Pakolaisuus Suomessa

Taustaa

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto on Suomessa vielä kansainvälisesti verrattuna kohtalaisen uusi ilmiö. Valtaosalle suomalaisista pakolaisuus tuli tutuksi vasta ensimmäisten suurten somalipakolaisryhmien saapumisen myötä 1990-luvun alussa. Yhteensä vuosina 1973–2012 on Suomeen muuttanut pakolaisena 42 524 henkilöä, joten vieraskielisestä väestöstä pakolaistaustaisia on vain murto-osa. Osa näistä ihmisistä on saattanut muuttaa pois Suomesta. Vuonna 2014 Suomessa asui UNHCR:n mukaan 15 845 sellaista pakolaista tai kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saanutta, jolla ei ollut Suomen kansalaisuutta.

Maahanmuutto ylipäätään on Suomessa vähäistä muuhun Eurooppaan verrattuna, huolimatta siitä, että Suomeen kohdistuva siirtolaisuus on ollut 2000-luvulla kasvussa. Muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli vuoden 2014 lopussa Suomessa  5,67 prosenttia koko väestöstä.

Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut 1990- ja 2000-luvuilla, jolloin vuosittain Suomeen on saapunut noin 1000–4000 turvapaikanhakijaa. Vuonna 2015 Suomeen saapui huomattavasti aikaisempaa enemmän kansainvälistä suojelua hakeneita ihmisiä. Joukukuun loppuun mennessä Suomeen oli saapunut 32 478 turvapaikanhakijaa (31.12.2015). Eniten tulijoita on saapunut Irakista (63 %), Afganistanista (16 %), Somaliasta (6 %) ja Syyriasta (3 %).

Joulukuun loppuun mennessä Maahanmuuttovirasto käsitteli vuonna 2015 7466 turvapaikkahakemusta. Hakemuksista 3186 raukesi vuoden aikana. Tehdyistä päätöksistä 1879 kappaletta eli 59 % oli myönteisiä. Lisäksi Migri päätyi palauttamaan Dublin-sopimuksen nojalla 1005 ihmistä, eli  23 % niistä 4280 tapauksesta, jotka eivät rauenneet. 

Ajantasaiset tiedot turvapaikanhakijoiden määristä julkaistaan päivittäin maahanmuuttoviraston twitter-sivustolla ja viikoittain päivittyvät tilastot maahanmuuttoviraston nettisivuilla.

 

Kiintiöpakolaisuus

Pakolaiskiintiön suuruudesta päättää eduskunta. Vuodesta 2001 lähtien se on ollut 750. Vuosille 2014 ja 2015 kiintiö nostettiin 1050 henkilöön Syyrian sodan takia. UNHCR esittää Suomelle pakolaisiksi katsomiaan henkilöitä, jonka pohjalta sisäministeriö, ulkoministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö valmistelevat esityksen pakolaiskiintiön kohdentamisesta alueellisesti. Lopullisen valinnan tekevät Suomen maahanmuuttoviranomaiset henkilökohtaisten haastattelujen perusteella pakolaisten oleskelumaissa, usein pakolaisleireillä.

Kiintiössä valitut ihmiset saavat Suomessa pakolaisaseman ja määräaikaisen oleskeluluvan, jolle voi myöhemmin hakea jatkoa. Kiintiöpakolainen pääsee muuttamaan Suomeen kun selviää, mikä kunta myöntää hänelle kuntapaikan. Pakolaisten kuntiin sijoittamisesta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Viime vuosina kuntapaikoista on ollut pulaa ja kiintiöpakolaiset ovat joutuneet odottamaan kuntaan sijoitusta pakolaisleireillä pitkään.

 

Turvapaikanhakijat

Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella ihmisellä on YK:n ihmisoikeussopimuksen takaama oikeus hakea kansainvälistä suojelua toisesta maasta, mikäli hänen kotimaansa ei kykene suojaa tarjoamaan.

Turvapaikanhakija saapuu Suomeen itsenäisesti ja hakee turvapaikkaa kansainvälisen suojelun perusteella. Turvapaikkahakemusta ei voi tehdä Suomen rajojen ulkopuolelta tai Suomen edustustoista. Päästäkseen Suomeen EU:n ulkopuolelta tulijalla on yleensä oltava passi ja viisumi. Viisumeita ei kuitenkaan myönnetä henkilöille, joiden oletetaan hakevan turvapaikkaa. Tämä ajaa ihmisiä turvautumaan salakuljettajiin ja väärennettyihin passeihin. Geneven pakolaissopimuksen mukaan turvapaikkaa hakeva ihminen ei oleskele laittomasti maassa, huolimatta siitä, miten hän on maahan matkustanut.

Saapuessaan Suomeen turvapaikanhakija jättää turvapaikkahakemuksen poliisille tai rajaviranomaisille. Hakemuksen käsittelyn ajan turvapaikanhakija voi asua joko vastaanottokeskuksessa tai itsenäisesti ja omakustanteisesti järjestämässään majoituksessa. Turvapaikanhakija on hakemuksensa käsittelyn ajan oikeutettu vastaanoton palveluihin, joihin kuuluu tarvittaessa vastaanottoraha elämiskustannuksia varten. Turvapaikanhakijoiden palveluista säädetään vastaanottolaissa.

Päätöksen turvapaikan myöntämisestä Suomessa tekee maahanmuuttovirasto. Ennen turvapaikkahakemuksen käsittelyä maahanmuuttovirasto tutkii, onko jokin toinen valtio vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä Dublin-sopimuksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että jos turvapaikanhakija on jo rekisteröity jossain toisessa maassa, hänet yleensä palautetaan tähän maahan. Dublin-sopimus ei kuitenkaan velvoita jäsenmaita palauttamaan hakijoita toisiin maihin, vaan valtiot saavat aina ottaa hakemuksen käsiteltäväkseen.

Muutoin hakemus tutkitaan, ja haastattelun avulla selvitetään hakijan perusteet kansainvälisen suojelun tarpeelle. Samalla tutkitaan, voiko hakija saada oleskeluluvan myös muulla, esim. perhesiteen, työn tai yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Turvapaikanhakijalle voidaan myöntää joko turvapaikka tai vaihtoehtoisesti oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Aiemmin oli mahdollista saada oleskelulupa myös humanitaarisen suojelun perusteella, mutta tämä kansainvälisen suojelun kategoria poistettiin ulkomaalaislaista toukokuussa 2016.

Suomessa jokainen tapaus tutkitaan yksilöllisesti ja hakemusten käsittelyajat venyvät usein erittäin pitkiksi. Jos perusteet turvapaikan tai oleskeluluvan saamiselle eivät täyty, hakija käännytetään takaisin turvalliseksi katsottuun alkuperä- tai läpikulkumaahan. Kansainvälisten sopimusten nojalla Suomea sitoo palautuskielto, joka tarkoittaa, ettei ketään saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Säännökset turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämisestä perustuvat Geneven pakolaissopimukseen, Euroopan ihmissoikeussopimukseen sekä YK:n kidutuksen vastaiseen sopimukseen.

Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa turvapaikanhakijoiden määrät ovat kasvaneet vuonna 2015 nopeasti. Kasvun taustalla on useita tekijöitä. Pääasiallisena syynä on pakolaisten määrän kasvaminen maailmassa ennätyksellisen nopeasti pitkittyneiden konfliktien vuoksi. Vuoden 2014 aikana pakolaisten määrä kasvoi 8,3 miljoonalla ihmisellä, ja samaan aikaan vain 126 800 ihmistä kykeni palaamaan takaisin kotimaahansa. Pitkittyneiden konfliktien vuoksi myös kriisimaiden naapurimaiden kantokyky alkaa ylittyä, sillä yli 86 prosenttia maailman pakolaisista on kehitysmaissa. Kun kotiin palaamisen mahdollisuus ei näytä todennäköiseltä, osa ihmisistä on alkanut siirtyä vähitellen Etelä-Eurooppaan ja enenevissä määrin myös Pohjois-Euroopan maihin.