Kaikkien Kaneli

Kotoklubi Kaneli alkamassa leikkipuisto Strömbergissä.

Helsingin kaupungin leikkipuistoissa ja perhetaloissa järjestettävä Kotoklubi Kaneli tutustuttaa lapsiperheet toisiinsa ja suomen kieleen.

“Tämä ei ole maahanmuuttajatoimintaa.”

Näin Helsingin kaupungin positiivisen diskriminaation sosiaaliohjaaja Anna-Leena Soininen määrittelee Kotoklubi Kanelin.

“Se, mikä osallistujia yhdistää, ei ole, miten hyvin tai huonosti he puhuvat suomea, vaan lapsiperhearki, jota he elävät”, Soininen täsmentää.

Helsingin Pitäjänmäessa sijaitsevan leikkipuisto Strömbergin Kaneli-klubilla määritelmä toteutuu myös käytännössä. Paikalla on niin kantasuomalaisia kuin maahanmuuttajaäitejä lapsineen, mutta täällä ei keskitytä taustoihin, vaan aloitetaan tärkeimmästä eli omasta nimestä.

“Minä olen Suski”, leikkipuiston sosiaaliohjaaja Susanna Korhonen sanoo. “Hän on Suski”, aikuiset ja lapset vastaavat. “Kuka sinä olet?” Jokainen paikalle tullut pääsee vuorollaan esittäytymään, ja lauseet käydään läpi kunkin kohdalla useampaan kertaan.

Toisto-menetelmä on Kanelin ydin. Se tutkitusti auttaa painamaan uudet sanat mieleen ja rohkaisee yrittämään yhä uudestaan. Kannustusta puhumiseen tarvitaan, sillä kotona lasta hoitavien maahanmuuttajavanhempien suomen kielen taito on usein vähäinen.

Vaikka Kotoblubi Kanelia mainostetaan virallisissa kanavissa, tehokkaimmin tieto klubeista kulkee suusta suuhuun. Äitien ja isien lisäksi Kaneli-klubeilla on ollut mukana esimerkiksi vastaanottokeskusten lapsettomia asukkaita ja iäkkäämpiä maahanmuuttajia. Nytkin Strömbergiin on tullut leikkipuistotoiminnassa kieliharjoittelussa olevan Halimon kutsumana Marino, jolla ei ole lasta mukana.

Marino ja Halimo miettivät vaatekappaleiden nimiä.

“Onko kaikki ok?”

Tällä kerralla Kotoblubi Kanelin teemana ovat värit ja vaatteet. Ensin niitä käydään läpi kuvakorttien avulla. Sen jälkeen alkaa kierros, jossa kysytään vierustoverilta, mitä korteissa näkyy.

“Mikä tämä on?” “Tämä on vihreä hame.” “Tämä on punainen takki.” Kaikki osallistujat toistavat sanotun kolmeen kertaan.

“Tämä on… “, Marino ei keksi, miten lause jatkuu, joten ohjaajana ja ”elävänä sanakirjana” toimiva Pirjo tulee apuun.

“…musta laukku.”  Sitten hurrataan onnistumiselle ja toistetaan taas.

Ohjaajien ja mukana olevien vapaaehtoisten osaamisesta riippuen oppimisen tukena käytetään laulua, liikettä, draamaa tai muuta osallistavaa toimintaa. Kanelissa opeteltava sanasto puolestaan on mahdollisimman konkreettista ja arkista. Aihepiirit valikoidaan pitkältä osallistujien toiveiden perusteella. Suosikkiteemoja ovat esimerkiksi liikennevälineet ja ostoksilla käynti.

Tänä syksynä monessa eri Kaneli-klubissa on myös harjoiteltu kysymään “Onko kaikki ok?”.

“Usein osallistujilla ei ole sanastoa, joka auttaisi terveyskeskuksessa asioidessa. Siksi olemme opetelleet, miten kerrotaan, että päätä särkee tai että vatsa on kipeä. Tavoitteena on, että Kanelissa opittu kieli on sellaista, että sen saa käyttöön heti, kun astuu ovesta ulos”, Soininen kertoo.

Susanna Korhonen opettaa värejä korttien avulla.

Korhosen ja Soinisen mukaan monella maahanmuuttajalla on niin palava halu oppia kieltä, että he jopa tekevät muistiinpanoja Kanelin harjoituksista. Motivoituneiden klubilaisten kanssa istutaankin välillä Kanelin päätteeksi selvittämään, löytyisikö lähialueelta myös jokin muu mahdollisuus suomen opiskeluun.

Kotoklubi Kanelista kielikurssille

Leikkipuiston toimintaan istuva menetelmä, johdon tuki, innostuneet ohjaajat, vapaaehtoistyöntekijät ja hyvät yhteistyökumppanit. Tällä reseptillä aluksi kaupungin hankkeena neljän sosiaaliohjaajan – Susanna Korhosen, Sven Claesin, Mari Hopparin ja Reina Kessin – voimin voimin alkanut Kotoklubi Kaneli on reilussa vuodessa laajentunut ja vakiintunut osaksi 13 eri leikkipuiston ja perhetalon toimintaa. Hankkeen alkaessa muodostettu yhteistyö vastaanottokeskusten kanssa jatkuu edelleen perheiden hakemisella mukaan Kaneli-tuokioihin. Lisäksi on kokeiltu Kesäkanelia, järjestetty pop-up -Kaneleita ja parhaillaan meneillään on pilottikokeilu yhteistyössä Taiteilijat O:n kanssa

“Toiminnasta kerätään jatkuvasti palautetta ja selvitetään, mitä voisi tehdä vielä paremmin tai toisin”, ohjaajat kertovat.

Kävijöidenkin kohdalla on nähty menestystarinoita. Soininen kertoo reilu vuosi sitten Kanelin toiminnassa tapaamastaan nuoresta, ulkomaalaistaustaisesta äidistä, joka äidinkielensä lisäksi kommunikoi vain yksinkertaisella englannilla.

“Elokuussa tapasin hänet uudestaan. Sillä kertaa puhuimme suomea. Hän oli oppinut kielen käymällä kahdesti viikossa Kanelissa ja oli nyt jatkamassa opiskelua Kotiva-kielikurssilla.”

Palautteen antaminen ei edellytä kielitaitoa.

Tunnin mittainen Kotoklubi Kaneli päättyy yhteiseen loppulauluun:

“Nyt on sanat harjoiteltu, lähdettävä on. Hei vaan, heipä hei, ja lähdettävä on.”

Viikon päästä jatketaan uusista sanoista, mutta nyt kaikilla on kiire perhetalon pihalle. Myös suomea taitamattomat uskaltautuvat sinne, mistä valtaosan helsinkiläisistä lapsiperheistä lumisena päivänä löytää: pulkkamäkeen.

Suomen Pakolaisapu palkitsi Kotoklubi Kaneli -toiminnan Vuoden kotoutumisteko 2017-tunnustuksella 1. marraskuuta 2017. Tunnustuksen kautta Pakolaisapu haluaa nostaa esiin kotoutumisen tukemisen yhteiskunnallista merkitystä. Tunnuksella kannustetaan kotouttamistyötä tekeviä tahoja kehittämään ja jakamaan hyviä käytäntöjä kotoutumisen edistämiseksi.

Lisää toistomenetelmästä: http://suomenkielisanootervetuloa.fi/metodi/

Teksti ja kuvat: Ruut Tolonen