Minä ja Pakolaisapu: Jens Gellin

Naapuruussovittelun keskuksen sovittelijan Jens Gellinin mukaan etukäteen ei voi tietää, mikä sovittelutapaus on helppo ja mikä vaikea.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen yhteydessä ihmisiin, joilla on erilaisia ristiriitoja naapureidensa kanssa. Minulla yhteistapaamisia ja erillistapaamisia kiistan osapuolten kanssa. Yhteistapaamisissa voi olla läsnä esimerkiksi kaksi perhettä tai jopa 25 henkilöä ikähaitarilla 4-85 vuotta. Naapureiden ristiriidat voivat liittyä esimerkiksi meluun, alkoholin ja huumeiden käyttöön, rasismiin, syrjintään tai vahingontekoihin. Olemme riitojen sovittelijoita, mutta monet asiakkaat ovat tehneet matkan varrella myös lastensuojeluilmoituksia, rikosilmoituksia ja jotkut myös eläinsuojeluilmoituksia, jolloin yhteistoiminta muiden tahojen kanssa on merkityksellistä.

Sovittelutyön lisäksi koulutan muun muassa viranomaisia, asumisneuvojia, isännöitsijöitä, asiakkuuspäälliköitä ja joskus myös sovittelijoita.

Sovittelua vaativia riitoja ilmoittavat meille isännöitsijät, asumisneuvojat, sosiaalityöntekijä, poliisit ja asukkaat itse. Vaikka Naapuruussovittelun keskus toimii Pakolaisavun alla, meidän työllämme ei ole suhdetta pakolaisuuteen emmekä profiloidu pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden kautta. Työmme perustuu yhdenvertaisuuteen eli tarjoamme apua kaikille tarvitseville. Yli puolessa yli soviteltavissa tapauksissa ei ole osallisena yhtään maahanmuuttajaa.

2. Minkälainen on tyypillinen sovittelemanne riita?

Asumisen ääniin liittyvät riidat ovat yleisiä. Myös lapsiin ja heidän käyttäytymiseen liittyviä riitoja on paljon. Nämä ovat herkkiä tilanteita, sillä niihin yhdistyvät myös kasvatukselliset asiat, joihin vanhemmat saattavat reagoida voimakkaasti.

Ihmiset eivät ole niin herkkiä häiriöille, jos heillä on hyvät välit naapureihinsa, mutta jos näin ei ole, heidän kokemuksensa häiriöstä ja epäoikeudenmukaisuudesta korostuvat.

3. Mikä työssäsi on vaativinta?

Vaativia ovat tilanteet, joissa yhtenä osapuolena on mielenterveyden tai päihteiden aiheuttamista ongelmista kärsivä henkilö, jonka käytös saattaa yhdistyä rasistiseen suhtautumiseen.

Lähtökohtaisesti ei voida sanoa, millainen puolestaan olisi ’helppo’ sovittelutapaus, koska tarinan edetessä helpolta vaikuttavat kiistat saattavatkin olla vaikeita. Jos osapuolten välillä on edelleen luontainen puheyhteys, sovittelu voi olla helpompaa, mutta jos se on katkennut, osapuolten välillä saattaa olla jo ärsytystä, ahdistusta, pelkoa, katkeruutta ja jopa syvää vihaa. Tämä vaatii enemmän työtä.

4. Mitä taktiikoita tai kysymyksiä sovittelijalla on vaikean kiistan purkamisen avuksi?

Tiedustelen kiistan osapuolten henkilökohtaisia tarpeita ja he vastaavat sen mukaan, miten kysymykseni ymmärretään. Joillakin on tarpeita ja toisilla toiveita, mutta useimmiten toiveet liittyvät siihen, miten muut käyttäytyvät. Silloin pyrin viemään keskustelun siihen, mitä he ajattelevat omasta roolistaan. Käytän usein itsereflektiivistä työtapaa, sillä haluan, että osapuolet kuvailevat omaa osaansa kiistassa. Pitkittyneessä konfliktissa jotkut ovat jo ehtineet kertoa omille kavereilleen ja sosiaalisessa mediassa, miten huonosti naapuri käyttäytyy. Vaikka pysynkin neutraalina osapuolena keskustelussa, minun ei kannata asettua samanlaiseen kuuntelijan asemaan, sillä se vain vahvistaa heidän todellisuuttaan.

Joskus joku massiivisena arvokysymyksenä koettu asia onkin puhdas väärinkäsitys, mutta sitä ei ole koskaan avattu puhumalla vaan se on eskaloitunut ihmisen omassa päässä isoksi ongelmaksi, johon on niputettu muutakin tulkinnanvaraista. Yhtä lailla, jos joku ajattelee jonkun ihmisin käyttäytymisen olevan häikäilemätöntä, se voikin olla tämän mielestä tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä.

Tietynlainen käyttäytyminen voi liittyä syvästi henkilön omaan identiteettiin tai persoonaan, mutta monet voivat jopa kiitellä, kun heille kerrotaan suoraan, että käyttäytymisestä on aiheutunut haittaa. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että on helpompaa muuttaa omaa asennetta toisen käyttäytymistä kohtaan kuin muuttaa omalle persoonalleen tyypillistä käyttäytymistä.

 5. Miten konflikteja voi ehkäistä omassa naapurustossaan?

Jos jokin asia ärsyttää, kannattaa se ottaa puheeksi mahdollisimman nopeasti. Näin asia ei monimutkaistu ja kärjisty.

Otetaan esimerkkinä tilanne, jossa henkilö kokee, että naapuri on yhtäkkiä lopettanut tervehtimisen. Toinen osapuoli ei tiedä syytä, mutta ei myöskään kysy asiasta vaan kehittää oman tulkintansa naapurin käyttäytymiselle ja saattaa reagoida voimakkaasti, vaikka naapuri on vain jättänyt kerran tervehtimättä epähuomiossa.

6. Minkä asian toivoisit olevan vuoden päästä toisin?

Toivon, että kaikki apua tarvitsevat ihmiset – niin asukkaat kuin viranomaisetkin – jotka huomaavat, etteivät pärjää yksin, rohkenevat ottaa yhteyttä mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Katkeruus naapureiden välillä voi ylläpitää syrjäytymistä ja pahan olon tunne kasvaa, jos sitä ei pysty purkamaan.

Teksti ja kuva: Melisa Yasav