20 vuotta aikuiskoulutusta Ugandassa

Pakolaisavun kehitysyhteistyönohjelman suurin toimintamaa on Itä-Afrikan Uganda, jossa Pakolaisapu aloitti työnsä vuonna 1997. Toiminnan keskipisteessä on aikuiskoulutus: luku- ja kirjoitustaito, kielet, pienyrittäjyyskoulutus sekä muut arkielämää helpottavat taidot.

Tutustu aikajanan avulla Ugandan-työmme monipuolisiin vaiheisiin.

Lukutaito-opetusta Adjumanissa.

Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan aiemmin.

Itä-Afrikan Ugandassa heistä asuu noin 1,3 miljoonaa. Tämä tekee Ugandasta maailman kolmanneksi eniten pakolaisia vastaanottavan maan. Viime vuodet ovat olleet erityisen kriittisiä: vain vuoden 2016 aikana pakolaisia saapui ympäröivistä maista yli puoli miljoonaa.

Pakolaisapu on tehnyt työtä pakolaisten kanssa Ugandassa 20 vuoden ajan. Toimimme pääkaupunki Kampalan lisäksi kahdeksalla pakolaisasutusalueella Länsi- ja Pohjois-Ugandassa. Eniten tukemme piirissä on pakolaisia Etelä-Sudanista ja Kongosta, mutta myös Somaliasta, Ruandasta ja Burundista.

Työmme ytimessä on aikuiskoulutus; luku-, lasku-, kirjoitus- ja kielitaito, pienyrittäjyysvalmiudet kädentaidoista vihannesviljelyyn sekä arkipäivää helpottavat taidot kodinhoitoon, säästämiseen, yhteiskunnallisiin valmiuksiin ja ympäristöön liittyen.

Tällä hetkellä Pakolaisavun ohjelma Ugandassa on suurempi kuin koskaan aiemmin ja toimintaa on tarkoitus laajentaa entisestään. Erityisesti apua tarvitaan pohjoisessa Ugandassa, jonne saapuu tällä hetkellä jopa satoja eteläsudanilaisia pakolaisia päivässä.

1997

Englantia lapsille -kurssin valmistujaiset Kampalassa.

Suomen Pakolaisapu aloittaa toimintansa Pohjois-Ugandan Adjumanissa. Käynnistämme lukutaito-ohjaajien kouluttamisen. Lähellä silloisen Sudanin rajaa sijaitsevassa Adjumanissa on noin 200 000 sudanilaista pakolaista. Heistä ensimmäiset ovat saapuneet alueelle 80-luvulla.

Ugandassa on käynnissä sisällissota, joka koettelee erityisesti maan pohjoisia alueita. Kapinallisten hyökkäykset ovat jatkuvia, ja joskus ne tulevat lähelle Pakolaisavun toimistoa.

”Matkustin Kampalan ja pohjoisen väliä suurimmaksi osaksi ilmateitse, sillä autoteitä ei saanut käyttää. Välillä oli ilmaiskuja, joissa menehtyi siviilejä ja rakennuksia vahingoittui”, muistelee Ugandan-maaohjelman ensimmäinen johtaja Hannele Kankuri. (Lainaus: Learning with Refugees: FRC in Uganda 1997-2007 -materiaali).

Seuraavana vuonna lukutaito-opetus akaa myös Maajin ja Mongulan pakolaisasutusalueilla Adjumanissa.

1999

Lukutaito-opetuksen ohella Pakolaisapu alkaa opettaa pakolaisten toivomuksesta elinkeinoihin ja toimeentuloon liittyviä taitoja. Niihin kuuluu esimerkiksi yhteisviljelyä, ompelua, kenkien korjaamista sekä käsi- ja puutöitä.

Ugandan maajohtajana aloittaa Riku Laukkanen.

Kyangwali Star -lehden ylpeää toimituskuntaa.

2000

Pakolaisapu laajentaa toimintaansa Ofuan kylään Adjumanissa.

Ohjelmaan lisätään pakolaisten pienyrittäjyyskoulutusta. Pakolaisapu alkaa myöntää materiaalilainoja niille, jotka tarvitset tukea liiketoimen aloittamiseksi.

Pakolaisavun toimintaan osallistuvat pakolaiset tuottavat ensimmäisen My Friend -sanomalehden.

2001

Nuori kengäntekijä.

Ugandan maajohtajaksi nimitetään Helena Nevalainen.

Helena kertoo, että reilut kolme vuotta Ugandassa oli haasteellista ja elämäntuntuista aikaa. Turvallisuustilanne Pakolaisavun toiminta-alueella oli hankala, sillä kapinallisten hyökkäykset jatkuvat. Silti ajasta on jäänyt Helenalle kourallinen lämpimiä muistoja.

”Alkuaikana Adjumanissa oli mentävä kylän laidalla olevalle termiittikeolle, jotta sai lähetettyä sähköpostit. Sieltä pystyin myös soittamaan Suomeen. Puolen vuoden kuluttua, kun puhelinverkko ilmestyi, oli suurta onnea ja ihmetystä vain istua toimistolla, kun yhteydet ulkomaailmaan pelasivat.”

Mukavia muistoja on myös Pakolaisavun kurssien päätösjuhlista. ”Aina ne olivat yhtä riemukkaita tilaisuuksia. Tanssia ja naurua — osa nauruista varmaan johtui siitä, että myös minut vedettiin mukaan tanssimaan”, Helena kertoo.

 

2002

Kapinalliset hyökkäävät Maajin pakolaisasutusalueelle, minkä johdosta Pakolaisavun lukutaitokeskukset Maajissa ja Mongulassa sulkevat ovensa. Tilalle avataan uusia ohjelmia Pohjois-Ugandassa ympäröivillä alueilla, esimerkiksi Keyossa.

Pakolaisavun kirjastolaatikot otetaan käyttöön asutusalueilla.

Pakolaisavun koulutuksiin pyritään valitsemaan erityisesti naisia.

2004

Pakolaisavun uusi projekti Kyangwalin pakolaisasutusalueella Hoiman alueella, Länsi-Ugandassa käynnistyy. Lukutaito-, englannin kielen kurssit, pienyrittäjyyskurssit, nuorisokoulutukset, säästö- ja lainaryhmät sekä omavaraisuutta tukevat koulutukset aloitetaan.

Pakolaisavun kursseilla opetellaan myös kotieläimistä huolehtimista.

Uutta projektia aloittamassa ollut Helena Nevalainen muistaa Kyangwalin monella tapaa Adjumania haasteellisempana paikkana.

”Paikka tuntui olevan kaukana kaikesta, ja ajomatka Hoimasta oli ainakin sadekauden aikana hyvinkin vaativa. Tie oli kiemurainen ja alueella oli paljon metsiä. Pakolaiset asuivat Adjumania pienemmällä alueella, ja joitain jännitteitäkin pakolaisten ja alueen asukkaiden välillä oli.”

Loppuvuonna maajohtajana aloittaa Tarja Saarela-Kaonga, joka jatkaa tehtävässään edelleen. Hän johtaa Pakolaisavun noin 40 ugandalaisen työntekijän tiimiä pääkaupunki Kampalasta käsin.

Tarjan mukaan Pakolaisavun Ugandan-työssä erityisen hienoa on se, että se on niin pitkäjänteistä. ”Pyrimme menemään lähelle avunsaajia. Toisin kuin humanitääriset järjestöt, jotka keskittyvät vastaanottovaiheessa esimerkiksi ruoka- ja terveydenhuoltopalveluihin, me olemme pakolaisia lähellä pidempään – asummekin heitä lähellä pakolaisasutusalueilla.”

2005

Uusia kursseja pienyrittäjyyteen ja mediaan liittyen lisätään ohjelmaan. Yhteisökirjasto avataan Kyangwalissa. Yhteisömediakoulutuksen myötä pakolaiset tuottavat lukutaitoon liittyviä paikallisia radio-ohjelmia Hoimassa.

Kursseille otetaan mukaan pakolaisten lisäksi myös paikallisia ugandalaisia, jotka asuvat Pakolaisavun toiminta-alueilla.

2007

Pakolaisapu tuottaa omia opiskelumateriaaleja englannin ja lukutaidon kursseja varten.

Toiminta laajenee Kyaka II -pakolaisasutusalueelle, läntiselle Kyegegwan alueelle. Kyakassa säästö-ja lainaryhmät ovat olleet hyviä esimerkkejä onnistuneista toimintamuodoista. Esimerkiksi vuonna 2016 asutusalueella perustettiin 30 uutta säästö- ja lainaryhmää koulutustemme innottamina. Rahojen turvallista tallettamista varten asuinalueen keskustaan avattiin kyläpankki. Vuoden viimeisen neljänneksen aikana 700 ryhmien jäsentä säästi yhteensä 7 000 euroa.

Salome Awidi työssään.

Kyakan projektivastaava Salome Awidi on tyytyväinen Pakolaisavun työhön, sillä se on hänen mukaansa kestävällä pohjalla.

”Kun toiset antavat pakolaiselle kanan ja se kuolee, he ovat antaneet tuolle ihmiselle vain hetken helpotuksen köyhyydestä. Mutta kun me annamme pakolaisille taitoja, joiden avulla he pärjäävät uudessa ympäristössään, annamme heille mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa”, Salome kuvailee.

Parasta työssä on Salomen mukaan se, kun näkee ihmisten taitojen kehittyvän ja itsetunnon vahvistuvan.

“Tulee mieleen eräskin alun perin täysin lukutaidoton mies, joka ensin kävi aikuislukutaitokurssin, sitten englannin-, ja on nyt itse pakolaisten englanninkurssin vetäjä. Parhaisiin hetkiin kuuluu myös, kun saan vaikka sähköpostin tai Facebook-viestin joltain aiemmin lukutaidottomalta.”

2009

Polttopuuta säästävä ekoliesi.

Pakolaisasutusalueilla käytetään paljon polttopuuta, minkä takia ympäristö on koetuksella ja kestävään maanviljelyyn on kiinnitettävä huomiota.

Pakolaisavun lukutaito-opetuksessa opitaan kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi myös pakolaisten arkipäivää hyödyttäviä taitoja ja saadaan tietoa esimerkiksi pakolaisten oikeuksista, tasa-arvosta, ravitsemuksesta, hygieniasta ja terveyteen liittyvistä kysymyksistä sekä ympäristönsuojelusta.

Kyangwalin pakolaisasutusalueella vuodesta 2009 asunut kongolainen pakolainen Alphonsine Muhawenimana on löytänyt Pakolaisavun kurssilta oppimastaan kestävästä maanviljelystä uuden merkityksen elämään.

Alphonsine on oppinut valmistamaan jätteestä brikettejä, joita voi käyttää ruuanlaitossa polttopuun sijaan. Alphonsinen ansiosta hänen kotikylässään käytetään nyt avotulen sijaan entistä enemmän eko- eli polttopuuta säästäviä liesiä.

Lisäksi hän on omassa yhteisössään rohkaissut muita vastuullisempaan viljelyyn ja kosteikkojen suojeluun.

”Jotkut kysyvät, millä valtuudella opetan heille näitä asioita, kun en ole käynyt edes koulua. Mutta minä en siitä lannistu. Haluan olla esimerkki muille, joten teen aina kaiken ensin itse, ja jos jokin toimii, kerron siitä muille”, Alphonsine kertoo.

 2010

Keittiöpuutarhan viljelijä Nakivalessa.

Pakolaisavun uusi projekti alkaa Ugandan vanhimmalla pakolaisasutusalueella Nakivalessa, Lounais-Ugandassa.

Ugandan pakolaispolitiikkaan on pitkään kuulunut, että pakolainen saa asutusalueelle asettuessaan käyttöönsä maatilkun, joka toimii apuna ruuan hankkimisessa. Jotkut myös tekevät viljelyksillä pientä kauppaa.

Kaikilla pakolaisilla ei kuitenkaan ole alueille tullessaan tähän tarvittavia taitoja. Pakolaisapu on alkanut kuluvana vuonna panostaa Nakivalen asutusalueella yhtenä osa-alueena pakolaisten maanviljelyyn liittyvien taitojen vahvistamiseen.

”Tontillamme on reilun kokoinen kasvimaa, jolla pakolaiset saavat oppeja kasvisten viljelyyn alusta asti. He kylvävät, istuttavat ja seuraavat kasvua. Kun sato on valmis, he jakavat sen keskenään ja vievät kotiin”, kertoo Pakolaisavun vuonna 2017 nimitetty maatalousohjaaja John Mary Muhangi.

2011  

Naiset ovat olleet Ugandan-työn keskiössä alusta asti. Pakolaisavun tavoite on, että kurssien osallistujista 70 prosenttia olisi naisia. Monin paikoin tämä luku jopa ylittyy. Tarja Saarela-Kaongan mukaan tähän on monta syytä.

Ensinnäkin Ugandaan saapuvista pakolaisista valtaosa, jopa 80 prosenttia, on naisia ja nuoria. “Olemme teettäneet pakolaisten keskuudessa kyselyitä siitä, ketkä pakolaisista ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja tarvitsevat eniten tukea. Vastauksista on noussut esiin nuoret ja naiset, erityisesti yksinhuoltajat”, Tarja kertoo.

Toisaalta hän näkee, että naiset käyttävät saamaansa koulutusta tehokkaasti myös ympärillä olevaan yhteisönsä voimaannuttamiseen. “Naisia kouluttamalla saa aikaan kaikista suurimman muutoksen.”

2012

Vuoden 2016 pakolaisnainen Agado Luciano.

Pakolaisapu on jakanut Vuoden pakolaisnainen -palkinnon Suomessa vuodesta 1998 lähtien. Vuonna 2012 se jaettiin ensimmäistä kertaa myös Ugandassa. Pakolaisapu tekee valinnan yhdessä YK:n pakolaisjärjestön ja Ugandan pääministerin kanslian OPM:n kanssa.

Vuonna 2016 Vuoden pakolaisnaiseksi Ugandassa valittiin 24-vuotias eteläsudanilainen Agago Luciano, joka on ollut pakolainen seitsemänvuotiaasta alkaen. Hän on elättänyt perheensä ja harjoittanut kestävää yritystoimintaa pakolaisasutusalueella esimerkiksi kasvattamalla vuohia ja työskentelemällä ravintolassa. Lisäksi hän on tukenut muita yhteisönsä jäseniä hankkimaan elantoa itsenäisesti.

”Ihmiset kysyvät minulta neuvoja ongelmiinsa ja olen iloinen, että nuoresta iästä huolimatta minua kuunnellaan. Haluan rohkaista muita naisia hankkimaan oman toimeentulonsa”, Agago kertoo.

2013

Pakolaisapu laajentaa toimintaansa pääkaupunki Kampalaan, kaupunkilaispakolaisten keskuuteen. Kampalassa on päätoimiston lisäksi resurssikeskus, jossa pakolaiset käyvät lukemassa lehtiä ja kirjoja sekä käyttämässä nettiä.

Pakolaisavun leivissä Kyangwalissa, Kyakassa sekä nyt Kampalassa vuodesta 2004 työskennellyt yhteisökoordinaattori Peter J. Amodan tietää, että pakolaisen arkielämä ja tarpeet kaupunkioloissa ovat usein hyvin erilaisia kuin asutusalueilla.

Pakolaisnuoria Kampalassa.

“Kampalassa pakolaisväestö on asutusalueita koulutetumpaa. Olen huomannut, että asutusalueilla elämä on usein päivittäistä selviytymistä, mutta Kampalassa ihmiset pyrkivät miettimään tulevaakin. On ollut kiinnostavaa nähdä tämä ero”, Peter kertoo.

Lisäksi Kampalan koulutuksiin osallistuu usein nuorempaa väestöä kuin asutusalueilla. Pakolaisavun Kampalan toiminnan yksi painopiste onkin kielikurssien lisäksi nuorisotyö, josta on saatu rohkaisevia tuloksia. Yksittäiset nuoret ovat työllistyneet ammattioppisopimusten kautta. Nuoret oppivat esimerkiksi kädentaitoja ja leipomista, ja nuorisoryhmien aktiivijäsenet saavat johtajuuskoulutusta.

Vuoden lopulla Ugandan pohjoispuolella sijaitsevassa Etelä-Sudanissa puhkeaa sisällissota.

2014

Monimutkaiset ja alueellisesti hajautuneet konfliktit ovat repineet Kongon demokraattista tasavaltaa vuosikymmeniä. Vuosiin 2014–2015 saakka asti kongolaiset muodostivat Ugandan pakolaisryhmistä suurimman.

Ugandan länsipuolella sijaitsevasta Kongosta on saapunut pakolaisia erityisesti maan länsipuolen pakolaisasutusalueille. Siksi Pakolaisavun Kyakan, Kyangwalin, Nakivalen ja myös Kampalan ohjelmissa tuensaajista valtaosa on kongolaisia.

Sandra Aciza pakeni Kongosta Ugandaan.

Pakolaisten kotimaiden konfliktien pitkittyessä myös Pakolaisavun on tärkeää tukea omavaraisuutta ja opettaa kestävää tulonhankkimista.

23-vuotias kongolainen David Mubila, Pohjois-Kivusta perheensä kanssa väkivaltaa paennut nuori mies, on oppinut Pakolaisavun pienyrittäjyyskurssilla, kuinka käynnistää kestävä liiketoimi. Lisäksi hän on harjoitellut ompelemaan Pakolaisavun pienelle pakolaisjärjestölle lahjoittamalla ompelukoneella.

Nyt David ja hänen äitinsä tekevät itse asusteita ja laukkuja. Suuri osa myydään Kampalassa, minkä lisäksi heidän uudelleensijoituksen piiriin päässeet pakolaisystävänsä ovat vieneet tuotteita mukanaan myytäväksi uusiin kotimaihinsa.

David kertoo, että Pakolaisavun kurssi muutti hänen elämänsä suunnan ja sai hänet näkemään itsensä posiitivisemmassa valossa.

”Tiedän, ettemme voi palata Kongoon, joten meidän on pitänyt rakentaa uusi elämä Ugandassa. Pakolaisapu on auttanut siinä minua ja äitiäni ja sitä kautta koko perhettämme”, David sanoo.

2015

Etelä-Sudanin konflikti syvenee. Pakolaisia saapuu Ugandaan pohjoisesta naapurimaasta odotettua enemmän. Pakolaisapu reagoi tilanteeseen ja aloittaa lukutaito- ja englanninopetuksen pohjoisessa Ugandassa, Adjumanissa kolmella pakolaisasutusalueella, Ayilo I:ssä ja II:ssa sekä Nyamanzissa.

Pakolaisavun englannin kurssille osallistuva eteläsudanilainen Sarah Achol puhuu äidinkielenään dinkaa, kuten suuri osa muistakin Adjumaniin saapuvista pakolaisista. Hän kertoo englannin kielitaidon helpottaneen elämäänsä.

”2-vuotias lapseni oli vähän aikaa sitten sairas ja kärsi turvotuksesta. Vein hänet Nyumanzin terveyskeskukseen, josta he lähettivät minut eteenpäin sairaalaan Gulun kaupunkiin. Sairaalassa ympärilläni kaikki puhuivat vain paikalliskieliä ja englantia, joten minun oli yritettävä kommunikoida englanniksi. Lopulta onnistuin kertomaan asiani, ja lapseni sai hoitoa. Kun meidät kotiutettiin, osasin lukea reseptiä ja lääkitä lastani. Ellen en olisi käynyt Pakolaisavun englannin kurssia, olisin ollut vaikeuksissa ja lapseni henki vaarassa.”

Ruoanlaittoa taivasalla Adjumanin pakolaisasutusalueella.

2016

Etelä-Sudanin edellisvuonna solmittu rauhansopimus pettää, ja taistelut alkavat kesällä uudelleen. Ugandaan saapuu yksin tämän vuoden aikana ennätysmäärä pakolaisia: 543 000 ihmistä.

Pakolaisapu aloittaa eteläsudanilaisten pakolaisten lukutaito- ja englannin kielen opetuksen Adjumanissa myös Pagirinyan pakolaisasutusalueelle. Adjumanista tulee osallistujamääriltään Pakolaisavun suurin projekti Ugandassa.

Maajohtaja Tarja Saarela-Kaongan mukaan Ugandassa eletään nyt pakolaisuuden kannalta kiinnostavaa ja poikkeuksellista aikaa. Maan sisäinen pakolaispolitiikka on muutoksessa. Sen lisäksi erityisesti pohjoisessa paikallisten ja pakolaisten välejä hiertävät kysymykset muun muuassa maanomistuksesta ja resurssien jakamisesta.

”Ilmapiiri pakolaisia kohtaan on ollut Ugandassa minun aikanani pääosin myönteinen. Etelä-Sudanin hätätilanteen myötä viimeisen kahden vuoden aikana avun tarve on moninkertaistunut, ja myös asenteiden muutosta kriittisempään suuntaan kansalaisten keskuudessa huomaa.”

2017

Lukutaito-opiskelijoita Lamwossa.

Etelä-Sudanin humanitäärinen hätä ja myös siviileihin kohdistuvat hyökkäykset jatkuvat. Eteläsudanilaisten pakolaisten määrä Ugandassa ylittää kesällä miljoonan rajan.

Tilanteen myötä avustusjärjestöjen läsnäolo Pohjois-Ugandassa lisääntyy. Myös Pakolaisapu laajentaa toimintojaan Pohjois-Ugandassa, ja aloittaa uuden projektin Lamwon alueella Palabekin pakolaisasutusalueella.

Pakolaisapu on Lamwossa ensimmäistä kertaa läsnä pakolaisten vastaanottovaiheessa, yhdessä esimerkiksi ruokaturvaan ja terveydenhuoltopalveluihin keskittyvien järjestöjen kanssa. Lokakuun alussa käynnistyvät lukutaitokurssit, joille osallistuu noin 1 200 eteläsudanilaista pakolaista. Loppuvuodesta Pakolaisapu saa Palabekista tontin, ja alkaa rakentaa omaa toimistoa.

 

Teksti: Jenna Vehviläinen, Kuvat: Elli-Alina Hiilamo, Jussi Välipirtti, Jenna Vehviläinen, Liselott Lindström, Kristiina Markkanen, Anne Heinonen