12 vapaaehtoiskokemusta vuodelta 2017

Pyysimme Pakolaisavun vapaaehtoisia kertomaan, mitä heille jäi mieleen vuoden 2017 vapaaehtoistehtävistään.

”Puhutaan! -toiminnassa on ollut paljon unohtumattomia hetkiä. On aina mahtavaa huomata, että samat tyypit tulevat uudelleen ja uudelleen kerhoon: ilmeisesti keskustelijat ovat kokeneet meidän höpöttelyt mielekkääksi ja hyödylliseksi. Tuntuu, että ryhmässä kaikki uskaltavat olla omia itsejään. On hauskaa, että ryhmässä on alkanut muodostua sisäpiirivitsejä. Esimerkiksi muut tiedustelevat aina yhdeltä henkilöltä, miten hänen akvaariokalansa voivat ja vieläkö ne ovat hengissä.” Puhutaan!-ryhmien vapaaehtoinen, Helsinki

”Paras hetki oli, kun järjestin retken Korkeasaaren eläintarhaan. Olin suunnitellut retken, mutta retkipäivänä satoi joten pelkäsin, ettei kukaan halua lähteä ulos retkelle. Olin ällistynyt, kun saavuin vastaanottokeskukseen ja aloin kysellä ihmisiä mukaan. Melkein kaikki olivat innostuneita eikä tihkusadekaan haitannut heitä. Turvapaikanhakijoiden innostus ja positiivinen asenne tarttuivat myös minuun ja koko retki oli todella hauska.” Turvapaikanhakijoiden retkitoimintaa järjestävä vapaaehtoinen, Helsinki

”Mieleenpainuvinta on ollut tutustua erään sellaisen turvapaikan saaneen todellisuuteen, joka on täysin luku- ja kirjoitustaidoton ja jonka perheestäkään ei ole avuksi. Parhaita hetkiä ovat varmaan olleet ne hetket, jolloin tämä henkilö on kaikesta yhteisestä asioinnista väsyneenä istahtanut matolle ja tarjonnut teet. Elekielellä olemme ymmärtäneet toisiamme ja välillemme on syntynyt keskinäinen luottamus.” Puhutaan!-ryhmien vapaaehtoinen, Lahti

”Jokaisesta kohtaamisesta saa paljon iloa ja voimaa. Jotkin tarinat ovat surullisia ja turhauttavia, mutta kertojien optimismi tekee nöyräksi ja kiitolliseksi siitä, miten hyvin meidän asiamme ovat.” Turvapaikanhakijoiden toimintaa järjestävä vapaaehtoinen, Helsinki

”Pakolaisten ystävänä ja vapaaehtoisena olen oppinut syvimmin sen, että auttaminen on hyvän mielen tuottamista tai elämänlaadun parantamista. Ehkä puolitoista vuotta sitten olisin valitettavasti ajatellut, että mitä pelleilyä on viedä pakolaiset hauskalle retkelle ja onko se muka auttamista, kun kerran maailmalla on pakolaisia, joilla ei ole edes ruokaa tai lämmintä nukkumapaikkaa. Nyt olen ymmärtänyt, että en voi auttaa kaikkia, eikä niin ole tarkoituskaan. Tarkoitus on tehdä hyvää niille ihmisille, jotka ovat osa elämääni, ja käyttää niitä keinoja ja kykyjä, jotka minulle on annettu: vaikka se hyvä olisikin ”vain” sitä, että mennään yhdessä keilaamaan. Jos he siitä pitävät, on oikein tehdä niin.” Turvapaikanhakijoiden retkitoimintaa järjestävä vapaaehtoinen, Helsinki

Ensimmäinen Kahvitellen kaveriksi -tapahtuma oli monin tavoin erilainen kokemus kuin mikään aiempi vapaaehtoiskokemus: iso ja minulle uusi tapahtuma. Kaveriksi -toiminta on arvoihini sopiva formaatti, järkevää vapaaehtoistoimintaa, koska se on merkittävää ihminen ihmiselle -kotouttamista. Ihmisten halu tutustua toisiinsa kieliesteistä tai muusta huolimatta on ihastuttavaa.” Kaveriksi-tapahtumien järjestäjä, Lahti

”Mieleenpainuvin hetki oli, kun globaalikasvatustunnin jälkeen eräs oppilas tuli vielä käytävällä jatkamaan keskustelua tunnin herättämistä ajatuksista. Oli hienoa huomata, kuinka oppilaan ja minun välillä vallitsi selvästi luottamus: hän vaikutti tulleensa kuulluksi epäluuloineenkin ja samalla oli todella rohkeasti myös vastaanottavainen. Koin tasavertaisuuden kokemuksen kohtaamisessamme, ja tämä jätti pelottoman olon myös tulevia globaalikasvatusoppitunteja ajatellen. Opin, että voin olla rohkeasti oma itseni globaalikasvattajana ja siten olla myös helposti lähestyttävä.” Globaalikasvattaja, Helsinki

”Kaikki lasten kanssa vietetyt hetket ovat olleet mahtavia. Olen kokenut joitain hyvin liikuttavia tilanteita jutellessani ja leikkiessäni lasten kanssa, jotka puhuvat neljää tai viittä eri kieltä! Olen oppinut kuuntelemaan enemmän ja kommunikoimaan eri tavalla mitä normaalissa arjessani. Minut on tehnyt iloiseksi se, että olen saanut viettää hienoja hetki pakolaisten kanssa, ja he puolestaan ovat osoittaneet olevansa kiitollisia siitä, mitä me teemme.” Turvapaikanhakijoiden retkitoimintaa järjestävä vapaaehtoinen, Helsinki

”Retkiltä mieleeni on retkiltä jäänyt turvapaikanhakijoiden iloinen ja aurinkoinen asenne. Olen oppinut paljon siitä, kuinka pyyteetön ja onnellinen ihminen voi olla haasteista huolimatta. Tästä olisi suomalaisilla paljon opittavaa.” Turvapaikanhakijoiden retkitoimintaa järjestävä vapaaehtoinen, Helsinki

”Parhaita hetkiä on, kun huomaa, että porukka viihtyy Puhutaan!-ryhmässä, kun Suomeen muuttaneet saavat positiivisia kokemuksia suomalaisista ja suomen kielen oppimisesta, kun he hoksaavat jonkun uuden sanan tai sanonnan merkityksen pitkän ja turhauttavan itsekseen miettimisen jälkeen. Tulee hyvä fiilis, että voi jotenkin auttaa omalla natiivitaidollaan Suomeen tulleita ja täällä asuvia. Olen oppinut tuntemaan maahanmuuttajia ja hälventämään omia ennakkoluuloja. Itsekin olen asunut ties missä ja matkustanut monissa paikoissa, mutta silti minulla on ollut joku tuntemattoman pelko, joka on kadonnut tutustumalla ihmisiin.” Puhutaan!-ryhmien vapaaehtoinen, Helsinki

”Parhaiten mieleeni on jäänyt retkille osallistuneiden turvapaikanhakijoiden kiitollisuus. Ollessani vastuuvapaaehtoinen jouduin käyttämään hieman tavallista enemmän aikaa vastuullani olevan retken järjestämiseen. Oli ihana kiitos, kun retken lopuksi kaikki osallistujat tulivat erikseen kiittämään ja kättelemään meitä vapaaehtoisia.” Turvapaikanhakijoiden retkitoimintaa järjestävä vapaaehtoinen, Helsinki

”Pakolaisten kanssa työskenteleminen on tuonut jatkuvasti hienoja kokemuksia ja tunteita. Erityisen paljon olen ollut tekemisissä afgaanien ja muutamien irakilaisten kanssa, ja suuren vaikutuksen on tehnyt heidän kulttuuriinsa ilmeisesti kuuluva syvä ystävällisyys. Toivottavasti olen oppinut itsekin samanlaista ystävällisyyttä ja sen ilmaisemista selkeästi. Minusta tuntuu, että me suomalaiset – itseni mukaan lukien – kyllä olemme ystävällisiä, mutta se jää usein tuomatta esille.” Puhutaan!-ryhmien vapaaehtoinen, Lahti