Minä ja Pakolaisapu: Nina Patanen

Pakolaisavun kansalais- ja järjestötoiminnan päällikkö Nina Patanen haluaa innostaa sekä kantasuomalaiset että maahanmuuttajat mukaan vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen kansalais-ja järjestötoiminnan päällikkö. Työnkuvaani kuuluu hankehallinnointia, kehittämistä ja verkostotyötä. Olemme läpileikkaava yksikkö ja vahvasti mukana organisaation muissa toiminnoissa. Aikaisemmin toimin Pakolaisavun Järjestöhautomon hankejohtajana, mutta organisaatiomuutoksen myötä vapaaehtoistoiminta ja Järjestöhautomo yhdistettiin samaan yksikköön. Kumpikin toiminta vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja aktiivista toimijuutta.

Minä ja Suomen Pakolaisapu: Ala Saeed

Uusi sarja ”Minä ja Suomen Pakolaisapu” -esittelee Suomen Pakolaisavun työtä työntekijöiden kautta. Vertaisohjaaja Ala Saeed näkee arjessaan, miten vertaisryhmätoiminta voimaannuttaa maahanmuuttajia ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä.

1. Mitä työhösi kuuluu?­­­­­

Olen vastaava vertaisohjaaja Pak­olaisavun yhteisötyön yksikössä. Kehitämme yhdessä vertaistukitiimimme kanssa maahanmuuttajien vertaisryhmätyötä, koulutamme vertaisohjaajia ja mietimme, kuinka voisimme parhaiten tukea heitä tehtävässään. Lisäksi ohjaan itse kahta vertaisryhmää pääkaupunkiseudulla.

Autonkorjaajanaiset ja lukutaidon voimaannuttamat – Suomen Pakolaisavun työ Sierra Leonessa 2003–2017

Suomen Pakolaisapu teki aikuislukutaito- ja ammattikoulutusta Sierra Leonessa 14 vuotta. Työn tuloksena entistä useammalla sierraleonelaisella on mahdollisuus toiveikkaaseen ja itsenäiseen arkeen. On aika koota yhteen vuosien onnistumiset.

Länsiafrikkalainen Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä maista. Naapurimaa Liberian sisällissota heijastui myös Sierra Leoneen 1980-luvulta lähtien, ja maahan tuli konfliktin seurauksena yli 40 000 pakolaista Liberiasta. Vuosina 1991–2002 käydyssä Sierra Leonen sisällissodassa on puolestaan arvioitu menehtyneen 50 000–100 000 ihmistä, ja yli puolet maan väestöstä joutui pakenemaan kodeistaan naapurimaihin tai oman maan turvallisemmille alueille.

Naisten puolella

Vuoden pakolaisnainen Bahar Mozaffari haluaa varmistaa, että myös maahanmuuttajanaiset pääsevät osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Mikä auttaa parhaiten maahanmuuttajien kotoutumista? Tätä miettivät virkamiehet, tutkijat, poliitikot ja opettajat. Myös vuoden 2017 pakolaisnaisella Bahar Mozaffarilla, 39, on näkemys aiheeseen.

”Aidot kohtaamiset suomalaisten kanssa.”

Hänen omassa kotoutumisessaan ratkaisevaa oli vuonna 2008 satunnaisesta juttutuokiosta alkanut ystävyys.

”Parhaan ystäväni Pirjon kautta tutustuin suomalaisten todelliseen elämään. Hän ei yrittänyt selittää minulle, miten asiat pitää tehdä eikä ollut liian varovainen, vaikka tulemme eri kulttuureista. Kun tuli pettymyksiä, hän välillä kiroili.”

Viisi hienoa lukua vuodelta 2016

Tammikuussa Pakolaisavussa on summattu viime vuoden työn tuloksia ja kehitysyhteistyöohjelmamme osalta luvut alkavat olla koossa. Vuonna 2016 työstämme hyötyi Ugandassa, Myanmarissa, Liberiassa ja Sierra Leonessa yhteensä lähes 16 000 ihmistä. Tämä on kirkkaasti yli tavoitteen, joka vuodelle oli asetettu!

15 800 ihmisen elämästä tuli parempaa

Vuoden aikana kaikkiaan lähes 16 000 konflikteista kärsinyttä ihmistä sai taitoja, jotka auttavat heitä hankkimaan itse toimeentulonsa, osallistumaan kotikylänsä ja yhteisönsä päätöksentekoon, huolehtimaan lastensa hyvinvoinnista sekä myöhemmin auttamaan kotimaansa jälleenrakentamisessa. Kun mukaan lasketaan heidän perheenjäsenensä, työmme voi todeta muuttaneen yli 60 000 ihmisen elämää.

Myös jalkapallo voi olla kehitysapua

Kehitysyhteistyö on paljon muutakin kuin lukutaito-opetusta ja kaivojen rakentamista. Tällä hetkellä yksi keskeisistä työmuodoista on paikallisten järjestöjen tukeminen, jota myös Pakolaisapu tekee kaikissa toimintamaissaan. Ugandassa koulutamme muun muassa Soccer Without Borders -järjestöä ja autamme alkuun nuorten itse perustamia harrastusryhmiä.

Jalkapallo yhdistää ihmisiä kansallisuudesta ja elämäntilanteesta riippumatta – myös pakolaisten parissa.

Ugandan pääkaupungissa Kampalassa toimivalle Soccer Without Bordersille jalkapallo on kuitenkin enemmän kuin urheilulaji. Jalkapallon avulla järjestö opettaa pakolaisnuoria toimimaan ryhmässä, ymmärtämään kulttuurieroja ja löytämään omat vahvuutensa. Kentällä Kongon, Etelä-Sudanin ja muiden Ugandan naapurimaiden levottomuuksia paenneet lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan toisiinsa ja ugandalaisiin ikätovereihinsa.

Tarjoa tarina, älä tapahtumaa

Tampereen seudun järjestöjen vierailu Aamulehteen auttoi ymmärtämään, mikä mediaa maahan muuttaneiden perustamissa järjestöissä kiinnostaa.

Ensimmäinen juttuidea kerrotaan heti toimituksen aulassa. Suomen Kiinalaisten Allianssi SKA ry:tä edustava Yan Zhao selittää toimittaja Tiina Ellilälle, miksi Aamulehden kannattaisi kirjoittaa eräästä Suomeen muuttaneesta kiinalaisesta.

– Hänellä on hyvin jännittävä elämäntarina.

Juuri tällaisista vinkeistä toimittaja pitää.

– Usein järjestöt ottavat toimitukseen yhteyttä silloin, kun ne ovat järjestämässä jotakin tapahtumaa. Toimittajan kannalta tapahtumat eivät kuitenkaan ole kovin kiinnostavia, Ellilä sanoo.

Maahan muuttaneiden yhdistykset löytävät paikkansa järjestökentällä

Järjestössä toimiminen on luonteva tapa päästä sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahan muuttaneiden perustamat yhdistykset törmäävät kuitenkin usein byrokratiaan ja kielimuuriin. Pakolaisavun Järjestöhautomo kannustaa yhdistyksiä kehittämään toimintaansa ja saamaan äänensä kuuluviin.

Lomake 76 sekä 62 verottajalle, kolme asiakirjaa Patentti- ja rekisterihallitukseen, mitä muuta pitikään muistaa…? Byrokratiaviidakko on vaikea jo koko ikänsä Suomessa asuneille. Yhdistystoimintaa säätelevät lait aiheuttavat päänvaivaa, eivätkä vähiten maahan muuttaneille. Innostus taittuu helposti epätoivoon, etenkin jos aiempaa kokemusta järjestöissä toimimisesta ei ole.

Kotoutuminen on muutakin kuin kieliopintoja ja työpaikkoja

Kotoutumisesta puhutaan nykyään yhä enemmän, mutta keskustelussa jää usein tarkentamatta, mitä kotoutumisella itse asiassa tarkoitetaan. Kielitaito ja työ- tai opiskelupaikka ovat kieltämättä tärkeitä, mutta aitoon osallisuuteen yhteiskunnassa kuuluu muutakin.

Jo heti Suomeen saapumisen alkuvaiheessa maahan muuttaneen olisi tärkeää päästä kanssakäymisiin paikallisten ihmisten kanssa. Virallisissa määritelmissä puhutaan kohtaamisista. Arkikielellä se tarkoittaa esimerkiksi naapureille juttelemista ja ystävien löytämistä. Ajan myötä ihmisille herää usein myös tarve vaikuttaa heitä itseään ja omaa elinympäristöään koskeviin asioihin. Haasteena on, ettei kaikilla maahan muuttaneilla ole tietoa suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän toiminnasta. Monelle on epäselvää, mistä asioista päätetään paikallisella ja mistä puolestaan valtakunnallisella tasolla ja mihin kaikkiin asioihin ylipäätään voi vaikuttaa.

Me ollaan vaikuttajia kaikki

Julkaistu Demokratia.fi:ssä 22.2.2016.

Kuvittele olevasi pienen, mutta ketterän yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys auttaa maahan muuttaneita nuoria harrastusmahdollisuuksien löytämisessä, ja olette samalla keksineet vaikka kuinka paljon kotoutumista tukevia uudistuksia. Törmäät sattumalta kotoutumisesta vastaavaan ministeriin työpaikkasi hississä. Sinulla on minuutti aikaa. Mitä teet?

Yksi vaihtoehto on katsella hissin kattoon tai omiin varpaisiin. Toinen vaihtoehto on tarttua tilaisuuteen ja vaikuttaa. Vaikuttamisella ja varsinkin sen synonyymillä, lobbauksella, on hieman kielteinen kaiku. Ovatpa jotkut päättäjätkin sanoneet, etteivät he aio lobbareiden kanssa keskustella. Sellaista päätä tai päättäjää ei kuitenkaan löydy, jossa asuisi kaikki maailman viisaus. Jos me kansalaiset vaadimme päättäjiltä fiksuja päätöksiä, on meidän velvollisuutemme tarjota heille tietoa päätösten vaikutuksista elämäämme.