Orjuudesta ompelijaksi

Myanmarilainen Thoe Moe halusi auttaa perhettään ja lähti siirtotyöläiseksi Singaporeen, mutta joutuikin palkattomaksi kotiorjaksi. Naisjärjestön avulla Thoe Moe pääsi takaisin kotimaahansa, missä hän opiskelee nyt ompelijaksi.

Ompelukurssi on ollut käynnissä jo kuukauden, ja työn alla on jakku. Opettaja Ma Tee Moe esittelee vinkkejä kaavojen luonnosteluun, ja oppilaat toistavat perässä oikeita mittasuhteita. Pihalla käyskentelee kukko, ja aamupalan jäljiltä leijailee vielä palavan puun tuoksu.

Yrittäminen palkitaan

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton, sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Mi Mi Po Hti saapui Suomeen Myanmarista 2000-luvun alussa ja kävi läpi pitkän kotoutumisprosessin. ”Osaamattomuuttaan ei kannata hävetä”, hän muistuttaa muita maahan muuttaneita.

Kun saavuimme Kuopioon 2000-luvun alussa, meidät otettiin vastaan uteliaasti. Paikallislehdet kirjoittivat ja ihmiset puhuivat: ”Burmalaiset tulevat!”. Silloin pakolaiset olivat Suomessa vielä melko harvinaisia, ja uusista tulijoista oltiin vilpittömän kiinnostuneita. Nykyään tilanne on toinen, kun turvapaikanhakijoita on tullut Lähi-idän konfliktimaista runsaasti.

Suomi, älä luovu ihmisoikeuksista!

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton, sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Iranista kiintiöpakolaisena Suomeen tullut Veronica Kalhori on huolissaan maahanmuuttopolitiikan kulkusuunnasta.

Olen viime aikoina miettinyt paljon, mihin suuntaan meidän Suomemme on menossa. Se oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen Suomi, jossa on vuosikymmenien ajan tehty kovaa työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi. Se inhimillinen Suomi, joka on aina ollut valmis auttamaan hädässä olevia ihmisiä. Se hieno Suomi, joka on tunnettu menestyksestä, hyvinvointivaltion periaatteista ja rauhan luomisesta.

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäisenä ääneen pääsee irakilainen Hussein Abdalkareem.

Osa ihmisistä ajattelee, että pakolaisista on tullut ongelma. Suhtautuminen heihin on jakanut koko Euroopan kahteen leiriin. Hämmennykselle on syynsä. Eurooppaan on tullut kahden viime vuoden aikana enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan aikaisemmin. Suurien tulijamäärien myötä monet maat ovat nostaneet kätensä pystyyn: emme voi ottaa enempää tulijoita, taloutemme ja yhteiskuntamme ei kestä enempää.

Yhdessä elämistä ja pikkulettejä

Nobert oppi kymmenen vuotta sitten letittämään ja leikkaamaan hiuksia synnyinmaassaan Kongossa. Nyt hän pyörittää ryhmänsä kanssa parturi-kampaamoa pakolaisasutusalueella Ugandassa ja jakaa taitojaan muille pakolaisille.

Pölyisen tien varressa Nakivalen pakolaisasutusalueella Ugandassa on savitalo, jossa on kaksi parturi-kampaamoa. Toisen seinä on maalattu vaaleanpunaiseksi, toisen siniseksi. Tie on pakolaisasutusalueella yksi niitä harvoja, jonka läpi ajaa useita autoja päivässä. Autot saavat tien kuparinvärisen pinnan pöllähtämään, mutta vaaleanpunaisen saviseinän sisällä on siistiä.

Kohtaamisia kotona – Kahvitellen kaveriksi -toiminta tarjoaa puitteet rentoon yhdessäoloon

Kahvitellen kaveriksi -kohtaamisissa valtaväestön edustajista ja maahan muuttaneista muodostetut parit tapaavat vuorotellen toistensa kotona. Osallistujat saavat samalla mahdollisuuden tutustua vastapuolen kulttuuriin rennon yhdessäolon merkeissä.

Töölöläisasunnosta kuuluu kokkauksen ääniä, kun Riina ja Timo valmistautuvat ottamaan vastaan Saifin ja Rashan lapsineen. Tämä on toinen kerta, kun he tapaavat perheen Kahvitellen kaveriksi –toiminnan puitteissa. Pelkän kahvittelun sijaan Riina ja Timo ovat päätyneet tekemään kyläilijöille kalakeittoa, sillä ensimmäisellä tapaamiskerralla Saifin ja Rashan luona heitä oli hemmoteltu hyvällä ruoalla, ja isäntäpariskunta oli kertonut pitävänsä suomalaisista kalaruoista. Saif oli alun perin kuullut toiminnasta ystävältään ja Riina näki ilmoituksen Pakolaisavun uutiskirjeessä. Tapaamisista kiinnostuneet kokoontuvat ensin yhteiseen alkutapaamiseen, jossa muodostetaan kahvitteluparit ja sovitaan vierailuista molempien osapuolten kotiin.

Maailmassa on yli 65 miljoonaa pakolaista

Konfliktit ja vaino ajoivat ennätyksellisen määrän ihmisiä pakoon vuoden 2015 aikana. Pakolaisten määrä ylitti ensi kertaa historiassa 60 miljoonan rajapyykin. Pakolaisia oli viime vuoden lopulla 65,3 miljoonaa. Pakolaisten määrä kasvoi vuodessa suomalaisten verran, 5,8 miljoonalla.

Kun kymmenen vuotta sitten kuusi ihmistä joutui jättämään kotinsa joka minuutti, vuonna 2015 joka minuutti joutui pakenemaan 24 ihmistä. YK:n pakolaisjärjestö julkaisi vuoden 2015 pakolaistilastot kansainvälisenä pakolaispäivänä 20.6.

Tutkimus: Pakolaisavun työ auttaa kaupunkipakolaisia selättämään toimeentulon haasteita Ugandan pääkaupungissa Kampalassa

Kielimuuri, asuntopula, työttömyys, pääoman puute, syrjintä ja katukaupustelun kieltävä laki. Ugandan pakolaispolitiikka on kehuttu ja maailmalla tunnettu, mutta kaupunkipakolaiset kohtaavat useita haasteita Kampalassa.

UNHCR:n ja Oxfordin yliopiston pakolaistutkimuskeskuksen tekemä alkuvuonna julkaistu tutkimus kartoitti kaupunkipakolaisten haasteita ja sitä, miten järjestöt huomiovat nämä haasteet toimeentuloa vahvistavissa koulutuksissaan. Suomen Pakolaisapu oli yksi tutkimuksessa mukana olleista neljästä järjestöstä.

Pakolaisavun Ugandassa tukema pakolaisjärjestö voitti kansainvälisen Ockenden-palkinnon

Pakolaisten johtama ja perustama YARID-järjestö tukee ansiokkaasti Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan tulleiden pakolaisten omavaraisuutta.

Young African Refugees for Integral Development (YARID) on ensimmäinen pakolaisten perustama järjestö, jolle myönnettiin nyt viidettä kertaa jaettava Ockenden-palkinto. 100 000 dollarin arvoisella palkinnolla tuetaan järjestöjä, jotka tekevät ansiokasta työtä pakolaisten hyväksi.

YARID:in naisten voimauttamiseen keskittyvä koulutusprojekti sai palkinnon, koska se on onnistunut pakolaisten omavaraisuuden lisäämisessä. YARID:in koulutusten avulla noin 60 naista on saanut käytännön ammattitaitoa ja heidän itsetuntonsa on noussut selvästi.

Kotoutuminen on muutakin kuin kieliopintoja ja työpaikkoja

Kotoutumisesta puhutaan nykyään yhä enemmän, mutta keskustelussa jää usein tarkentamatta, mitä kotoutumisella itse asiassa tarkoitetaan. Kielitaito ja työ- tai opiskelupaikka ovat kieltämättä tärkeitä, mutta aitoon osallisuuteen yhteiskunnassa kuuluu muutakin.

Jo heti Suomeen saapumisen alkuvaiheessa maahan muuttaneen olisi tärkeää päästä kanssakäymisiin paikallisten ihmisten kanssa. Virallisissa määritelmissä puhutaan kohtaamisista. Arkikielellä se tarkoittaa esimerkiksi naapureille juttelemista ja ystävien löytämistä. Ajan myötä ihmisille herää usein myös tarve vaikuttaa heitä itseään ja omaa elinympäristöään koskeviin asioihin. Haasteena on, ettei kaikilla maahan muuttaneilla ole tietoa suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän toiminnasta. Monelle on epäselvää, mistä asioista päätetään paikallisella ja mistä puolestaan valtakunnallisella tasolla ja mihin kaikkiin asioihin ylipäätään voi vaikuttaa.