Kotoutumisen edistäminen

Kansainvälistä suojelua saaneiden kotoutuminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja alkuvaiheen panostusta. Turvapaikanhakijoiden määrän nopean kasvun vuoksi asiaan on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota.

Aikaisempien vuosien perusteella voidaan varovaisesti arvioida, että noin puolet Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista saavat myönteisen päätöksen ja pääsevät kotoutumispalveluiden piiriin.

Vaikka syyt turvapaikkahakemusten käsittelyyn ovat humanitaariset, ovat turvapaikanhakijat myös huomattava potentiaalinen lähde talouskasvulle. Oleskeluluvan saaneet kasvattavat työikäisen väestön määrää, ja mikäli he työllistyvät samassa suhteessa kantaväestöön verrattuna, voi Suomen kestävyysvaje pienetä merkittävästi. Toistaiseksi kansainvälistä suojelua saaneiden ihmisten työttömyysprosentti on ollut kantasuomalaisia korkeampi, mutta panostamalla kotoutumiseen sekä poistamalla byrokraattisia ja rakenteellisia esteitä kouluttautumisen ja työllistymisen tieltä tilanne voi parantua nopeastikin.

kurvi_esite_putkenkuva

Kuva: Maahan muuttaneet ihmiset ovat Suomeen saapuessaan yhteiskunnan ulkopuolella. Päästäkseen sisälle ”putkeen” kohti aktiivista kansalaisuutta heidän on läpäistävä byrokraattisia, rakenteellisia ja asenteihin liittyviä esteitä. Vaikka jotkut maahan muuttaneet ihmiset ja syrjäytyneet kantasuomalaiset ovat kummatkin yhteiskunnan ulkopuolella, ovat syyt kuitenkin erilaiset. Maahan muuttanut ei voi syrjäytyä yhteiskunnasta, jos ei alunperinkään ole päässyt siihen sisälle.

Vastaanottavan yhteiskunnan vastuu

Kotoutuminen on monensuuntainen prosessi. Yksilön oman asenteen lisäksi yhteiskunnassa vallitsevat asenteet vaikuttavat siihen, pääseekö ihminen osalliseksi vai tuleeko syrjäytetyksi. Kotoutumisen ydin on työllistymisessä, mutta työ yksin ei riitä. Osallisuus yhteiskunnassa edellyttää kontaktia toisiin ihmisiin sekä mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa omaan elämäänsä. Tässä kansalaisyhteiskunnalla, maahanmuuttajayhdistyksillä ja vertaisuudella voi olla merkittävä rooli.

Kasvokkain_vertaistuki_kuvapankki_Laura Böök

Kannatamme omakielisen vertaistuen mallia sisällytettäväksi kotouttamistoimenpiteisiin kaikkialla Suomessa heti maahantulon alkuvaiheesta lähtien. Aikaisemmin samassa tilanteessa olleet ihmiset ovat parhaita asiantuntijoita tukemaan uusia tulijoita suomalaisessa yhteiskunnassa.

Samalla on huomioitava, että maahanmuuttajia vastaanottavassa yhteiskunnassa voi ilmetä huolia ja pelkoja. Hyssyttely ei auta, vaan asia on käsiteltävä. Uskomme restoratiivisen oikeuden ja sovittelun menetelmään, johon kuuluu osapuolten välisen vuorovaikutuksen rakentaminen, suhteiden luominen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen konfliktien ennaltaehkäisemiseksi. Järjestämme muun muassa vastaanottokeskuspaikkakunnilla alueen asukkaiden ja turvapaikanhakijoiden välisiä kuulemistilaisuuksia, jossa osapuolet etsivät yhdessä ratkaisuja siihen, miten yhteiselo voisi onnistua parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuntapaikat

Ensimmäinen askel kotoutumisen onnistumiseen on nopea kuntaan pääsy. Kuntien tulee riittävissä määrin tarjota oleskeluluvan saaneille kuntapaikkoja. Kuntien välistä yhteistyötä lisäämällä kaikille voidaan tarjota riittävät palvelut ja pienemmilläkin kunnilla on mahdollisuus vastaanottaa pakolaisia. Kolmas sektori on jo kehittänyt runsaasti kotoutumista tukevia toimintamuotoja, joita kunnat voivat hyödyntää.

Perheenyhdistäminen

Perheenyhdistämisen kiristämiseen tähtäävästä lainsäädännöstä on luovuttava ja viime vuosina tehdyt kiristykset on peruttava. Perheen yhteiselo on usein onnistuneen kotoutumisen edellytys. Kiristyksillä tulee olemaan suorat, negatiiviset vaikutukset pakolaisten kotoutumiseen.

Perheenyhdistämistä kiristävässä lakimuutoksessa suunnitellaan toimeentulovaatimuksen lisäämistä myös pakolaistaustaisille henkilöille. Toimeentuloedellytyksiä vaaditaan tällä hetkellä muiden kuin kansainvälistä suojelua saaneiden maahanmuuttajien perheenyhdistämiseen. Tulovaatimukset ovat nykyisellään kohtuuttoman suuret. Esimerkiksi saadakseen puolison ja yhden lapsen Suomeen, perheenkokoajan nettotulojen on oltava yli 2 200 euroa.

Kansainvälistä suojelua saaneiden ihmisten on erityisen hankalaa täyttää toimeen-tuloedellytystä perheenyhdistämisen mahdollistamiseksi. Pakolaisten työelämään pääseminen on väistämättä hitaampaa kuin työviisumilla Suomeen muuttavan henkilön. Täten perheen erilläänolo voi kasvaa kohtuuttoman pitkäksi toimeentulovaatimuksesta johtuen. Maahanmuuttovirasto tekee jo nyt kielteisiä päätöksiä perhesiteen tosiasiallisen katkeamisen perusteella, kun matkustus- ja oleskelulupien hakemusajat ovat venyneet vuosien mittaisiksi.

Huomattavaa on myös se, että perheenyhdistämisen kautta Suomeen muuttavat kansainvälistä suojelua saaneen ihmisen läheiset ovat useimmin lapsia ja naisia.

Ryhmäkoti_kuvapankki_Laura Böök

Yksin tulleet lapset ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Useimmat turvapaikanhakijalapsista saapuvat Suomeen 15–17-vuotiaina, joka tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät he tule ikinä saamaan vanhempiaan Suomeen, sillä 18 vuotta täytettyään heillä ei ole enää oikeutta perheenyhdistämiseen vanhempiensa osalta. Jatkuva huoli perheen turvallisuudesta sekä perheenjäsenten odotukset esimerkiksi rahan lähettämisestä vaikeuttavat huomattavasti nuorten sopeutumista uuteen tilanteeseen.

Kotoutumisen edellytysten parantamiseksi perheenyhdistämiseen tehdyt kiristykset on peruttava ja maahanmuuttovirastolle on annettava vapaudet poiketa toimeentulovaatimuksesta yksilöllisen tarkastelun pohjalta.

Perheenyhdistämisestä lisää täällä.

Kielikoulutus ja muut opinnot

Kielikoulutuksessa on huomioitava yksilölliset erot nykyistä paremmin. Luku- ja kirjoitustaidottomat, akateemisesti koulutetut ja useita kieliä jo taitavat tarvitsevat erilaiset puitteet opiskelulle. Koulutusta jo omaavat ihmiset voisivat opetella kieltä joustavasti työharjoittelun lomassa, kun taas ilman aikaisempaa koulutusta olevien ihmisten on aluksi opeteltava opiskeluun liittyviä perustaitoja.

Kielitaidon lisäksi Suomessa työllistyminen edellyttää peruskoulutuksen kautta saatavaa yleissivistystä sekä kulttuurin ja käytäntöjen oppimista. Tällä hetkellä osa maahanmuuttajista jää koulutuksessa väliinputoajiksi. Esimerkiksi oppivelvollisuus-iän loppupuolella tai sen jälkeen Suomeen tulevat ovat vaarassa jäädä ilman peruskoulun päättötodistusta. Kotiäidit tai Suomeen työn vuoksi muuttaneet menettävät oikeuden kouluttautumiseen kotoutumisajan jälkeen. Peruskoulussa opiskelun tulee olla taloudellisesti mahdollista kaikille samoin kuin kaiken muunkin opiskelun.

Ulkomailla hankittu koulutus jää usein hyödyntämättä Suomessa. Tämän korjaamiseksi on kehitettävä erilaisia täydennyskoulutuksia sekä hyödynnettävä aikaisempaa enemmän oppisopimuksia sekä näyttötutkintoja.

Kotoutumispalvelut tähtäävät mahdollisimman nopeaan työllistymiseen, sillä ne ovat työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla. Nopeus ei kuitenkaan ole aina valttia työllistymisessä. Pidempien työurien luomiseksi kotoutumiskoulutukset tulee siirtää työ- ja elinkeinoministeriön vastuulta opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Työllistyminen

Suomeen tällä hetkellä saapuvat turvapaikanhakijat ovat pääasiassa nuoria, työiässä olevia ihmisiä. Monet heistä ovat korkealle koulutettuja ja motivoituneita työllistymään. He joutuvat kuitenkin odottamaan työnteko-oikeutta 3-6 kuukautta. Aikarajat työnteolle tulee purkaa, jotta kotoutuminen yhteiskuntaan voi alkaa jo turvapaikkaprosessin alkuvaiheessa. Aikarajojen poistaminen lisää myös turvapaikanhakijoiden omaa aktiivisuutta ja tarjoaa mielekästä tekemistä odotusajalle. Tämä on paitsi taloudellisesti kannattavaa valtion kannalta, myös turvapaikanhakijoiden itsensä kannalta edullista.

Kurvi_nuori ja Iina_kuvapankki_Laiura Böök

Pitkän työuran mahdollistamiseksi jokaisen maahan muuttaneen ihmisen on tärkeää päästä koulutustaan vastaavaan työhön tai opiskelemaan alaa, jolle hän soveltuu. On kehitettävä tapoja hyödyntää ja tunnustaa tehokkaammin ihmisten ulkomailla hankkima koulutus ja osaaminen.

Suomeen ei saa luoda kahden kastin työmarkkinoita, joissa maahanmuuttajille varataan vain suorittavat, pienipalkkaiset työt. Yrittäminen on varteenotettava vaihtoehto työllistymiseen, mutta itsensä työllistämisen ei tulisi johtua siitä, ettei työmarkkinoille ole muuta pääsyä. Työllistymisen edellytyksien parantamiseksi tarvitaan useita erilaisia keinoja, mm. työharjoitteluiden ja -kokeiluiden lisääminen kotoutumissuunnitelmiin ja osaksi kielenopiskelua, kielitaitovaatimuksia madaltamalla sekä suomalaisia työnhakutapoja opettamalla.