Pakolaisisän toive: pari huonetta ja turvan tunnetta koko perheelle

Itäisen Kongon väkivaltaisuuksia Ugandaan paennut Joseph Kambale Malonga on seitsenhenkisen perheen isä. Pakolaisuus tekee isän roolista haastavan, mutta lisääntynyt turvallisuus helpottaa perheen arkea.

Joseph ja perheen esikoinen Nathan.

Kongolainen Joseph Kambale Malonga, 37, sai tietää vaimonsa Jeanninen odottavan ensimmäistä lastaan alkuvuodesta 2013. Se oli tulevalle isälle onnellinen hetki, mutta siitä huolimatta Josephin mieltä varjosti pelko. Turvallisuustilanne pariskunnan kotikaupungissa, Itä-Kongossa sijaitsevassa Benissä oli arvaamaton: tulitaisteluja puhkesi tämän tästä, ja satoja siviilejä sai surmansa jatkuvissa yhteenotoissa.

”Vaikka minulla oli työpaikka, turvallisuuden näkökulmasta minua huoletti perheen tulevaisuus”, Joseph kertoo.

Pian Joseph päätti, että hänen ja Jeanninen olisi löydettävä koti, jossa heidän ei tarvitsisi pelätä. Niinpä pariskunta hyppäsi puita kuljettaneen kuorma-auton lavalle ja aloitti pakomatkan rajan yli Ugandaan. Kaksi päivää myöhemmin he löysivät itsensä pääkaupunki Kampalan liepeillä sijaitsevasta kirkosta, keskeltä kymmeniä muita kongolaispakolaisia.

”Muuan ystävällinen mies auttoi meitä saamaan tämän vuokrahuoneen”, Joseph selittää nyt, lähes neljä vuotta myöhemmin esitellessään kotiaan Kampalan eteläosassa.

Alle kymmenen neliömetrin huoneessa oven virkaa toimittaa kangaspala. Nukkumapaikat sijaitsevat lattialla sinisen muovipressun päällä, ja kengät jätetään oviaukon ulkopuolelle riviin. Päivittäiset ateriat valmistuvat ulkona.

Yhteensä Josephin ja Jeanninen perheeseen kuuluu nyt seitsemän henkeä: neljän kuukauden ikäisen Gabrielin, 2-vuotiaan Emilianan ja 4-vuotiaan Nathanaelin lisäksi he huolehtivat Josephin sisaren 13- ja 20-vuotiaista lapsista. Pihapiirissä asuu useita kongolaisperheitä, jotka tukevat toisiaan päivittäisissä askareissa.

Jeanninen sylissä on Gabriel, 4 kuukautta.

Vastuu suuren perheen elättämisestä on yksin isällä. Se ei ole ollut pakolaisena yksinkertaista, varsinkaan kun Joseph ei puhu paikalliskieliä. Benissä Joseph työskenteli valuutanvaihtotoimistossa, ja Kampalassa hän on aloittanut kongolaisten kankaiden, korujen ja laukkujen myymisen.

Alku oli vaikea, sillä rahaa ei ollut. Joseph sai yrittäjyyteen tarvittavan pääoman kokoon Suomen Pakolaisavun säästöryhmän tuella, lainaten ja vähä vähältä säästäen.

Josephin mukaan perheen taloudellinen tilanne ei edelleenkään ole hyvä, mutta silti kohtuullinen.

”Pystyn maksamaan vuokran ja ostamaan meille ruokaa, mutta muihin hankintoihin on harvoin rahaa.”

Vaikka pakolaisuuteen liittyy haasteita, näkee Joseph siinä myös positiivista. Erityisen tärkeää on se, että perhe voi nukkua yönsä pelkäämättä. Aiempaa turvallisempi arki vapauttaa energiaa muuhun, Joseph sanoo.

”Vaikka en voi tarjota perheelleni kaikkea, mitä toivoisin, turvallisuus on suurin lahja.”

Josephin mukaan Jeannine on lahjakas ompelija, ja seuraava hankinta perheeseen olisikin toivottavasti ompelukone. Näin he voisivat tulevaisuudessa jakaa vastuuta yritystoiminnasta.

Nyt perheen lapsista yksi käy koulua. Joseph toivoo pystyvänsä tarjoamaan myös muille lapsilleen mahdollisuuden mennä kouluun, kun he kasvavat.

”Ja kodin, jossa olisi pari kolme huonetta enemmän”, Joseph lisää.

 

Teksti & kuvat: Jenna Vehviläinen