Minä ja Pakolaisapu: Joseph Yee

Joseph Yee työskentelee Pakolaisavun autonkuljettajana ja logistiikkavastaavana Liberiassa. Hän on kiitollinen siitä, että voi työnsä kautta edistää lukutaidon leviämistä kotimaassaan.

Mitä työhösi kuuluu?

Olen Pakolaisavun pääautonkuljettaja Liberiassa. Työhöni kuuluu Pakolaisavun ajoneuvojen huolto: sen varmistaminen että ne on rekisteröity, vakuutettu ja lisensoitu. Pidän kirjaa ajokilometreistä ja polttoaineen kulutuksesta. Tarpeen mukaan olen kuljettajana kenttämatkoilla, minkä lisäksi ajan henkilökuntaamme erilaisiin tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toimin myös Monrovian-toimistomme terveys- ja työturvallisuusvaltuutettuna. Työturvallisuustoimikuntamme työntekijäedustajana olen vastuussa siitä, että työympäristö on turvallinen niin toimistossa kuin kenttämatkoilla.

Tanssien ja keilaten kohti kotoutumista

Pakolaisavun retkiryhmät tuovat vaihtelua vastaanottokeskusten asukkaiden arkeen ja piristystä pääkaupunkiseutulaisten kesään. Samalla ne edistävät maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Muutaman sadan metrin päässä Erottajan trendikkäisiin kuppiloihin ahtautuneista turisteista sijaitsee Punavuoren vastaanottokeskus. Ulkona aikuiset juttelevat auringossa ja lapset pelaavat rikkinäisellä pallolla. Pihan keskellä pieni tyttö juoksee ympyrää ja leikkii lentokonetta.

Minä ja Pakolaisapu: Khalid Iddriss

Kokemusasiantuntija Khalid Iddriss muistuttaa, ettei kotoutuminen ole vain lakien ja tapojen tuntemista, vaan myös pakolaisen oma kokemus uuteen maahan sopeutumisesta ja joukkoon kuulumisesta.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Työni on pääasiassa kiintiöpakolaisten kotouttamista uusiin kuntiin. Annan heille tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista heti heidän saavuttuaan Suomeen. Puhun heille heidän omaa äidinkieltään arabiaa, koska siten väärinymmärrykset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Mitä enemmän pakolaiset tietävät, sitä helpompaa kotoutuminen on. Teen töitä myös kunnan viranomaisten kanssa. Kerron heille pakolaisuudesta, ajankohtaisesta pakolaistilanteesta sekä pakolaisten matkasta leireiltä uuteen kotimaahan.

Pohjois-Ugandan miljoona pakolaista tuo hyvinvointia myös paikallisyhteisöille

Tiet ja palvelut tulivat Adjumanin syrjäkyliin vasta pakolaisten myötä vuonna 2014. Kansainvälinen yhteisö kanavoi rahaa kouluihin, sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, mutta lisäapua kaivataan kipeästi.

”Jos halusin soittaa, menin naapuriin”, 25-vuotias eteläsudanilainen Paska Torit kertoo Pagirinyan pakolaisasutusalueen keskelle kyhätyssä pienessä katoksessa. Täällä Etelä-Sudanista tulleet aikuiset pakolaiset opettelevat numeroita, lukemista, kirjoittamista ja elämäntaitoja. Torit astui opin tielle kymmenen kuukautta sitten ja nyt alkaa kännykän käyttökin sujua: aikaisemmin hän pystyi vain vastaamaan, jos joku soitti, mutta nyt onnistuu sekä numeroiden näppäily että tekstiviestien kirjoittaminen.

Minä ja Pakolaisapu: Elina Ala-Hannula

Pakolaisavun johdon assistentin Elina Ala-Hannulan mukaan Pakolaisavun työn monipuolisuus tulee monelle yllätyksenä.

1. Mitä työhösi kuuluu?­­­­­

Työni sisältää monipuolisesti johdon avustavia tehtäviä. Olen vastuussa esimerkiksi hankinnoista sekä matkustamisen organisoimisesta. Lisäksi minulla on pienimuotoisia hallinnon kehittämistehtäviä, henkilöstöhallinnon avustavia tehtäviä sekä sisäisen tiedonkulun kehittäminen. Olen myös järjestänyt tapahtumia, joten olen saanut tehdä töitä laaja-alaisesti.

Uusia alkuja Suomessa ja maailmalla

Kiitos lahjoittajiemme ja rahoittajiemme, maailmasta tuli jälleen vähän parempi vuonna 2016! Tässä joitakin esimerkkejä työmme tuloksista Suomessa ja maailmalla.

Yksi keskeinen toimintamuoto kotimaan työssämme on maahanmuuttajien vertaisryhmätoiminta, jota Pakolaisapu on tehnyt jo 15 vuotta. Vuonna 2016 vertaisryhmiä järjestettiin myös turvapaikanhakijoille. Yhteensä 554 turvapaikanhakijaa sai vastaanottokeskuksissa pidetyissä ryhmissä tietoa muun muassa omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä asumisesta, koulutuksesta ja työelämästä Suomessa.

Minä ja Pakolaisapu: Everlyne Kabasiita

Nakivalen pakolaisasutusalueella Ugandassa aikuiskoulutuksesta vastaava projektityöntekijä Everlyne Kabasiita toivoo, että alueelle saataisiin nykyistä enemmän naispuolisia ryhmänohjaajia.

1.Mitä työhösi kuuluu?

Mobilisoin pakolaisyhteisöjen jäseniä osallistumaan Pakolaisavun aikuisten lukutaito-opetukseen tai aikuisten englanninkielen opetukseen. Menen yhteisöihin ja pyydän ihmisiä koolle. Kerron heille, mitä hyötyä heille on lukutaidosta tai englannin kielen osaamisesta.

Ruandasta, Burundista tai Kongon Demokraattisesta Tasavallasta tänne Etelä-Ugandaan tulevat pakolaiset ovat usein luku- ja kirjoitustaidottomia. Ugandan virallinen kieli on englanti, mitä vain harva pakolainen osaa. Etsin joukosta esimerkiksi nuoria äitejä joille kerron, miten tärkeää on itse oppia lukemaan, jotta he voivat seurata lastensa koulunkäyntiä. Etsin myös yhteisöjen johtajatyyppejä, joiden apua tarvitaan innostamaan mahdollisimman monet mukaan. Järjestän myös testaukset, joissa halukkaiden opiskelijoiden osaamisen taso selvitetään.

Minä ja Pakolaisapu: Eero Lehtovirta

Kurvin-projektin ohjaaja Eero Lehtovirran työssä tärkeintä on olla läsnä ja kulkea maahan muuttaneiden nuorten rinnalla.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen ohjaaja Pakolaisavun Kurvi-projektissa. Pääasiassa työmme on henkilökohtaista ohjausta maahan muuttaneille nuorille. Minulla on viidestä kymmeneen omaohjattavaa, jotka tarvitsevat tukea kaikessa yhteiskunnassa toimimisessa. Osa nuorista on asunnottomia, osa luku- ja kirjoitustaidottomia tai heillä on matala koulutustaso. Toisilla on ongelmia oman psyykeen tai identiteetin kanssa sekä rikkonaiset perhesuhteet. Suurimman osan työajastani olen nuorten kotona. Näen heitä myös kirjastoissa, kahviloissa ja kuljen heidän kanssaan esimerkiksi Kelassa ja TE-toimistossa.

Kaveriksi-tapahtuma mahdollistaa uusia kohtaamisia

Kahdensuuntainen kotoutuminen alkaa kohtaamisista. Pakolaisavun vapaaehtoiset Anu ja Tarja järjestivät Kahvitellen kaveriksi -tapahtuman mahdollistaakseen valtaväestön ja maahan muuttaneiden kohtaamisia Lahdessa.

Pakolaisavun Kaveriksi-toiminnassa suomalaiset ja maahanmuuttajat tutustuvat kahvikupin, harrastusten tai kulttuurielämysten äärellä. Uudet tuttavuudet syntyvät alkutapahtumassa, jossa suomalaiset ja maahan muuttaneet tutustuvat ja sopivat 1–3 tapaamisesta parien tai pienryhmien kanssa.

Literacy is a human right – 20 years of refugee work in Uganda

For 20 years the Finnish Refugee Council has been teaching adult literacy and English among refugees in Uganda

The Finnish Refugee Council started working among adult refugees in Uganda exactly 20 years ago. Our first classes of Functional Adult literacy (FLA) and English for Adults (EFA) started in Adjumani in 1997. Two years ago we returned to the busy northern border area again to four settlements: the Ayilo I and II and Nyamanzi and Pagirinya.

This year, we are planning to extend our operations to Lamwo.