Sanasto

Tietoa pakolaisuuteen, siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvistä
sanoista ja termeistä aakkosjärjestyksessä.

 

Dublin-asetus

Vuonna 1990 allekirjoitetulle Dublinin sopimukselle perustuva järjestelmä määrittelee, mikä EU:n jäsenvaltio on vastuussa unionin alueella jätetyn turvapaikkahakemuksen tutkimisesta. Asetuksen mukaan vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä kuuluu sille jäsenvaltiolle, josta EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö on ensimmäiseksi hakenut turvapaikkaa. Järjestelmän määrittelemien kriteerien perusteella jäsenvaltiot voivat pyytää toista valtiota ottamaan takaisin turvapaikanhakijan, jonka hakemuksen tutkiminen kuuluu tämän toisen valtion vastuulle. Turvapaikanhakijalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta hakea turvapaikkaa ensimmäisestä EU-maasta, johon hän saapuu. Dublin-asetuksen uudistamista valmistellaan. Tällä hetkellä Dublin-palautuksia ei tehdä Kreikkaan ja Unkariin.

EU-Turkki -sopimus  

EU-Turkki -sopimus on 18.3.2016 solmittu EU:n ja Turkin välinen julkilausuma. Sen tarkoituksena on vähentää Turkista Kreikan saarille tulevien siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrää. Välimeren ylityksissä on kuollut tuhansia turvaa etsiviä siirtolaisia. Sopimuksen mukaan Turkista Kreikkaan tulleet siirtolaiset ja turvapaikanhakijat palautetaan Turkkiin. Jokaista Kreikasta Turkkiin palautettua syyrialaista kohden EU ottaa alueelleen yhden syyrialaisen Turkista. Osana sopimusta Turkille luvattiin kolme miljardia euroa pakolaisista huolehtimiseen. EU sitoutui sopimuksen myötä edistämään turkkilaisten viisumivapautta ja Turkin EU-jäsenyysneuvotteluja.

Geneven pakolaissopimus

Geneven pakolaissopimuksen on allekirjoittanut 138 maata. Sopimuksessa määritellään pakolaisuuden edellytykset ja pakolaisille kuuluvat oikeudet. Sopimus tehtiin toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1951 alun perin Euroopassa oleskelevien pakolaisten auttamiseksi. Tuolloin sopimus koski ennen 1.1.1951 vainoa paenneita henkilöitä. Vuonna 1965 maantieteellinen ja alueellinen rajaus poistettiin sopimuksesta ja sopimus ulotettiin koskemaan kaikkia pakolaisia maailmanlaajuisesti. Suomi allekirjoitti Geneven sopimuksen lokakuussa 1968 ja se astui voimaan 8.1.1969.

Joukkopalautus

Joukkopalautuksella tarkoitetaan ihmisryhmän palauttamista toiseen maahan ilman, että heidän tilannettaan tarkastellaan yksilöllisesti, eli heille ei esimerkiksi anneta tilaisuutta hakea turvapaikkaa. Euroopan ihmisoikeussopimukset kieltävät joukkopalautukset.

Kansainvälinen suojelu

Kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan toisen valtion tarjoamaa suojaa ihmiselle, jonka kotimaa ei suojelua tarjoa. Suomessa kansainvälistä suojelua tarvitseville voidaan myöntää turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Näiden lisäksi Suomeen otetaan pakolaisstatuksen maailmalla saaneita henkilöitä osana Suomen pakolaiskiintiötä. Kaikki kansainvälistä suojelua saavat henkilöt eivät siis automaattisesti ole pakolaisia. Turvapaikanhakijoiden kohdalla Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen suojelun myöntämisestä turvapaikkahakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Karkottaminen

Karkottamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa Suomessa oleskellut ulkomaalainen määrätään poistumaan Suomesta oleskeluluvan tai viisumin umpeutumisen nojalla tai siksi, että häntä pidetään kykenemättömänä huolehtimaan itsestään. Toistuva rikoksiin syyllistyminen, vakaviin rikoksiin syyllistyminen ja vaarallisuus valtiolle tai muille ihmisille ovat perusteita karkotukselle silloinkin, kun henkilön oleskelulupa on voimassa.

Kiintiöpakolainen  

Kiintiöpakolainen on henkilö, jolla on YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) myöntämä pakolaisen asema ja joka saapuu maahan vastaanottajavaltion määrittelemän pakolaiskiintiön puitteissa. Eduskunta määrittää Suomessa pakolaiskiintiön vuosittain. Vuodesta 2001 alkaen Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750 henkilöä vuodessa. Vuosina 2014 ja 2015 pakolaiskiintiötä nostettiin Syyrian sodan vuoksi 1 050 henkilöön. Kiintiöpakolaiset tulevat Suomeen usein pakolaisleireiltä, mutta yhä useammin myös kaupungeista. Suomen viime vuosina ottamat kiintiöpakolaiset ovat olleet pääasiassa syyrialaisia, kongolaisia, afganistanilaisia ja sudanilaisia.

Kotoutuminen

Kotoutumisella tarkoitetaan lain mukaan maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla, kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Kotoutujan näkökulmasta kotoutuminen on eräänlaista oman paikan löytämistä uudessa kotimaassa.

Kotouttaminen

Kotouttamisella tarkoitetaan kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla.

Käännyttäminen

Käännyttämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa ulkomaan kansalainen määrätään poistumaan Suomesta maahantuloluvan puuttumisen, passintarkastuksessa annettujen puuttuvien tai virheellisten tietojen, varattomuuden tai kielteisen turvapaikkapäätöksen nojalla. Käännyttäminen on mahdollista myös silloin, kun ulkomaalaisen epäillään todennäköisesti syyllistyvän vakaviin rikoksiin tai olevan vaaraksi valtion turvallisuudelle.

Maahanmuuttaja

Maahanmuuttajalla tarkoitetaan Suomeen muuttanutta henkilöä, jonka tarkoituksena on asua maassa pidempi aika, yleensä vähintään vuosi. Maahanmuuttajia ovat siis kaikkien maiden kansalaiset, jotka muuttavat Suomeen.  Eniten maahanmuuttajia Suomessa on Virosta, Venäjältä ja Ruotsista.

Maahanmuuttovirasto (Migri)

Maahanmuuttovirasto on Suomen sisäasiainministeriön alainen virasto, joka käsittelee ja ratkaisee maahantuloon, maassa oleskeluun, pakolaisuuteen sekä Suomen kansalaisuuteen liittyviä asioita. Migri aloitti toimintansa 1.1.2008. Maahanmuuttoviraston edeltäjä, Ulkomaalaisvirasto (UVI), aloitti toimintansa vuonna 1995.

Maansisäinen pakolainen (evakko)  

Maansisäiset pakolaiset eli evakot ovat ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa esimerkiksi aseellisen konfliktin, väkivallan, ihmisoikeusloukkauksien tai luonnonkatastrofin vuoksi, mutta eivät ole poistuneet kotimaastaan. He ovat siis paossa kodeistaan ja kotiseuduiltaan mutta eivät ole jättäneet kotimaataan.

Oleskelulupa

Oleskeluluvalla tarkoitetaan valtion jollekin tietylle henkilölle myöntämää määräaikaista tai pysyvää lupaa asua valtionsa alueella. Turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan turvapaikan tai toissijaisen suojelun tarpeen perusteella. Aiemmin Suomi myönsi oleskelulupia myös humanitaarisin perustein. Lisätietoa turvapaikkapäätöksistä Maahanmuuttoviraston sivulta.

Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella  

Turvapaikanhakijan on ollut aikaisemmin mahdollista saada Suomessa oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli edellytykset turvapaikalle tai toissijaiselle suojelulle eivät ole täyttyneet. Humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saamisen edellytyksenä on ollut, ettei henkilön ole mahdollista palata kotimaahansa esimerkiksi maansa heikon turvallisuustilanteen tai ympäristökatastrofin vuoksi. Oleskeluluvan myöntäminen turvapaikanhakijalle humanitaarisen suojelun perusteella lakkautettiin Suomessa 16.5.2016.

Oleskelulupa toissijaisen suojeluntarpeen perusteella

Turvapaikkaa hakeneelle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojeluntarpeen perusteella, jos häntä uhkaa kotimaassa tai pysyvässä asuinmaassa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella  

Turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan Suomessa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella eli mikäli kielteinen turvapaikkapäätös olisi kohtuuton turvapaikanhakijan terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn takia. Kyseessä ei ole varsinainen suojelun tarpeeseen perustuva oleskelulupa, joten esimerkiksi perheenyhdistämisoikeus on rajoitetumpi.

Pakolainen  

Pakolainen on henkilö, jolla on YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) myöntämä pakolaisen asema ja joka on paennut saamaan suojelua oman kotimaansa ulkopuolelle. Hänellä on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta ja on sen vuoksi kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan kotimaansa suojaan. Pakolainen voi olla myös henkilö joka olematta minkään maan kansalainen oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella ja edellä mainittujen seikkojen tähden on kykenemätön tai edellä mainittuihin perusteluihin perustuvan pelon vuoksi haluton palaamaan asuinmaahansa. Pakolaisen määritelmä ja oikeudet määritellään  YK:n Geneven pakolaissopimuksessa. Oman kotimaansa alueella oleskelevaa pakolaista kutsutaan maansisäiseksi pakolaiseksi eli evakoksi.

Pakolaisasema

Pakolaisaseman saa Suomessa kolmessa eri tapauksessa. Pakolaisasema myönnetään turvapaikan Suomesta saaneille ja pakolaiskiintiön kautta maahan tulleille sekä heidän perheenjäsenilleen, jotka tulevat maahan perheenyhdistämisen kautta. Pakolaisasema on vahvin kansainvälisen suojelun kategoria.

Pakolaisten uudelleensijoittaminen  

Uudelleensijoittamisella tarkoitetaan kansainvälisen suojelun tarpeessa henkilöiden sijoittamista turvapaikan antavaan maahan.  Uudelleensijoittamisella voidaan tarjota pakolaisille turvallinen väylä suoraan kolmannesta maasta Eurooppaan tai muuhun länsimaahan.

Palautuskielto

Palautuskiellon eli non-refoulement -periaatteen mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Palauttava maa on siis vastuussa siitä, ettei palautettavan ihmisoikeuksia loukata hänen kotimaassaan. Palautuskielto on absoluuttinen, eikä siitä voida poiketa esimerkiksi siksi, että henkilö olisi uhka yleiselle turvallisuudelle. Palautuskielto on kirjattu Suomen perustuslakiin ja ulkomaalaislakiin sekä YK:n pakolaissopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Palautussopimus  

Palautussopimus (myös takaisinottosopimus) on sopimus, jonka nojalla henkilöitä voidaan palauttaa lähtö- tai kauttakulkumaihinsa. Palautussopimukset voivat olla EU:n palautussopimuksia tai kahdenvälisiä palautussopimuksia. Palautussopimus ei kuitenkaan ole edellytys palauttamiselle. Vuonna 2016 Suomesta palautettiin ihmisiä yli 100 maahan, joista virallinen palautussopimus oli vain 10 maan kanssa. Valtioilla on velvollisuus ottaa vastaan oman maansa kansalaisia, ja usein palautussopimuksilla tätä velvollisuutta laajennetaan koskemaan myös valtion kautta kulkeneita henkilöitä.

Paluumuuttaja

Henkilö, joka on asunut pitemmän tai lyhyemmän ajanjakson synnyinmaansa rajojen ulkopuolella ja palaa takaisin synnyinmaahansa. Suomessa paluumuuttaja -käsitettä käytetään entisistä ja nykyisistä Suomen kansalaisista sekä entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevista henkilöistä eli inkerinsuomalaisista, joilla on suomalainen syntyperä.

Paperiton

Paperiton on henkilö, joka elää Suomessa vailla laillista oleskeluoikeutta. Paperittoman oleskelu ei ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Paperittomaan maassa oleskeluun voi päätyä esimerkiksi sen jälkeen, kun on saanut kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen, viisumi tai oleskelulupa on umpeutunut tai henkilö ei ole hakenut lainkaan oleskelulupaa. Pelkkä passin tai muun henkilöllisyystodistuksen puuttuminen ei tee ihmisestä paperitonta. Turvapaikanhakijat eivät ole paperittomia, sillä heillä on lupa oleskella maassa. Paperittomat ovat pitkälti yhteiskunnan peruspalvelujen ulkopuolella.

Perheenyhdistäminen

Kansainvälisen suojelun perusteella Suomessa oleskelevilla on ihmisoikeuksien takaama oikeus saada viettää perhe-elämää. Suomea sitoo myös EU-direktiivi oikeudesta perheenyhdistämiseen. Suomessa oikeus koskee oleskeluluvan saaneen puolisoa ja alle 18-vuotiaita lapsia, tai lapsen tapauksessa vanhempia ja alaikäisiä sisaruksia. Käytännössä perheenyhdistäminen on hyvin hankalaa. Oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella voi panna vireille ainoastaan ulkomailla asuva hakija itse. Perheenyhdistämistä on haettava henkilökohtaisesti lähimmästä Suomen suurlähetystöstä, joten hakijan on yleensä matkustettava toiseen maahan. Perheenyhdistämisen ehtoja tiukennettiin vuonna 2016 siten, että Suomessa oleskelevan perheenkokoajan on täytettävä kuukausittaiset toimeentuloedellytykset.

Sisäinen pako 

Sisäisellä paolla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö voi palata johonkin kotimaansa osaan ilman perusteltua pelkoa vainosta tai vakavasta haitasta tai hänen on mahdollista saada suojelua jostain kotimaansa osasta. Tällöin hänelle voidaan olla myöntämättä turvapaikkaa sillä perusteella, että hänen on mahdollista paeta kotimaansa sisällä. Sisäisen paon mahdollisuus on aina arvioitava yksilöllisesti.

Siirtolainen

Siirtolainen on henkilö, joka siirtyy toiseen maahan töiden, koulutuksen, perheenyhdistämisen tai esimerkiksi kotimaassaan tapahtuneen luonnonkatastrofin vuoksi. Toisin kuin pakolaisen, siirtolaisen on mahdollista palata kotimaahansa. Siirtolainen voi yhtä lailla olla myös henkilö, joka siirtyy oman maansa sisällä toisaalle.  Siirtolaisuus voi siis olla vapaaehtoista tai perustua taloudellisen ahdingon tai muun asettamaan pakkoon. Siirtolaisia ovat esimerkiksi väliaikaiset siirtotyöläiset sekä korkeasti koulutetut työn perässä muuttaneet työntekijät.

Siirtotyöntekijä

Siirtotyöntekijä on henkilö, joka siirtolaisen tavoin hakeutuu toimeentulon hankkiakseen toiseen maahan, mutta ei asetu sinne kuitenkaan pysyvästi.

Tilapäinen oleskelulupa  

Turvapaikkaa Suomesta hakeneelle on voitu myöntää tilapäinen oleskelulupa, mikäli hakijaa ei tilapäisestä terveydellisestä syystä johtuen ole voitu palauttaa hänen kotimaahansa tai jos hänen maasta poistamisensa ei ole ollut käytännössä mahdollista. Tilapäisen oleskeluluvan saaneiden oikeudet ovat olleet hyvin rajalliset. Lupa on voimassa vuoden kerrallaan, ja se voidaan uusia vain kerran. Mikäli kahden vuoden oleskelun jälkeen olosuhteet, joiden perusteella tilapäinen oleskelulupa on myönnetty, ovat edelleen voimassa, on henkilölle myönnetty jatkuva oleskelulupa. Tilapäistä oleskelulupaa ei ole myönnetty heinäkuun 2015 jälkeen.

Turvapaikanhakija

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. Vain pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään YK:n pakolaissopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon. Sen sijaan turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan toissijaisen suojeluntarpeen perusteella (esim. epäinhimillisen kohtelun uhka kotimaassa). Lisätietoa turvapaikan hakemisesta Suomesta Maahanmuuttoviraston sivuilta.

Turvapaikka

Valtion myöntämä suoja sen alueelle paenneelle ulkomaalaiselle. Ihmisoikeussopimus velvoittaa valtioita tarjoamaan turvapaikan sellaisille ihmisille, jotka eivät voi vainon vuoksi asua kotimaassaan. Jokaisella on niin ikään ihmisoikeuksien takaama oikeus hakea turvapaikkaa toisesta maasta.

Turvapaikanhakijoiden sisäiset siirrot EU:ssa

Kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön siirto jäsenmaasta, joka on vastuussa hakemusten käsittelystä toiseen EU-maahan. Tällä hetkellä turvapaikanhakijoita siirretään EU:n sisällä Kreikasta ja Italiasta muihin jäsenvaltioihin. Sisäisillä siirroilla pyritään tasaamaan turvapaikkahakemusten käsittelypainetta EU-jäsenvaltioiden kesken.

Ulkomaalainen

Suomessa ulkomaalaisella tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen.

UNHCR

United Nations High Commissioner for Refugees eli Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasioiden päävaltuutetun toimisto (YK:n pakolaisjärjestö) on perustettu vuonna 1951 auttamaan toisen maailmansodan jälkeisiä eurooppalaisia pakolaisia. UNHCR:n tehtäviin kuuluu kansainvälisen suojelun tarjoaminen pakoon joutuneille, kestävien ratkaisujen etsiminen pakolaisongelmaan sekä hätäavun antaminen pakolaistilanteissa.

Vapaaehtoinen paluu

Jos hakijan turvapaikkahakemus hylätään eikä hänelle myönnetä oleskelulupaa myöskään toissijaisen suojelun perusteella, hänet käännytetään eli määrätään poistumaan maasta. Mikäli hakijalle ei määrätä maahantulokieltoa, hän saa vähintään seitsemän ja enintään kolmekymmentä päivää aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti. Vapaaehtoinen paluu määrätään myös silloin, jos maassa oleskellut ulkomaalainen karkotetaan maasta mutta hänelle ei määrätä maahantulokieltoa. Monissa tapauksissa on kuitenkin ongelmallista puhua vapaaehtoisesta paluusta. Esimerkiksi kaikki valtiot eivät suostu vastaanottamaan kansalaisiaan tai eivät tunnusta kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa kansalaisekseen. Vapaaehtoisesta paluusta tulisikin puhua vain silloin, kun hakija on tehnyt tietoisen päätöksen palata vapaaehtoisesti kotimaahansa ilman ulkoista painostusta. Vapaaehtoisesti kotimaahansa palaavan on mahdollista saada tukea paluuseensa, eli Suomi voi maksaa matkan kustannukset ja tukea taloudellisesti elämää kotimaassa. Vapaaehtoisesta paluusta vastaavat Maahanmuuttovirasto ja vastaanottokeskukset. Paluut toteutetaan yhdessä Kasainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:in kanssa.

Vastaanottokeskus

Vastaanottokeskus on paikka, joka tarjoaa asuinpaikan turvapaikkaa Suomesta hakeville. Vastaanottokeskus voi olla joko valtion, kunnan, järjestön tai yrityksen ylläpitämä. Vastaanottokeskuksessa asuminen on turvapaikanhakijalle ilmaista ja asumisen on tarkoitus kestää siihen saakka, kunnes hakijan turvapaikkahakemus on ratkaistu. Turvapaikanhakija voi myös asua vastaanottokeskuksen ulkopuolella, jolloin majoitus on järjestettävä itsenäisesti ja omatoimisesti, mutta hakija on silti tietyn vastaanottokeskuksen palveluiden piirissä. Vastaanottokeskukset tarjoavat turvapaikanhakijoille lakisääteiset vastaanottopalvelut.

Ympäristöpakolainen

Ympäristöpakolainen on henkilö, joka on jättänyt kotinsa pitkäaikaisten tai yhtäkkisten muutosten kuten kuivuuden, aavikoitumisen, merenpinnan nousun tai tulvan vuoksi. Ympäristöpakolaisia ei yleensä määritellä pakolaisiksi, sillä he eivät ole Geneven pakolaissopimuksen mukaisen vainon kohteita. Ympäristöpakolaisia ovat myös ilmastopakolaiset, jotka ovat jättäneet kotinsa ilmastonmuutoksen aiheuttamien syiden vuoksi.