and getting a second degree in public health. Nshimirimana lives in Kampala where she is taking care of her family of 14 members.

Bella Nshimirimana speaks excellent English and some Luganda. She has learned two new languages after she had to escape from Burundi four years ago. A social worker by profession, she is now getting a second degree in public health administration with the help of the Windle Trust -foundation. She wanted to get a degree in medicine to help other refugees. She feels, that although refugees do have free access to health care in Uganda, they often face problems such as the language barrier or even discrimination.

Oppia elämää varten

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Pakolaisapu aloitti ihmisoikeusperustaisen aikuiskoulutuksen Ugandan pakolaisten keskuudessa. Ihmisoikeusperustaisuudella tarkoitetaan sitä, että koulutus nähdään ihmisoikeutena ja sen tulee vastata ihmisten todellisiin tarpeisiin.

Pakolaisapu on esimerkiksi luonut pakolaisille omat oppimateriaalit kielten opiskeluun. Ne on laadittu yhteistyössä pakolaisten kanssa, vastaamaan heidän tarpeitaan sekä pakolaisina Ugandassa että ajatellen mahdollista uudelleensijoitusta tai kotiinpaluuta.

Valoa savimajaan

“200 shillings” – “It can buy a banana”.

Mitä saa kahdella sadalla shillingillä? Sillä saa banaanin.
Mitä saa tuhannella shillingillä? Puheaikaa kännykkään. Ei kovin paljoa, mutta muutaman puhelun verran kumminkin.
Opettaja kysyy ja oppilaat vastaaavat vuorollaan.
50 000:lla shillingillä voi jo ostaa pienen aurinkopaneelin, jolla saa iltaisin valoa.
Tätä voisi jatkaa: Paljonko on kaksi sataa Ugandan shillinkiä euroissa? Noin viisi senttiä.

Viikko sitten seurasin aikuisten englanninkurssia Kyaka II pakolaisasutusalueella lounaisessa Ugandassa. Kyaka on yksi Ugandan vanhimpia asutusalueita, perustettu jo 1960-luvulla Kongon sisällissotaa pakenevia varten. Jotkut ovat asuneet alueella siitä lähtien.

Asha sai yrittäjyyskoulutuksesta idean toimeentulon hankkimiseksi

Asha Songolo joutui lähtemään perheineen pakomatkalle keskellä yötä. Ugandan pakolaisasutusalueella elämälle löytyi valoisampi suunta Pakolaisavun yrittäjyyskoulutuksen jälkeen.

Kaksi vuotta sitten kongolainen Asha Songolo taittoi aamuyöllä pakomatkaa jalkaisin miehensä, sisarensa ja kymmenen lapsen kanssa. Vain neljä tuntia aiemmin aseistautuneet miehet olivat hyökänneet Ashan siskon kotiin ja tappaneet sisaren miehen. Pakoon piti lähteä heti. Ashan perheen elämä muuttui yhdessä yössä.

Koulutuksella pitkäkestoista hyötyä

Opiskelua Adjumanissa

Ugandaan on paennut nälänhätää ja väkivaltaisuuksia jo yli miljoona ihmistä. Suurin osa heistä on tullut Etelä-Sudanista. Pakolaisapu auttaa paenneita tarjoamalla pakolaisasutusalueilla koulutusta, josta on pitkäkestoista hyötyä paenneille ja heidän perheilleen. Koulutuksissa ihmiset oppivat mm. lukutaidon, hankkimaan elinkeinon, kasvattamaan ruokaa ja keräämään juomavettä. Pakolaisapu on pakolaisasutusalueilla ainoa lukutaito-opetusta tarjoava aikuiskouluttaja ja kysyntää koulutukselle on paljon.

Viisi hienoa lukua vuodelta 2016

Tammikuussa Pakolaisavussa on summattu viime vuoden työn tuloksia ja kehitysyhteistyöohjelmamme osalta luvut alkavat olla koossa. Vuonna 2016 työstämme hyötyi Ugandassa, Myanmarissa, Liberiassa ja Sierra Leonessa yhteensä lähes 16 000 ihmistä. Tämä on kirkkaasti yli tavoitteen, joka vuodelle oli asetettu!

15 800 ihmisen elämästä tuli parempaa

Vuoden aikana kaikkiaan lähes 16 000 konflikteista kärsinyttä ihmistä sai taitoja, jotka auttavat heitä hankkimaan itse toimeentulonsa, osallistumaan kotikylänsä ja yhteisönsä päätöksentekoon, huolehtimaan lastensa hyvinvoinnista sekä myöhemmin auttamaan kotimaansa jälleenrakentamisessa. Kun mukaan lasketaan heidän perheenjäsenensä, työmme voi todeta muuttaneen yli 60 000 ihmisen elämää.

Myös jalkapallo voi olla kehitysapua

Kehitysyhteistyö on paljon muutakin kuin lukutaito-opetusta ja kaivojen rakentamista. Tällä hetkellä yksi keskeisistä työmuodoista on paikallisten järjestöjen tukeminen, jota myös Pakolaisapu tekee kaikissa toimintamaissaan. Ugandassa koulutamme muun muassa Soccer Without Borders -järjestöä ja autamme alkuun nuorten itse perustamia harrastusryhmiä.

Jalkapallo yhdistää ihmisiä kansallisuudesta ja elämäntilanteesta riippumatta – myös pakolaisten parissa.

Ugandan pääkaupungissa Kampalassa toimivalle Soccer Without Bordersille jalkapallo on kuitenkin enemmän kuin urheilulaji. Jalkapallon avulla järjestö opettaa pakolaisnuoria toimimaan ryhmässä, ymmärtämään kulttuurieroja ja löytämään omat vahvuutensa. Kentällä Kongon, Etelä-Sudanin ja muiden Ugandan naapurimaiden levottomuuksia paenneet lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan toisiinsa ja ugandalaisiin ikätovereihinsa.

”Maailma tarvitsee tyttöjä”

Sandra menetti vanhempansa Kongossa ja pitää nyt huolta neljästä nuorimmasta sisaruksestaan pakolaisasutusalueella. Englannin oppiminen ja oman yrityksen perustaminen ovat saaneet Sandran uskomaan itseensä  ja unelmaansa pakolaistyttöjen kansalaisjärjestöstä.

Savitalon edustalla seisoo ryhdikäs nuori nainen. Hän kättelee reippaasti ja toivottaa tervetulleeksi kotiinsa, jonka kapean oven edessä on liuta sandaaleita ja tennareita. Pienessä talossa asuu selvästi nuoria.

– Teidän ei tarvitse ottaa kenkiä pois, Sandra Aciza sanoo.