Literacy is a human right – 20 years of refugee work in Uganda

For 20 years the Finnish Refugee Council has been teaching adult literacy and English among refugees in Uganda

The Finnish Refugee Council started working among adult refugees in Uganda exactly 20 years ago. Our first classes of Functional Adult literacy (FLA) and English for Adults (EFA) started in Adjumani in 1997. Two years ago we returned to the busy northern border area again to four settlements: the Ayilo I and II and Nyamanzi and Pagirinya.

This year, we are planning to extend our operations to Lamwo.

Bella Nshimirimana on Ugandan vuoden pakolaisnainen 2017

28-vuotias burundilainen opiskelija ja 12-henkisen perheen äiti käyttää vapaa-aikansa toisten pakolaisten auttamiseen.

Ugandan vuoden pakolaisnainen on burundilainen Bella Nshimirimana.  Nhsimirimana on 28-vuotias sosiaalityöntekijä, joka pakeni Burundin poliittisia väkivaltaisuuksia Ugandaan neljä vuotta sitten. Hänen miehensä oli tullut Ugandaan jo aiemmin.

Burundin pakolaiskriisi on jatkunut jo vuosia ilman, että siihen on maailmalla kiinnitetty huomiota. Yli 400 000 ihmisen lasketaan paenneen naapurimaihin. Ugandassa burundilaisia on noin 46 0000.

Maailman pakolaisten määrä nousi edelleen vuonna 2016 – pakolaisia 65,6 miljoonaa

Opiskelua Adjumanissa

Sodat, väkivalta ja vaino johtivat siihen, että vuoden 2016 lopussa 65,6 miljoonaa ihmistä ympäri maailman oli joutunut siirtymään pakon edessä kodistaan. Pakolaisten määrä kasvoi noin 300 000:lla vuoteen 2015 verrattuna.

Uusien pakolaisten määrä kasvoi edelleen nopeasti vuonna 2016, ja vuoden aikana kaikkiaan 10,3 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan, heistä 6,9 miljoonaa oman kotimaansa sisällä. Keskimäärin 20 ihmistä minuutissa – yksi joka kolmas sekunti – joutui jättämään kotinsa. Kaikista pakolaisista 51 prosenttia oli lapsia.

Oppia elämää varten

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Pakolaisapu aloitti ihmisoikeusperustaisen aikuiskoulutuksen Ugandan pakolaisten keskuudessa. Ihmisoikeusperustaisuudella tarkoitetaan sitä, että koulutus nähdään ihmisoikeutena ja sen tulee vastata ihmisten todellisiin tarpeisiin.

Pakolaisapu on esimerkiksi luonut pakolaisille omat oppimateriaalit kielten opiskeluun. Ne on laadittu yhteistyössä pakolaisten kanssa, vastaamaan heidän tarpeitaan sekä pakolaisina Ugandassa että ajatellen mahdollista uudelleensijoitusta tai kotiinpaluuta.

”Olen todella kiitollinen Suomelle”

Rita Kostamasta tuli pakolainen, kun hänen synnyinmaassaan Ruandassa alkoi kansanmurha. Suomen pakolaiskiintiöön pääseminen palautti hänen uskonsa elämään.

”Monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa, jättämään perheensä ja lähtemään vaaralliseen matkaan esimerkiksi Välimeren ylitykseen salakuljettajien avulla saadakseen turvallisemman paikan elää.

Oma elämäni pakolaisena oli ahdistavaa. Nuorena tyttönä ja ilman vanhempiani jouduin elämään monessa maassa epävarmuudessa ja pelossa, rahattomana ja paperittomana neljä vuotta vailla tietoa tulevaisuudesta. Minun piti vain odottaa ja odottaa, sillä en tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Valoa savimajaan

“200 shillings” – “It can buy a banana”.

Mitä saa kahdella sadalla shillingillä? Sillä saa banaanin.
Mitä saa tuhannella shillingillä? Puheaikaa kännykkään. Ei kovin paljoa, mutta muutaman puhelun verran kumminkin.
Opettaja kysyy ja oppilaat vastaaavat vuorollaan.
50 000:lla shillingillä voi jo ostaa pienen aurinkopaneelin, jolla saa iltaisin valoa.
Tätä voisi jatkaa: Paljonko on kaksi sataa Ugandan shillinkiä euroissa? Noin viisi senttiä.

Viikko sitten seurasin aikuisten englanninkurssia Kyaka II pakolaisasutusalueella lounaisessa Ugandassa. Kyaka on yksi Ugandan vanhimpia asutusalueita, perustettu jo 1960-luvulla Kongon sisällissotaa pakenevia varten. Jotkut ovat asuneet alueella siitä lähtien.

Kävellen Bagdadista Helsinkiin menee neljä vuotta

Palkittu kirjailija ja elokuvantekijä Hassan Blasim päätyi Suomeen sattumalta 12 vuotta sitten.  Nyt hän puhuu pakolaisten oikeuksien puolesta, jotta kenenkään ei tarvitsisi tehdä samaa matkaa.

Hassan Blasim on tottunut kertaamaan haastatteluissa omaa matkaansa pakolaisena Bagdadista Helsinkiin. Hän ei kuitenkaan usko, että pelkästään pakolaisten tarinoilla saadaan aikaan muutosta.

“Kyllä suomalaiset tietävät pakolaisten kärsimyksestä. Sitä näkee jokaisessa uutislähetyksessä. Olisi tärkeää, että tarinoista siirryttäisiin isompaan kuvaan”, Blasim kommentoi.

Seitsemän väitettä ja faktaa pakolaiskiintiöstä

Pakolaiskiintiötä voi kasvattaa vasta kun turvapaikanhakijatilanne on hallinnassa.

Epätosi. Pakolaiskiintiön koko ja turvapaikanhakijoiden määrä eivät sulje toisiaan pois, vaan kyse on kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Kiintiössä vastaanotetaan pakolaisia suoraan leireiltä. Heillä on jo Suomeen muuttaessaan pakolaisasema. Turvapaikanhakijat hakeutuvat itse maahan ja hakevat kansainvälistä suojelua. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, ja suojelun tarve arvioidaan turvapaikkaprosessissa. Esimerkiksi Ruotsiin on vuosia saapunut suhteellisesti eniten turvapaikanhakijoita Euroopassa, siitä huolimatta maa korottaa pakolaiskiintiönsä 5000 henkilöön ensi vuonna.

Kyyjärven ihme ja mitä sille tapahtui

Kyyjärven ihme jäi jäykän byrokratian ja säännösten jalkoihin. Se on kuitenkin todiste siitä, että kotoutuminen voi onnistua muuallakin kuin isoissa kasvukeskuksissa.

Ensin Kyyjärvellä vastustettiin turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskuksen perustamista. Kunnassa suunniteltiin jopa kodinturvajoukkoja ja osa harkitsi muuttoa toisaalle. Asenteet kuitenkin muuttuivat ja lopulta Kyyjärvellä vastustettiinkin vastaanottokeskuksen sulkemista. Kuntalaiset keräsivät nimiä vastaanottokeskuksen sulkemista vastustavaan vetoomukseen ja järjestivät mielenilmauksia. Näin syntyi sisäministeri Paula Risikon sanoin Kyyjärven ihme.

Närpiön menestystarina alkoi pakolaisten vastaanottamisesta

Runsaan 9000 asukkaan Närpiö kasvattaa yli puolet Suomen tomaateista. Tomaattien lisäksi Närpiö tunnetaan onnistuneesta pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien kotouttamisesta ja työllistämisestä. Tulijoiden ansiosta kaupunki on säilynyt elinvoimaisena ja siellä on havahduttu jopa pienelle paikkakunnalle epätyypillisiin ongelmiin kuten liian pieniksi jääviin kouluihin.

“Närpiön ilmiö” alkoi, kun kaupunki vuonna 1988 päätti antaa uuden kodin joukolle vietnamilaisia pakolaisia. Närpiö oli tuolloin edelläkävijä, sillä se oli ensimmäinen suurkaupunkialueiden ulkopuolinen kiintiöpakolaisia vastaanottanut kaupunki. Myöhemmin 1990-luvun lopulla Närpiö otti vastaan pakoon joutuneita bosnialaisia, serbejä ja kroaatteja ja viimeisimpinä kaupunkiin saapuivat 20 sudanilaista kiintiöpakolaista vuonna 2014.