Minä ja Pakolaisapu: Suvi Niemelä

Lyhyetkin kohtaamiset vapaaehtoisten kanssa voivat olla turvapaikanhakijoille todella merkityksellisiä, sanoo Pakolaisavun vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Suvi Niemelä.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Suunnittelen ja kehitän vapaaehtoistoiminnan eri muotoja. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten vapaaehtoistehtävien ja siihen liittyvien koulutusten ja perehdytysten suunnittelua. Tuen vapaaehtoisia toiminnan aikana ja vedän Pakolaisavun vapaaehtoistoiminnan tiimiä.

Lisäksi työhöni kuuluu viestintää, arviontityötä ja yhteistyötä olennaisten tahojen, kuten vastaanottokeskusten ja erilaisten kototutumispalveluiden järjestäjien kanssa.

Tanssien ja keilaten kohti kotoutumista

Pakolaisavun retkiryhmät tuovat vaihtelua vastaanottokeskusten asukkaiden arkeen ja piristystä pääkaupunkiseutulaisten kesään. Samalla ne edistävät maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Muutaman sadan metrin päässä Erottajan trendikkäisiin kuppiloihin ahtautuneista turisteista sijaitsee Punavuoren vastaanottokeskus. Ulkona aikuiset juttelevat auringossa ja lapset pelaavat rikkinäisellä pallolla. Pihan keskellä pieni tyttö juoksee ympyrää ja leikkii lentokonetta.

Minä ja Pakolaisapu: Khalid Iddriss

Kokemusasiantuntija Khalid Iddriss muistuttaa, ettei kotoutuminen ole vain lakien ja tapojen tuntemista, vaan myös pakolaisen oma kokemus uuteen maahan sopeutumisesta ja joukkoon kuulumisesta.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Työni on pääasiassa kiintiöpakolaisten kotouttamista uusiin kuntiin. Annan heille tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista heti heidän saavuttuaan Suomeen. Puhun heille heidän omaa äidinkieltään arabiaa, koska siten väärinymmärrykset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Mitä enemmän pakolaiset tietävät, sitä helpompaa kotoutuminen on. Teen töitä myös kunnan viranomaisten kanssa. Kerron heille pakolaisuudesta, ajankohtaisesta pakolaistilanteesta sekä pakolaisten matkasta leireiltä uuteen kotimaahan.

Uusia alkuja Suomessa ja maailmalla

Kiitos lahjoittajiemme ja rahoittajiemme, maailmasta tuli jälleen vähän parempi vuonna 2016! Tässä joitakin esimerkkejä työmme tuloksista Suomessa ja maailmalla.

Yksi keskeinen toimintamuoto kotimaan työssämme on maahanmuuttajien vertaisryhmätoiminta, jota Pakolaisapu on tehnyt jo 15 vuotta. Vuonna 2016 vertaisryhmiä järjestettiin myös turvapaikanhakijoille. Yhteensä 554 turvapaikanhakijaa sai vastaanottokeskuksissa pidetyissä ryhmissä tietoa muun muassa omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä asumisesta, koulutuksesta ja työelämästä Suomessa.

Minä ja Pakolaisapu: Eero Lehtovirta

Kurvin-projektin ohjaaja Eero Lehtovirran työssä tärkeintä on olla läsnä ja kulkea maahan muuttaneiden nuorten rinnalla.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen ohjaaja Pakolaisavun Kurvi-projektissa. Pääasiassa työmme on henkilökohtaista ohjausta maahan muuttaneille nuorille. Minulla on viidestä kymmeneen omaohjattavaa, jotka tarvitsevat tukea kaikessa yhteiskunnassa toimimisessa. Osa nuorista on asunnottomia, osa luku- ja kirjoitustaidottomia tai heillä on matala koulutustaso. Toisilla on ongelmia oman psyykeen tai identiteetin kanssa sekä rikkonaiset perhesuhteet. Suurimman osan työajastani olen nuorten kotona. Näen heitä myös kirjastoissa, kahviloissa ja kuljen heidän kanssaan esimerkiksi Kelassa ja TE-toimistossa.

Minä ja Suomen Pakolaisapu: Ala Saeed

Uusi sarja ”Minä ja Suomen Pakolaisapu” -esittelee Suomen Pakolaisavun työtä työntekijöiden kautta. Vertaisohjaaja Ala Saeed näkee arjessaan, miten vertaisryhmätoiminta voimaannuttaa maahanmuuttajia ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä.

1. Mitä työhösi kuuluu?­­­­­

Olen vastaava vertaisohjaaja Pak­olaisavun yhteisötyön yksikössä. Kehitämme yhdessä vertaistukitiimimme kanssa maahanmuuttajien vertaisryhmätyötä, koulutamme vertaisohjaajia ja mietimme, kuinka voisimme parhaiten tukea heitä tehtävässään. Lisäksi ohjaan itse kahta vertaisryhmää pääkaupunkiseudulla.

Naapuruussovittelun käsikirja auttaa asumisen konfliktien ratkomisessa

Naapuruussovittelun keskus on julkaissut Naapuruussovittelun käsikirjan asumisen konfliktien ratkomiseksi. Kirja on suunnattu asumisen parissa työskenteleville henkilöille, jotka törmäävät työssään asumisen ja naapuruuden häiriöihin, ongelmiin ja erimielisyyksiin.

”Kirjassa kuvataan käytännönläheisesti, kuinka erimielisyydet eskaloituvat vastakkainasetteluiksi, jännitteiksi ja konflikteiksi, mitä tyypillistä tapahtuu monikulttuurisiksi koetuissa konflikteissa sekä se, kuinka asumisen ja naapuruuden häiriöitä ja ihmisten välisiä ongelmia kannattaa käsitellä. Kirja tuotettiin, sillä isännöitsijät ja asumisneuvojat tarvitsevat työssään yhä vaativampia ihmissuhde- ja sovittelutaitoja”, kertoo Naapuruussovittelun kirjan kirjoittaja, Naapuruussovittelun keskuksen päällikkö Miriam Attias.  

”Olen todella kiitollinen Suomelle”

Rita Kostamasta tuli pakolainen, kun hänen synnyinmaassaan Ruandassa alkoi kansanmurha. Suomen pakolaiskiintiöön pääseminen palautti hänen uskonsa elämään.

”Monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa, jättämään perheensä ja lähtemään vaaralliseen matkaan esimerkiksi Välimeren ylitykseen salakuljettajien avulla saadakseen turvallisemman paikan elää.

Oma elämäni pakolaisena oli ahdistavaa. Nuorena tyttönä ja ilman vanhempiani jouduin elämään monessa maassa epävarmuudessa ja pelossa, rahattomana ja paperittomana neljä vuotta vailla tietoa tulevaisuudesta. Minun piti vain odottaa ja odottaa, sillä en tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kyyjärven ihme ja mitä sille tapahtui

Kyyjärven ihme jäi jäykän byrokratian ja säännösten jalkoihin. Se on kuitenkin todiste siitä, että kotoutuminen voi onnistua muuallakin kuin isoissa kasvukeskuksissa.

Ensin Kyyjärvellä vastustettiin turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskuksen perustamista. Kunnassa suunniteltiin jopa kodinturvajoukkoja ja osa harkitsi muuttoa toisaalle. Asenteet kuitenkin muuttuivat ja lopulta Kyyjärvellä vastustettiinkin vastaanottokeskuksen sulkemista. Kuntalaiset keräsivät nimiä vastaanottokeskuksen sulkemista vastustavaan vetoomukseen ja järjestivät mielenilmauksia. Näin syntyi sisäministeri Paula Risikon sanoin Kyyjärven ihme.

Närpiön menestystarina alkoi pakolaisten vastaanottamisesta

Runsaan 9000 asukkaan Närpiö kasvattaa yli puolet Suomen tomaateista. Tomaattien lisäksi Närpiö tunnetaan onnistuneesta pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien kotouttamisesta ja työllistämisestä. Tulijoiden ansiosta kaupunki on säilynyt elinvoimaisena ja siellä on havahduttu jopa pienelle paikkakunnalle epätyypillisiin ongelmiin kuten liian pieniksi jääviin kouluihin.

“Närpiön ilmiö” alkoi, kun kaupunki vuonna 1988 päätti antaa uuden kodin joukolle vietnamilaisia pakolaisia. Närpiö oli tuolloin edelläkävijä, sillä se oli ensimmäinen suurkaupunkialueiden ulkopuolinen kiintiöpakolaisia vastaanottanut kaupunki. Myöhemmin 1990-luvun lopulla Närpiö otti vastaan pakoon joutuneita bosnialaisia, serbejä ja kroaatteja ja viimeisimpinä kaupunkiin saapuivat 20 sudanilaista kiintiöpakolaista vuonna 2014.