20 vuotta aikuiskoulutusta Ugandassa

Pakolaisavun kehitysyhteistyönohjelman suurin toimintamaa on Itä-Afrikan Uganda, jossa Pakolaisapu aloitti työnsä vuonna 1997. Toiminnan keskipisteessä on aikuiskoulutus: luku- ja kirjoitustaito, kielet, pienyrittäjyyskoulutus sekä muut arkielämää helpottavat taidot.

Tutustu aikajanan avulla Ugandan-työmme monipuolisiin vaiheisiin.

Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan aiemmin.

Itä-Afrikan Ugandassa heistä asuu noin 1,3 miljoonaa. Tämä tekee Ugandasta maailman kolmanneksi eniten pakolaisia vastaanottavan maan. Viime vuodet ovat olleet erityisen kriittisiä: vain vuoden 2016 aikana pakolaisia saapui ympäröivistä maista yli puoli miljoonaa.

Pakolaisavun uusi projekti Pohjois-Ugandassa käynnistyi – 1 200 eteläsudanilaista pakolaista lukutaitokursseilla

Pakolaisapu on aloittanut toimintansa Pohjois-Ugandan Lamwon kunnassa kuluvana syksynä. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Etelä-Sudanin rajasta sijaitsevalla pakolaisasutusalueella koulutukselle on valtava tarve, sillä sinne saapuu päivittäin jopa satoja sotaa ja väkivaltaa pakenevia eteläsudanilaisia.

Eteläsudanilainen Magret Too, 30, oli naapurustonsa viimeisten lähtijöiden joukossa, kun hänen kotikaupunkinsa Pajok, joka sijaitsee viidentoista kilometrin päässä Ugandan ja Etelä-Sudanin rajalta, joutui viime huhtikuussa hyökkäyksen kohteeksi.

”Haluan tehdä töitä kynällä”

Norsunluurannikolta Liberiaan paenneet Yapin Tahou Auber  ja Julienne Dompea eivät uskoneet, että lukutaitokoulutuksella olisi heille mitään annettavaa. Pakolaisavun lukutaitopiiriin osallistuminen kuitenkin muutti kummankin elämän.

“Joudun lähtemään Norsunluurannikolta vuonna 2002, kun siellä alkoi sisällissota. Ylitin Liberian rajan ja jäin asumaan Bahnin pakolaisleirille. Kotimaassani minulla ei ollut mahdollisuuksia käydä koulua, joten saapuessani Liberiaan olin luku- ja kirjoitustaidoton.

Uusi alku ompelijana

Pakolaisavun ompelukurssien kautta Myanmarin rajaseutujen naiset saavat mahdollisuuksia toimeentulon hankkimiseen ja yrittäjäksi ryhtymiseen.

”Uskon, että voin ansaita ompelijana vähintään 5 000–7 000 Myanmarin kyatia päivässä”, sanoo Ma Thin Mar Oo luottavaisena.

Myanmarin kaakkoisosassa sijaitsevassa kylässä asuvalle yhden lapsen äidille noin 3–4 euroa vastaava summa olisi tuplasti se, mitä hän tienasi aiemmin peltotöissä. Mahdollisuus toimeentulon hankkimiseen ompelemalla on 34-vuotiaalle Ma Thinille ehdottoman tarpeen, sillä enää maataloustöitä ei ole tarjolla.

Minä ja Pakolaisapu: Salome Awidi

Ugandassa Pakolaisavun projektivastaavana työskentelevä Salome Awidi haluaisi nähdä, että pakolaisten apuriippuvaisuus vähenee, sillä vain siten voidaan vähentää köyhyyttä.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen Kyakan pakolaisasustusalueen projektivastaava. Kyaka on yksi Ugandan monista pakolaisasustusalueista ja sijaitsee läntisessä Ugandassa, lähellä Kongon rajaa. Olen työskennellyt Pakolaisavun palveluksessa vuodesta 2008. Aikoinaan päätoimistomme oli Hoimassa, Kyangwalin pakolaisasutusalueen lähellä. Työskentelin silloin siellä projektityöntekijänä.

Mangopuun alla nuorten mielessä ovat vuohet, säästöt ja parempi ruoka

Automekaanikko Pascal Ntibashobokalle ei ole oman alan töitä Ugandan pakolaisasutusalueella. Sen sijaan hän vetää burundilaisnuorille toimeentuloryhmää, jossa nämä oppivat lukemaan ja kirjoittamaan sekä hankkimaan tuloja maataloudesta.

Mangopuun alla istuu joukko nuoria miehiä. Yksi paimentaa vuohilaumaa ja osallistuu välillä kokoukseen. Pikkuhiljaa puun alle saapuu myös tyttöjä ja muita kyläläisiä ihmettelemään, mistä oikein on kyse.

Ryhmää vetää Pascal Ntibashoboka, parikymppinen burundilainen, joka pöräyttää paikalle moottoripyörällä muodikkaasti pukeutuneena.

Minä ja Pakolaisapu: Moe Zaw Aung

Myanmarissa Pakolaisavun projektikoordinaattorina työskentelevä Moe Zaw Aung haluaa kiittää lahjoittajia tuesta ja muistuttaa, että Pakolaisavun työ vaikuttaa positiivisesti niin yksittäisten ihmisten elämään kuin yhteiskuntaankin.

1. Kuinka kauan olet työskennellyt pakolaisten ja maan sisäisten pakolaisten kanssa?

Olen tehnyt töitä Suomen Pakolaisavulle siitä asti, kun järjestö aloitti toimintansa Myanmarissa elokuussa 2015. Ennen kuin Pakolaisapu pystyi aloittamaan Myanmarissa, Kayahin osavaltio, jossa työmme tapahtuu, arvioitiin. Toimin tuolloin konsulttina arvioinnissa erityisasiantuntija Massimo Lanciottin rinnalla. Arviointi liittyi nuoriso- ja ammattikoulutukseen.

Koulutus, koulutus, koulutus

Haluan kertoa Ayenista, jonka tapasin pari viikkoa sitten Adjumanin pakolaisasutusalueella pohjoisessa Ugandassa, Etelä-Sudanin rajalla. Kävin Ayenin teehuoneessa. Heinikkoisen tasangon kuumuudesta oli ihanaa poiketa pieneen mudasta ja puusta huolellisesti rakennettuun taloon.

Paikalla oli muutama pitkä ja hoikka dinkanuorukainen. Ayen tarjoili heille sudanilaiseen tapaan maustettua teetä. Siihen on lisätty asiakkaan maun mukaan kanelia, minttua, kardemummaa tai inkivääriä. Samoja mausteita laitetaan myös kahviin.

Pakolaisapu laajentaa toimintaansa Ugandassa – lukutaitoa ja englantia eteläsudanista saapuville pakolaisille

Suomen Pakolaisapu laajentaa toimintojaan Ugandassa. SPA ja Ugandan pääministerin toimisto OPM ovat sopineet, että Pakolaisapu pyrkii aloittamaan maahan saapuvien eteläsudanilaisten aikuisten lukutaito- ja englanninopetuksen mahdollisimman pian Lamwon kunnassa lähellä Etelä-Sudanin rajaa.

”Etsimme Lamwoon tällä hetkellä kolmea työntekijää sekä tonttia, jolle voimme rakentaa toimistomme. Alamme myös ihan näinä päivinä tiedottamaan pakolaisille kursseista, jotka alkavat syyskuussa”, Pakolaisavun Ugandan maajohtaja Tarja Saarela-Kaonga sanoo.

Ugandan tarkoitus

Vuosi sitten YK antoi New Yorkin julkilausuman. Sen ideana on luoda globaali YK-järjestelmän, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välinen sopimus, eräänlainen tiekartta pakolaiskriisien ja muuttoliikkeen hyvään hoitoon.

Sopimus, jota nyt laaditaan ja testataan, tulee voimaan vuonna 2018. Se ei vaikuta mitenkään Geneven pakolaissopimukseen, joka on pakolaisten oikeudellista asemaa määrittelevä yleissopimus.

Julkilausuma tähtää poliittiseen sopimukseen. Se peräänkuuluttaa globaalia vastuuta yhä kasvavista pakolaismääristä ja pyrkii varmistamaan, että pakolaisten ja siirtolaisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan.