Pakolaisavun uusi projekti Pohjois-Ugandassa käynnistyi – 1 200 eteläsudanilaista pakolaista lukutaitokursseilla

Pakolaisapu on aloittanut toimintansa Pohjois-Ugandan Lamwon kunnassa kuluvana syksynä. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Etelä-Sudanin rajasta sijaitsevalla pakolaisasutusalueella koulutukselle on valtava tarve, sillä sinne saapuu päivittäin jopa satoja sotaa ja väkivaltaa pakenevia eteläsudanilaisia.

Lukutaitoryhmäläisiä Palabekissa.

Eteläsudanilainen Magret Too, 30, oli naapurustonsa viimeisten lähtijöiden joukossa, kun hänen kotikaupunkinsa Pajok, joka sijaitsee viidentoista kilometrin päässä Ugandan ja Etelä-Sudanin rajalta, joutui viime huhtikuussa hyökkäyksen kohteeksi.

Etelä-Sudanissa on käynnissä sisällissota, jossa keskenään sotivat presidentti Salva Kiirin hallituksen joukot ja aseelliset oppositioryhmät. Taistelut, joita on leimannut siviiliväestöön kohdistettu väkivalta, alkoivat joulukuussa 2013, ja ovat jatkuneet siitä lähtien, kesällä 2015 solmitusta rauhansopimuksesta ja presidentin määräämistä ajoittaisista tulitauoista huolimatta. YK on luonnehtinut osissa maata konfliktia etniseksi puhdistukseksi.

Konfliktin osapuolten yhteenotto Magretin kotikaupungissa Pajokissa kuluvan vuoden huhtikuussa oli erityisen raaka: sen jälkeen vain muutaman päivän sisällä noin 4 500 ihmistä oli jättänyt kotinsa ja paennut kohti Ugandaa.

”Monet jäivät ansaan ja heidät tapettiin. Me pääsimme livahtamaan karkuun ja piilouduimme puskaan”, Magret kertoo.

Pajokista paettuaan Magret ja hänen perheensä käveli kaksi päivää ja ylitti rajan, minkä jälkeen heidät vietiin Ugandan puolella, parikymmentä kilometriä rajalta sijaitsevaan Lamwon kuntaan. Syrjäiseen, matkapuhelinverkon ulottumattomissa sijaitsevaan reilun kymmenen tuhannen paikallisasukkaan kylään Palabek-Ogiliin saapui päivässä satoja, jopa tuhansia eteläsudanilaisia pakolaisia, jotka tarvitsivat suojaa. Syntyi Palabekin pakolaisasutusalue.

Margret Too pakeni Etelä-Sudanista huhtikuussa.

Toiveena englannin opiskelu

Marraskuun alkupuolella Palabekin asutusalueella on jo noin 35 000 pakolaista. Magret istuu Suomen Pakolaisavun lukutaito-opetuksessa puun alla ja katselee taululle päin. Lukutaito-ohjaaja opettaa yhdellä paikalliskielellä, acholilla, noin kaksikymmenhenkiselle ryhmälle aakkosia.

Magret iloitsee siitä, että sai mahdollisuuden osallistua tunneille. Paikkoja oli rajoitetusti, ja halukkaita oppijoita niin monta, että osa ei mahtunut mukaan.

”Osaan nyt kirjoittaa nimeni vihkoon ja tiedän, milloin käyttää isoja alkukirjaimia”, Magret kertaa oppimistuloksia.

Muuten elämä on asutusalueella hankalaa, Magret kertoo. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies, jonka kanssa heillä on neljä omaa lasta, sekä miehen toinen vaimo, jolla on viisi lasta. Pajokissa perhe viljeli oman ravintonsa ja hankki elantonsa maanviljelijöinä maissia ja maniokkijuuresta kasvattaen. Pakolaisasutusalueella tämän elinkeinon uudelleenkäynnistäminen on hankalaa.

”Jatkossa toivon, että voisin opiskella myös englantia ja ehkä opetella ompelemista”, Magret maalailee.

Opiskeluarkea pakolaisasutusalueella.

Lukutaitokurssit Lamwossa täynnä

Pakolaisavun uusi Lamwon-projekti käynnistyi ja lukutaitoryhmät aloittivat toimintansa ympäri Palabekin pakolaisasutusaluetta lokakuun alussa. Nyt koossa on 40 ryhmää, joista useimmat kokoontuvat kolme kertaa viikossa. Yhteensä lukutaitoa Etelä-Sudanin paikalliskielillä opiskelee Pakolaisavun ryhmissä Palabekissa suunnilleen 1 200 pakolaista.

Ryhmiä vetävät ovat suurimmaksi osaksi itsekin eteläsudanilaisia pakolaisia, joita Pakolaisapu on kouluttanut työhön. Lisäksi joukossa on muutamia paikallisia ugandalaisia lähialueilta.

Tarvetta koulutukselle on valtavasti. Etelä-Sudanin konflikti on ajanut liikkeelle yli 1,8 miljoonaa eteläsudanilaista, joista reilu miljoona on Ugandassa – erityisesti pohjoisilla alueilla. Turvattomuus ja nälänhätä Etelä-Sudanissa ajavat Ugandan puolelle ihmisiä tasaiseen tahtiin, jopa satoja päivässä.

Moses Opio opiskelee lukutaitoa Pakolaisavun kurssilla.

Eteläsudanilaisten koulutustaso on alhainen: noin 32 prosenttia aikuisista osaa lukea, ja naisten kohdalla taso on vieläkin alhaisempi, vain 16 prosenttia.

Uuden Lamwon-projektin myötä Pakolaisapu tekee nyt työtä Ugandassa yhteensä kahdeksalla pakolaisasutusalueella. Palabekin asutusalue avattiin vasta huhtikuussa, ja kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Pakolaisapu on aloittanut lukutaitokurssinsa jo pakolaisten vastaanottovaiheessa, yhdessä esimerkiksi ruokaturvaan ja terveydenhuoltopalveluihin keskittyvien järjestöjen kanssa.

Tällä hetkellä Pakolaisavun kolme kenttätyöntekijää asuvat puolen tunnin ajomatkan päässä pakolaisasutusalueelta. Kuluvalla viikolla Pakolaisapu on alkanut rakentaa alueelle omaa kenttätoimistoa.

Opetusfasiliteetit ovat asutusalueella vielä puutteelliset: monet ryhmistä toimivat puiden alla ilman sateensuojaa, ja osa opiskelijoista seuraa oppitunteja maasta käsin, sillä tuoleja ei riitä kaikille.

Pakolaisavun fasilitaattorit kertovat, että kurssilaisten kehityksen voi nähdä jo kuukauden opiskelun jälkeen. Moni on oppinut pitelemään kynää, kirjoittamaan alkupään aakkosia tai tärkeitä nimiä ja tunnistamaan erilaisia alkukirjaimia.

”Tuntien sisällön kannalta on haastavaa, kun kurssilaisissa on ihmisiä niin eri taustoista. Jotkut ovat käyneet koulua Etelä-Sudanissa, jotkut taas eivät ollenkaan”, David, yksi lukutaito-ohjaajista  sanoo ja jatkaa:

”Monet pakolaiset kyselevät, että mitäs me sitten teemme, kun tämä kurssi loppuu? Tekemistä ja koulutusta tarvitaan.”

20-vuotias Azero Sande seuraa Pakolaisavun lukutaito-opetusta 1-vuotiaan lapsensa kanssa.

Pakolaiset asuvat Palabekissa itse rakentamissaan asumuksissa. UNHCR:n pressut tuovat sateensuojaa.

Teksti ja kuvat: Jenna Vehviläinen