Uusi alku ompelijana

Pakolaisavun ompelukurssien kautta Myanmarin rajaseutujen naiset saavat mahdollisuuksia toimeentulon hankkimiseen ja yrittäjäksi ryhtymiseen.

”Uskon, että voin ansaita ompelijana vähintään 5 000–7 000 Myanmarin kyatia päivässä”, sanoo Ma Thin Mar Oo luottavaisena.

Myanmarin kaakkoisosassa sijaitsevassa kylässä asuvalle yhden lapsen äidille noin 3–4 euroa vastaava summa olisi tuplasti se, mitä hän tienasi aiemmin peltotöissä. Mahdollisuus toimeentulon hankkimiseen ompelemalla on 34-vuotiaalle Ma Thinille ehdottoman tarpeen, sillä enää maataloustöitä ei ole tarjolla.

”Hiljattain suurin osa kylämme asukkaista joutui muuttamaan suuren voimalaitoksen tieltä. Lähes kaikki kyläläisistä olivat maanviljelijöitä, joten kun menetimme pellot ja maatilat, elinkeinomahdollisuuksia ei jäänyt. Nyt monilla alueen nuorista on huume- ja alkoholiongelmia.”

Ma Thin kertoo, että erityisesti naisten on vaikea löytää töitä. Hän itse sai hieman tuloja tekemällä bambukäsitöitä ja myymällä niitä kylässä. ”Välillä myös vaihdoin käsitöitä vihanneksiin”, hän sanoo.

Ma Thin Mar Oo aikoo yrittäjäksi.

Nyt Ma Thinin tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi: hän on hiljattain valmistunut Suomen Pakolaisavun ja naisjärjestö KNWO:n järjestämältä ompelukurssilta. Kolmen kuukauden mittaiselle ompelutyön jatkokurssille valittiin erityisesti syrjäseudulla asuvia naisia. Jotta osallistuminen olisi mahdollista, naisille tarjottiin asuminen, ruokailu ja lastenhoito kurssin ajaksi. Ompelutaitojen ohella kurssilaiset saivat opetusta elämänhallinnasta ja pienyrittäjyydestä.

Ma Thinin tavoin monet muutkin kurssin 25 osallistujasta ovat maan sisäisiä pakolaisia.

”Ollessani vielä lapsi kotikylässäni käytiin usein taisteluja aseellisten etnisten ryhmien ja armeijan kesken. Siksi armeija pakkosiirsi perheeni ja lähes kaikki muut asukkaat toiseen kylään. Suurin osa kyläläisistä on maanviljelijöitä, joiden toimeentulo riippuu sadon onnistumisesta”, 25-vuotias Maw Mi Myar kertoo.

Maw Mi Myar sai ompelukurssilta myös itseluottamusta.

Maw Mi ja Ma Thin ovat käyneet koulua 9. vuosikurssille saakka. Etenkin maaseudun nuorille Pakolaisavun tarjoamat ammatilliset lyhytkurssit ovat yksi harvoista mahdollisuuksista kouluttautua peruskoulun päätyttyä.

Ma Thin kertoo oppineensa kurssilla kaavoittamaan ja ompelemaan puseroita, takkeja, mekkoja ja myanmarilaisten perinteisesti käyttämiä longyi-asuja. Hän on tyytyväinen opetuksen tasoon.

”Ompelutaitojen osalta olen kehittynyt paljon, kiitos kärsivällisen opettajan, joka on auttanut meitä. Sosiaaliset taitoni ja tiimityökyky ovat kohentuneet. Olen oppinut kurssin aikana myös paljon etnisistä ryhmistä ja monikulttuurisuudesta”, itse kayan-heimoon kuuluva nainen sanoo.

Myös hänen kurssin aikana keksimänsä bisnesidea liittyy etniseen taustaan.

”Kurssin päätyttyä aion ommella erityisesti koulupukuja, longyi-asuja sekä kännykkäpusseja, ja myydä niitä. Haluaisin myös suunnitella ja myydä kayanien perinneasuja, joihin tulee etnisen ryhmämme oma tunnus. Voisin myydä näitä vaatteita erityisinä juhlapäivinämme, kuten uutenavuotena ja itsenäisyyspäivänä. Kylämme kuumavesiputken luona on aina paljon väkeä, joten se olisi hyvä myyntipaikka”, hän suunnittelee.

Ompelijan työn aloittamisessa auttaa se, että opiskelijat saavat kurssin päätteeksi pienen materiaalipaketin, josta on apua tuoreelle yrittäjälle.

Myös Maw Mi Myar iloitsee siitä, että ompelijan koulutuksesta on suoraa käytännön hyötyä. ”Kurssi auttaa naisia työllistymään ja saavuttamaan taloudellisen itsenäisyyden”, hän sanoo.

Ennen ompelukurssille osallistumista Maw Mi sai satunnaisia tuloja tekemällä töitä lastenhoitajana. Nyt hänellä on uusi suunnitelma.

”Aion laittaa oppimani käytäntöön ja toimia ompelijana omassa kyläyhteisössäni. Minulla on neljä sisarusta, ja aivan ensiksi aion ommella vaatteita heille. Tämän jälkeen haluan ommella ilmaiseksi orpolapsille.”

Pakolaisavun työtä tukemalla autat ihmisiä uuteen alkuun: