Minä ja Pakolaisapu: Eero Lehtovirta

Kurvin-projektin ohjaaja Eero Lehtovirran työssä tärkeintä on olla läsnä ja kulkea maahan muuttaneiden nuorten rinnalla.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen ohjaaja Pakolaisavun Kurvi-projektissa. Pääasiassa työmme on henkilökohtaista ohjausta maahan muuttaneille nuorille. Minulla on viidestä kymmeneen omaohjattavaa, jotka tarvitsevat tukea kaikessa yhteiskunnassa toimimisessa. Osa nuorista on asunnottomia, osa luku- ja kirjoitustaidottomia tai heillä on matala koulutustaso. Toisilla on ongelmia oman psyykeen tai identiteetin kanssa sekä rikkonaiset perhesuhteet. Suurimman osan työajastani olen nuorten kotona. Näen heitä myös kirjastoissa, kahviloissa ja kuljen heidän kanssaan esimerkiksi Kelassa ja TE-toimistossa.

Kaveriksi-tapahtuma mahdollistaa uusia kohtaamisia

Kahdensuuntainen kotoutuminen alkaa kohtaamisista. Pakolaisavun vapaaehtoiset Anu ja Tarja järjestivät Kahvitellen kaveriksi -tapahtuman mahdollistaakseen valtaväestön ja maahan muuttaneiden kohtaamisia Lahdessa.

Pakolaisavun Kaveriksi-toiminnassa suomalaiset ja maahanmuuttajat tutustuvat kahvikupin, harrastusten tai kulttuurielämysten äärellä. Uudet tuttavuudet syntyvät alkutapahtumassa, jossa suomalaiset ja maahan muuttaneet tutustuvat ja sopivat 1–3 tapaamisesta parien tai pienryhmien kanssa.

Minä ja Pakolaisapu: Nina Patanen

Pakolaisavun kansalais- ja järjestötoiminnan päällikkö Nina Patanen haluaa innostaa sekä kantasuomalaiset että maahanmuuttajat mukaan vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen kansalais-ja järjestötoiminnan päällikkö. Työnkuvaani kuuluu hankehallinnointia, kehittämistä ja verkostotyötä. Olemme läpileikkaava yksikkö ja vahvasti mukana organisaation muissa toiminnoissa. Aikaisemmin toimin Pakolaisavun Järjestöhautomon hankejohtajana, mutta organisaatiomuutoksen myötä vapaaehtoistoiminta ja Järjestöhautomo yhdistettiin samaan yksikköön. Kumpikin toiminta vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja aktiivista toimijuutta.

Minä ja Suomen Pakolaisapu: Ala Saeed

Uusi sarja ”Minä ja Suomen Pakolaisapu” -esittelee Suomen Pakolaisavun työtä työntekijöiden kautta. Vertaisohjaaja Ala Saeed näkee arjessaan, miten vertaisryhmätoiminta voimaannuttaa maahanmuuttajia ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä.

1. Mitä työhösi kuuluu?­­­­­

Olen vastaava vertaisohjaaja Pak­olaisavun yhteisötyön yksikössä. Kehitämme yhdessä vertaistukitiimimme kanssa maahanmuuttajien vertaisryhmätyötä, koulutamme vertaisohjaajia ja mietimme, kuinka voisimme parhaiten tukea heitä tehtävässään. Lisäksi ohjaan itse kahta vertaisryhmää pääkaupunkiseudulla.

Naapuruussovittelun käsikirja auttaa asumisen konfliktien ratkomisessa

Naapuruussovittelun keskus on julkaissut Naapuruussovittelun käsikirjan asumisen konfliktien ratkomiseksi. Kirja on suunnattu asumisen parissa työskenteleville henkilöille, jotka törmäävät työssään asumisen ja naapuruuden häiriöihin, ongelmiin ja erimielisyyksiin.

”Kirjassa kuvataan käytännönläheisesti, kuinka erimielisyydet eskaloituvat vastakkainasetteluiksi, jännitteiksi ja konflikteiksi, mitä tyypillistä tapahtuu monikulttuurisiksi koetuissa konflikteissa sekä se, kuinka asumisen ja naapuruuden häiriöitä ja ihmisten välisiä ongelmia kannattaa käsitellä. Kirja tuotettiin, sillä isännöitsijät ja asumisneuvojat tarvitsevat työssään yhä vaativampia ihmissuhde- ja sovittelutaitoja”, kertoo Naapuruussovittelun kirjan kirjoittaja, Naapuruussovittelun keskuksen päällikkö Miriam Attias.  

Kyyjärven ihme ja mitä sille tapahtui

Kyyjärven ihme jäi jäykän byrokratian ja säännösten jalkoihin. Se on kuitenkin todiste siitä, että kotoutuminen voi onnistua muuallakin kuin isoissa kasvukeskuksissa.

Ensin Kyyjärvellä vastustettiin turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskuksen perustamista. Kunnassa suunniteltiin jopa kodinturvajoukkoja ja osa harkitsi muuttoa toisaalle. Asenteet kuitenkin muuttuivat ja lopulta Kyyjärvellä vastustettiinkin vastaanottokeskuksen sulkemista. Kuntalaiset keräsivät nimiä vastaanottokeskuksen sulkemista vastustavaan vetoomukseen ja järjestivät mielenilmauksia. Näin syntyi sisäministeri Paula Risikon sanoin Kyyjärven ihme.

Alusta asti suomalainen

Vuoden pakolaismies Ramin Akhi muistuttaa, ettei pakolaisuus ole pysyvää.

Useimmat meistä puhuvat mieluummin siitä, mitä elämämme on tällä hetkellä kuin siitä, mitä se joskus oli. Niin myös vuoden 2017 pakolaismies Ramin Akhi.

”Pakolaisuus oli yksi vaihe elämässäni, mutta nyt se on jo menneisyyttä. Ajattelen että pakolaisuus loppui viimeistään silloin, kun sain Suomen kansalaisuuden. Suomalaisia on erilaisia, ja minä olen yksi heistä”, hän sanoo.

Siksi uussuomalainen on hänestä parempi sana kuin pakolainen. Yhtä lailla 30-vuotiaan Raminin voi esitellä oululaiseksi, jatko-opintojaan tekeväksi hammaslääkäriksi, joka vain sattui syntymään Afganistanissa.

Oppia ikä kaikki

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Sarjan päättää Suomessa puolet elämästään asunut Irakin kurdi Kazhal Ali Ibrahim. Bussikuskina työskentelevä nainen ajaa tasa-arvoa ja haastaa mielellään vallalla olevia sääntöjä ja käsityksiä.

Olen elänyt lähes puolet elämästäni Irakissa ja puolet Helsingissä. Viime vuonna täytin 50 vuotta, ja samana syksynä tuli 12 vuotta täyteen bussinkuljettajana. Olen tietääkseni edelleen ainoa bussia ajava kurdinainen Suomessa. Viihdyn ammatissani, vaikka vuorotyö on raskasta. Miehelläni ei ole ajokorttia, joten meillä minä ajan ja kyyditsen lapset harrastuksiin.

Tuhansia syitä pelätä

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Sarjan toiseksi viimeisessä blogissa afganistanilainen Asadullah Ghouse jakaa kielteisen päätöksen saaneiden ystäviensä tarinoita.

Joka kerta, kun kuulen sanan Afganistan, muistan perheeni, ystäväni ja päivätyöni. Muistan myös hirveän liikenteen, savusumun ja pelokkaat kasvot. Rakastan kotimaatani, rakastan todella. Haluan nyt kuitenkin puhua siitä, miksi ihmiset jättävät kotimaansa ja miten Suomen politiikka kohtelee heitä vain sanomalla isosti EI. Se tuntuu olevan niin helppoa.

Lopussa odottaa kiitos

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuoden viimeisessä blogissa toimittaja Shahin Doagu käsittelee työmarkkinoiden eriarvoisuutta ulkomaalaistaustaisten näkökulmasta.

Itsenäisyyspäivän tienoilla pysähdyin pohtimaan sitä, kuinka kiitollinen olenkaan Suomelle. Äidilläni on aina tapana muistuttaa olemaan kiitollinen elämän nykyhetkestä. ”Monilla maailman ihmisistä ei ole mitään. Ei edes kattoa pään päällä”, hän sanoo.