Minä ja Pakolaisapu: Joseph Yee

Joseph Yee työskentelee Pakolaisavun autonkuljettajana ja logistiikkavastaavana Liberiassa. Hän on kiitollinen siitä, että voi työnsä kautta edistää lukutaidon leviämistä kotimaassaan.

Mitä työhösi kuuluu?

Olen Pakolaisavun pääautonkuljettaja Liberiassa. Työhöni kuuluu Pakolaisavun ajoneuvojen huolto: sen varmistaminen että ne on rekisteröity, vakuutettu ja lisensoitu. Pidän kirjaa ajokilometreistä ja polttoaineen kulutuksesta. Tarpeen mukaan olen kuljettajana kenttämatkoilla, minkä lisäksi ajan henkilökuntaamme erilaisiin tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toimin myös Monrovian-toimistomme terveys- ja työturvallisuusvaltuutettuna. Työturvallisuustoimikuntamme työntekijäedustajana olen vastuussa siitä, että työympäristö on turvallinen niin toimistossa kuin kenttämatkoilla.

Uusia alkuja Suomessa ja maailmalla

Kiitos lahjoittajiemme ja rahoittajiemme, maailmasta tuli jälleen vähän parempi vuonna 2016! Tässä joitakin esimerkkejä työmme tuloksista Suomessa ja maailmalla.

Yksi keskeinen toimintamuoto kotimaan työssämme on maahanmuuttajien vertaisryhmätoiminta, jota Pakolaisapu on tehnyt jo 15 vuotta. Vuonna 2016 vertaisryhmiä järjestettiin myös turvapaikanhakijoille. Yhteensä 554 turvapaikanhakijaa sai vastaanottokeskuksissa pidetyissä ryhmissä tietoa muun muassa omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä asumisesta, koulutuksesta ja työelämästä Suomessa.

Literacy is a human right – 20 years of refugee work in Uganda

For 20 years the Finnish Refugee Council has been teaching adult literacy and English among refugees in Uganda

The Finnish Refugee Council started working among adult refugees in Uganda exactly 20 years ago. Our first classes of Functional Adult literacy (FLA) and English for Adults (EFA) started in Adjumani in 1997. Two years ago we returned to the busy northern border area again to four settlements: the Ayilo I and II and Nyamanzi and Pagirinya.

This year, we are planning to extend our operations to Lamwo.

Ugandan kiitetty pakolaispolitiikka – mutta onko kaikki niin kaunista kuin kerrotaan?

Ugandan pakolaispolitiikkaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Todellisuudessa sen soveltamisessa käytäntöön on monenlaisia ongelmia, etenkin nyt kun Ugandasta on tullut maailman kolmanneksi eniten pakolaisia vastaanottava maa.

Ugandassa kulunut viikko on ollut varsinainen pakolaisasioiden superviikko. Tiistaina 20.6. juhlittiin perinteisesti maailman pakolaispäivää. Loppuviikko taas on sujunut Solidarity Summintissa YK:n pääsihteerin ja pakolaisjärjestön entisen johtajan, Antonio Guterresin johdolla.

Oppia elämää varten

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Pakolaisapu aloitti ihmisoikeusperustaisen aikuiskoulutuksen Ugandan pakolaisten keskuudessa. Ihmisoikeusperustaisuudella tarkoitetaan sitä, että koulutus nähdään ihmisoikeutena ja sen tulee vastata ihmisten todellisiin tarpeisiin.

Pakolaisapu on esimerkiksi luonut pakolaisille omat oppimateriaalit kielten opiskeluun. Ne on laadittu yhteistyössä pakolaisten kanssa, vastaamaan heidän tarpeitaan sekä pakolaisina Ugandassa että ajatellen mahdollista uudelleensijoitusta tai kotiinpaluuta.

Pakolaiskylä, jota ei ole olemassa

Pakolaisavun kumppani Law Home Law Firm pyrkii luomaan Myanmarista maan, jossa kansalaisoikeudet toteutuvat kaikilla. Lakitoimisto pyrkii tavoittamaan syrjäiset kylät ja kannustamaan kyliä ja niiden asukkaita rekisteröitymään.

Yli kuusi vuosikymmentä jatkuneesta konfliktista toipuva Myanmar on hiljalleen pääsemässä jaloilleen. Demokraattiset vaalit on pidetty, hallitus nimitetty ja kansainväliset yritykset vyöryneet avautuville markkinoille. Pakolaiset niin maan sisältä kuin rajojen ulkopuolelta alkavat hiljalleen suunnitella paluuta kotiseuduilleen.

25 järjestöä vaatii Suomea moninkertaistamaan pakolaiskiintiönsä

Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. Heistä suurin osa on kehittyvissä maissa. Suomi voi omalta osaltaan tehdä enemmän poikkeuksellisen tilanteen ratkaisemiseksi. Siksi 25 kansalaisjärjestöä vaatii Suomea moninkertaistamaan pakolaiskiintiönsä.

Kiintiötä nostamalla Suomi voi auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia, kuten kidutuksen ja väkivallan uhreja, vammaisia, lapsia ja yksinhuoltajaäitejä. Pakolaiskiintiön moninkertaistamista vaativat Amnesty International Suomen osasto, Suomen Pakolaisapu, Pakolaisneuvonta, Ihmisoikeusliitto, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen UN Women, Suomen UNICEF, Pelastakaa Lapset, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Plan International Suomi, SOS-Lapsikylä, Väestöliitto, Suomen Mielenterveysseura, Seta, Naisasialiitto Unioni, Naisten Linja, Monika-Naiset liitto ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Pro-tukipiste ry, Suomen somalialaisten liitto, Suomen Setlementtiliitto, Kehys ry, Raster-tutkijaverkosto, Changemaker-verkosto ja Refuhome ry.

Suomi, älä luovu ihmisoikeuksista!

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton, sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Iranista kiintiöpakolaisena Suomeen tullut Veronica Kalhori on huolissaan maahanmuuttopolitiikan kulkusuunnasta.

Olen viime aikoina miettinyt paljon, mihin suuntaan meidän Suomemme on menossa. Se oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen Suomi, jossa on vuosikymmenien ajan tehty kovaa työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi. Se inhimillinen Suomi, joka on aina ollut valmis auttamaan hädässä olevia ihmisiä. Se hieno Suomi, joka on tunnettu menestyksestä, hyvinvointivaltion periaatteista ja rauhan luomisesta.

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäisenä ääneen pääsee irakilainen Hussein Abdalkareem.

Osa ihmisistä ajattelee, että pakolaisista on tullut ongelma. Suhtautuminen heihin on jakanut koko Euroopan kahteen leiriin. Hämmennykselle on syynsä. Eurooppaan on tullut kahden viime vuoden aikana enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan aikaisemmin. Suurien tulijamäärien myötä monet maat ovat nostaneet kätensä pystyyn: emme voi ottaa enempää tulijoita, taloutemme ja yhteiskuntamme ei kestä enempää.

Välimeren tilanteeseen tarvitaan kestäviä ratkaisuja

Tänä vuonna 318 280 ihmistä on pyrkinyt Eurooppaan turvattomia reittejä pitkin Välimeren yli. Heistä 3 654 on kadonnut tai hukkunut matkan aikana. Todellisten ratkaisujen sijaan päättäjät ovat keskittyneet laastariratkaisuihin.

Välimeren ylittäminen on monille sotaa ja vainoa pakeneville ainoa tapa päästä turvaan. Euroopan unioni on tiukalla viisumi- ja rajapolitiikallaan käytännössä sulkenut turvalliset ja lailliset reitit kansainvälisen suojelun hakemiseksi.

Monet jäsenvaltioista ovat lisäksi tehneet omalla politiikallaan selväksi, ettei niihin kannata tulla. Suomessa on muun muassa tiukennettu turvapaikkalinjauksia, vaikeutettu perheenyhdistämistä, pienennetty pakolaiskiintiötä ja heikennetty turvapaikanhakijoiden oikeusapua.