”Haluan tehdä töitä kynällä”

Norsunluurannikolta Liberiaan paenneet Yapin Tahou Auber  ja Julienne Dompea eivät uskoneet, että lukutaitokoulutuksella olisi heille mitään annettavaa. Pakolaisavun lukutaitopiiriin osallistuminen kuitenkin muutti kummankin elämän.

“Joudun lähtemään Norsunluurannikolta vuonna 2002, kun siellä alkoi sisällissota. Ylitin Liberian rajan ja jäin asumaan Bahnin pakolaisleirille. Kotimaassani minulla ei ollut mahdollisuuksia käydä koulua, joten saapuessani Liberiaan olin luku- ja kirjoitustaidoton.

Kun Pakolaisapu aloitti lukutaitokoulutuksen leirillämme, suhtauduin siihen epäillen: ajattelin, että kyseessä on taas yksi projeksi, jossa ihmiset ensin tulevat ja sitten lähtevät eikä kukaan opi mitään. Sitten kuitenkin näin lukutaitopiiriin osallistuneiden ystävieni kirjoittavan nimensä ja puhuvan rohkeasti leirin lainaryhmissä. Päätin liittyä mukaan.

Lukutaitoryhmässä pitelin ensimmäistä kertaa elämässäni kynää. Opin kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan, mistä olen hyvin onnellinen. Autan ekaluokkalaista tytärtäni läksyissä, voin itse kirjoittaa nimeni ja lukea henkilönumeroni pakolaiskortistani. Myös kaupanpito sujuu paremmin, koska osaan antaa oikean summan vaihtorahaa ja laskea, millaista tuottoa teen.

Suurin muutos elämässäni on kuitenkin itsevarmuus. Ennen kuin aloitin opiskelun, häpesin usein itseäni. Olin tietämätön, arka ja hämmentynyt. Nykyisin olen ylpeä itsestäni ja siitä mitä osaan! Pystyn toimimaan ryhmässä, koska olen itsevarmempi ja uskallan kertoa mielipiteeni.

Haaveilen siitä, että minusta tulisi menestyvä bisnesnainen, joka pääsee matkustamaan ympäri maailmaa. Toivon myös, että tyttäreni pääsee hyvään kouluun ja voi siten auttaa perhettämme tulevaisuudessa.”

Julienne Dompea, 30, Bahnin pakolaisleiri, Liberia

 

“Norsunluurannikolla työskentelin vanhempieni kaakaofarmilla. Se tuotti meille riittävän toimeentulon ja olimme onnellisia. Vanhemmillani ei kuitenkaan ollut rahaa laittaa minua kouluun, joten en oppinut lukemaan.

Kotimaassani alkoi poliittinen kriisi vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen. Vanhempani kuolivat konfliktissa ja sen jälkeen, kun sain itse uhkauksia kapinallisilta, päätin lähteä maasta. Pakenin Liberiaan, missä asun pakolaisleirillä.

Vuonna 2015 Pakolaisapu aloitti lukutaitopiirit leirillämme, mutta en halunnut osallistua opetukseen, koska olin nähnyt monien järjestöjen tulevan leirille, aloittavan projektin ja lähtevän pian pois. Kun huomasin, että ystäväni olivat oppineet käyttämään kynää ja kirjoittamaan nimensä, muutin kuitenkin mieleni.

Opiskelun aloittaminen on muuttanut elämääni paljon. Osaan kirjoittaa nimeni ja lukea pakolaiskorttiani. Kaikki mitä opin tulee auttamaan minua ja perhettäni.

Minulla on vaimo ja seitsemän lasta, jotka minun pitää ruokkia. Sen vuoksi työskentelen yhteisömme pellolla ja teen töitä viidakkoveitsellä.  Vain siten voin saada riittävästi palkkaa. Haluan kuitenkin jatkaa opiskelua ja olla yhtä oppinut kuin ne, jotka ovat päässeet kouluun ja käyttävät työkalunaan kynää, eivät viidakkoveistä.

Jos joskus palaan kotimaahani, olen varma, että tulen itsekin tekemään töitä kynällä. Haluan että myös lapseni menevät kouluun sekä saavat hyvät työpaikat ja kunnollisen elämän.”

Yapin Tahou Aubert, 37, PTP:n pakolaisleiri, Liberia