Suomen Pakolaisapu pettynyt pakolaiskiintiöön

Hallitus esittää budjettiesityksessään, että pakolaiskiintiö säilytettäisiin 750 kiintiöpakolaisessa. Suomen Pakolaisapu on pettynyt hallituksen esitykseen.

Suomen Pakolaisapu oli elokuussa mukana luovuttamassa sisäministeri Paula Risikolle järjestöjen yhteisvetoomuksen pakolaiskiintiön korottamisesta. Vetoomuksen oli allekirjoittanut yli 40 järjestöä ja 11 581 kansalaista. Myös sisäministeriö on esittänyt kiintiön korottamista. Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen toivoo, ettei hallitus ole antanut Turun traagisten tapahtumien vaikuttaa kiintiöpäätökseen.

Minä ja Pakolaisapu: Moe Zaw Aung

Myanmarissa Pakolaisavun projektikoordinaattorina työskentelevä Moe Zaw Aung haluaa kiittää lahjoittajia tuesta ja muistuttaa, että Pakolaisavun työ vaikuttaa positiivisesti niin yksittäisten ihmisten elämään kuin yhteiskuntaankin.

1. Kuinka kauan olet työskennellyt pakolaisten ja maan sisäisten pakolaisten kanssa?

Olen tehnyt töitä Suomen Pakolaisavulle siitä asti, kun järjestö aloitti toimintansa Myanmarissa elokuussa 2015. Ennen kuin Pakolaisapu pystyi aloittamaan Myanmarissa, Kayahin osavaltio, jossa työmme tapahtuu, arvioitiin. Toimin tuolloin konsulttina arvioinnissa erityisasiantuntija Massimo Lanciottin rinnalla. Arviointi liittyi nuoriso- ja ammattikoulutukseen.

Koulutus, koulutus, koulutus

Haluan kertoa Ayenista, jonka tapasin pari viikkoa sitten Adjumanin pakolaisasutusalueella pohjoisessa Ugandassa, Etelä-Sudanin rajalla. Kävin Ayenin teehuoneessa. Heinikkoisen tasangon kuumuudesta oli ihanaa poiketa pieneen mudasta ja puusta huolellisesti rakennettuun taloon.

Paikalla oli muutama pitkä ja hoikka dinkanuorukainen. Ayen tarjoili heille sudanilaiseen tapaan maustettua teetä. Siihen on lisätty asiakkaan maun mukaan kanelia, minttua, kardemummaa tai inkivääriä. Samoja mausteita laitetaan myös kahviin.

Pakolaisapu laajentaa toimintaansa Ugandassa – lukutaitoa ja englantia eteläsudanista saapuville pakolaisille

Suomen Pakolaisapu laajentaa toimintojaan Ugandassa. SPA ja Ugandan pääministerin toimisto OPM ovat sopineet, että Pakolaisapu pyrkii aloittamaan maahan saapuvien eteläsudanilaisten aikuisten lukutaito- ja englanninopetuksen mahdollisimman pian Lamwon kunnassa lähellä Etelä-Sudanin rajaa.

”Etsimme Lamwoon tällä hetkellä kolmea työntekijää sekä tonttia, jolle voimme rakentaa toimistomme. Alamme myös ihan näinä päivinä tiedottamaan pakolaisille kursseista, jotka alkavat syyskuussa”, Pakolaisavun Ugandan maajohtaja Tarja Saarela-Kaonga sanoo.

Minä ja Pakolaisapu: Suvi Niemelä

Lyhyetkin kohtaamiset vapaaehtoisten kanssa voivat olla turvapaikanhakijoille todella merkityksellisiä, sanoo Pakolaisavun vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Suvi Niemelä.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Suunnittelen ja kehitän vapaaehtoistoiminnan eri muotoja. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten vapaaehtoistehtävien ja siihen liittyvien koulutusten ja perehdytysten suunnittelua. Tuen vapaaehtoisia toiminnan aikana ja vedän Pakolaisavun vapaaehtoistoiminnan tiimiä.

Lisäksi työhöni kuuluu viestintää, arviontityötä ja yhteistyötä olennaisten tahojen, kuten vastaanottokeskusten ja erilaisten kototutumispalveluiden järjestäjien kanssa.

Näin lahjoituksesi vaikuttaa vielä vuosien jälkeen Sierra Leonessa

Miten kauaskantoisia koulutuksen vaikutukset ovat? Saako lahjoituksilla aikaan pysyviä muutoksia kokonaisten yhteisöiden arkeen? Pakolaisapu teki Sierra Leonessa lukutaitotyötä 14 vuotta. Teimme seurantamatkan, jossa selvitimme, mitä lukutaitotyölle kuuluu nyt ja miten koulutus vaikuttaa yhteisöiden elämässä.

Kävimme seurantatutkimusta varten 13 kylässä, joissa olimme lopettaneet lukutaitotyön viisi vuotta aiemmin. 11 kylässä opetus jatkuu edelleen, vuosien jälkeen, yhteisön omin voimin. Kysyimme 400 ihmiseltä, miten lukutaitokoulutus on muuttanut kurssilaisten ja yhteisöiden elämää. Lue seitsemän esimerkkiä oheisesta infograafista!

Minä ja Pakolaisapu: Joseph Yee

Joseph Yee työskentelee Pakolaisavun autonkuljettajana ja logistiikkavastaavana Liberiassa. Hän on kiitollinen siitä, että voi työnsä kautta edistää lukutaidon leviämistä kotimaassaan.

Mitä työhösi kuuluu?

Olen Pakolaisavun pääautonkuljettaja Liberiassa. Työhöni kuuluu Pakolaisavun ajoneuvojen huolto: sen varmistaminen että ne on rekisteröity, vakuutettu ja lisensoitu. Pidän kirjaa ajokilometreistä ja polttoaineen kulutuksesta. Tarpeen mukaan olen kuljettajana kenttämatkoilla, minkä lisäksi ajan henkilökuntaamme erilaisiin tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toimin myös Monrovian-toimistomme terveys- ja työturvallisuusvaltuutettuna. Työturvallisuustoimikuntamme työntekijäedustajana olen vastuussa siitä, että työympäristö on turvallinen niin toimistossa kuin kenttämatkoilla.

Tanssien ja keilaten kohti kotoutumista

Pakolaisavun retkiryhmät tuovat vaihtelua vastaanottokeskusten asukkaiden arkeen ja piristystä pääkaupunkiseutulaisten kesään. Samalla ne edistävät maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Muutaman sadan metrin päässä Erottajan trendikkäisiin kuppiloihin ahtautuneista turisteista sijaitsee Punavuoren vastaanottokeskus. Ulkona aikuiset juttelevat auringossa ja lapset pelaavat rikkinäisellä pallolla. Pihan keskellä pieni tyttö juoksee ympyrää ja leikkii lentokonetta.

Minä ja Pakolaisapu: Khalid Iddriss

Kokemusasiantuntija Khalid Iddriss muistuttaa, ettei kotoutuminen ole vain lakien ja tapojen tuntemista, vaan myös pakolaisen oma kokemus uuteen maahan sopeutumisesta ja joukkoon kuulumisesta.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Työni on pääasiassa kiintiöpakolaisten kotouttamista uusiin kuntiin. Annan heille tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista heti heidän saavuttuaan Suomeen. Puhun heille heidän omaa äidinkieltään arabiaa, koska siten väärinymmärrykset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Mitä enemmän pakolaiset tietävät, sitä helpompaa kotoutuminen on. Teen töitä myös kunnan viranomaisten kanssa. Kerron heille pakolaisuudesta, ajankohtaisesta pakolaistilanteesta sekä pakolaisten matkasta leireiltä uuteen kotimaahan.

Pohjois-Ugandan miljoona pakolaista tuo hyvinvointia myös paikallisyhteisöille

Tiet ja palvelut tulivat Adjumanin syrjäkyliin vasta pakolaisten myötä vuonna 2014. Kansainvälinen yhteisö kanavoi rahaa kouluihin, sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, mutta lisäapua kaivataan kipeästi.

”Jos halusin soittaa, menin naapuriin”, 25-vuotias eteläsudanilainen Paska Torit kertoo Pagirinyan pakolaisasutusalueen keskelle kyhätyssä pienessä katoksessa. Täällä Etelä-Sudanista tulleet aikuiset pakolaiset opettelevat numeroita, lukemista, kirjoittamista ja elämäntaitoja. Torit astui opin tielle kymmenen kuukautta sitten ja nyt alkaa kännykän käyttökin sujua: aikaisemmin hän pystyi vain vastaamaan, jos joku soitti, mutta nyt onnistuu sekä numeroiden näppäily että tekstiviestien kirjoittaminen.