Pakolaisapu laajentaa toimintaansa Ugandassa – lukutaitoa ja englantia eteläsudanista saapuville pakolaisille

Suomen Pakolaisapu laajentaa toimintojaan Ugandassa. SPA ja Ugandan pääministerin toimisto OPM ovat sopineet, että Pakolaisapu pyrkii aloittamaan maahan saapuvien eteläsudanilaisten aikuisten lukutaito- ja englanninopetuksen mahdollisimman pian Lamwon kunnassa lähellä Etelä-Sudanin rajaa.

”Etsimme Lamwoon tällä hetkellä kolmea työntekijää sekä tonttia, jolle voimme rakentaa toimistomme. Alamme myös ihan näinä päivinä tiedottamaan pakolaisille kursseista, jotka alkavat syyskuussa”, Pakolaisavun Ugandan maajohtaja Tarja Saarela-Kaonga sanoo.

Pakolaiskiintiö on Songan perheen ainoa toivo paremmasta elämästä

Syrjittyyn pygmiheimoon kuuluva kongolaisperhe odottaa Ugandassa tuhansien muiden kanssa, että heidät sijoitettaisiin kolmanteen maahan. Jono vetää hitaasti, vaikka aiempaa useammat maat ottavat kiintiöpakolaisia.­

Mupepelo Songalla on ongelma: mies kertoo olevansa niin turhautunut, että hänen ihokarvansa ovat lakanneet kasvamasta ja hänen aiemmin ruskea ihonsa on muuttunut harmaaksi. Myös aurinkoa on liikaa.

Kongolainen, syrjittyihin pygmeihin kuuluva Songa on asunut Ugandassa, Nakivalen pakolaisasutusalueella jo 12 vuotta, mutta ei jaksaisi enää yhtään kauemmin. Songan perhe on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n uudelleensijoitusjonossa, koska syrjintä on seurannut heitä myös Ugandan puolelle ja elämä pakolaisasutusalueella käynyt lähes sietämättömäksi.

Ugandan tarkoitus

Vuosi sitten YK antoi New Yorkin julkilausuman. Sen ideana on luoda globaali YK-järjestelmän, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välinen sopimus, eräänlainen tiekartta pakolaiskriisien ja muuttoliikkeen hyvään hoitoon.

Sopimus, jota nyt laaditaan ja testataan, tulee voimaan vuonna 2018. Se ei vaikuta mitenkään Geneven pakolaissopimukseen, joka on pakolaisten oikeudellista asemaa määrittelevä yleissopimus.

Julkilausuma tähtää poliittiseen sopimukseen. Se peräänkuuluttaa globaalia vastuuta yhä kasvavista pakolaismääristä ja pyrkii varmistamaan, että pakolaisten ja siirtolaisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Minä ja Pakolaisapu: Joseph Yee

Joseph Yee työskentelee Pakolaisavun autonkuljettajana ja logistiikkavastaavana Liberiassa. Hän on kiitollinen siitä, että voi työnsä kautta edistää lukutaidon leviämistä kotimaassaan.

Mitä työhösi kuuluu?

Olen Pakolaisavun pääautonkuljettaja Liberiassa. Työhöni kuuluu Pakolaisavun ajoneuvojen huolto: sen varmistaminen että ne on rekisteröity, vakuutettu ja lisensoitu. Pidän kirjaa ajokilometreistä ja polttoaineen kulutuksesta. Tarpeen mukaan olen kuljettajana kenttämatkoilla, minkä lisäksi ajan henkilökuntaamme erilaisiin tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toimin myös Monrovian-toimistomme terveys- ja työturvallisuusvaltuutettuna. Työturvallisuustoimikuntamme työntekijäedustajana olen vastuussa siitä, että työympäristö on turvallinen niin toimistossa kuin kenttämatkoilla.

Minä ja Pakolaisapu: Elina Ala-Hannula

Pakolaisavun johdon assistentin Elina Ala-Hannulan mukaan Pakolaisavun työn monipuolisuus tulee monelle yllätyksenä.

1. Mitä työhösi kuuluu?­­­­­

Työni sisältää monipuolisesti johdon avustavia tehtäviä. Olen vastuussa esimerkiksi hankinnoista sekä matkustamisen organisoimisesta. Lisäksi minulla on pienimuotoisia hallinnon kehittämistehtäviä, henkilöstöhallinnon avustavia tehtäviä sekä sisäisen tiedonkulun kehittäminen. Olen myös järjestänyt tapahtumia, joten olen saanut tehdä töitä laaja-alaisesti.

Literacy is a human right – 20 years of refugee work in Uganda

For 20 years the Finnish Refugee Council has been teaching adult literacy and English among refugees in Uganda

The Finnish Refugee Council started working among adult refugees in Uganda exactly 20 years ago. Our first classes of Functional Adult literacy (FLA) and English for Adults (EFA) started in Adjumani in 1997. Two years ago we returned to the busy northern border area again to four settlements: the Ayilo I and II and Nyamanzi and Pagirinya.

This year, we are planning to extend our operations to Lamwo.

Bella Nshimirimana on Ugandan vuoden pakolaisnainen 2017

28-vuotias burundilainen opiskelija ja 12-henkisen perheen äiti käyttää vapaa-aikansa toisten pakolaisten auttamiseen.

Ugandan vuoden pakolaisnainen on burundilainen Bella Nshimirimana.  Nhsimirimana on 28-vuotias sosiaalityöntekijä, joka pakeni Burundin poliittisia väkivaltaisuuksia Ugandaan neljä vuotta sitten. Hänen miehensä oli tullut Ugandaan jo aiemmin.

Burundin pakolaiskriisi on jatkunut jo vuosia ilman, että siihen on maailmalla kiinnitetty huomiota. Yli 400 000 ihmisen lasketaan paenneen naapurimaihin. Ugandassa burundilaisia on noin 46 0000.

Maailman pakolaisten määrä nousi edelleen vuonna 2016 – pakolaisia 65,6 miljoonaa

Opiskelua Adjumanissa

Sodat, väkivalta ja vaino johtivat siihen, että vuoden 2016 lopussa 65,6 miljoonaa ihmistä ympäri maailman oli joutunut siirtymään pakon edessä kodistaan. Pakolaisten määrä kasvoi noin 300 000:lla vuoteen 2015 verrattuna.

Uusien pakolaisten määrä kasvoi edelleen nopeasti vuonna 2016, ja vuoden aikana kaikkiaan 10,3 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan, heistä 6,9 miljoonaa oman kotimaansa sisällä. Keskimäärin 20 ihmistä minuutissa – yksi joka kolmas sekunti – joutui jättämään kotinsa. Kaikista pakolaisista 51 prosenttia oli lapsia.

Oppia elämää varten

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Pakolaisapu aloitti ihmisoikeusperustaisen aikuiskoulutuksen Ugandan pakolaisten keskuudessa. Ihmisoikeusperustaisuudella tarkoitetaan sitä, että koulutus nähdään ihmisoikeutena ja sen tulee vastata ihmisten todellisiin tarpeisiin.

Pakolaisapu on esimerkiksi luonut pakolaisille omat oppimateriaalit kielten opiskeluun. Ne on laadittu yhteistyössä pakolaisten kanssa, vastaamaan heidän tarpeitaan sekä pakolaisina Ugandassa että ajatellen mahdollista uudelleensijoitusta tai kotiinpaluuta.

”Olen todella kiitollinen Suomelle”

Rita Kostamasta tuli pakolainen, kun hänen synnyinmaassaan Ruandassa alkoi kansanmurha. Suomen pakolaiskiintiöön pääseminen palautti hänen uskonsa elämään.

”Monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa, jättämään perheensä ja lähtemään vaaralliseen matkaan esimerkiksi Välimeren ylitykseen salakuljettajien avulla saadakseen turvallisemman paikan elää.

Oma elämäni pakolaisena oli ahdistavaa. Nuorena tyttönä ja ilman vanhempiani jouduin elämään monessa maassa epävarmuudessa ja pelossa, rahattomana ja paperittomana neljä vuotta vailla tietoa tulevaisuudesta. Minun piti vain odottaa ja odottaa, sillä en tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu.