Minä ja Pakolaisapu: Moe Zaw Aung

Myanmarissa Pakolaisavun projektikoordinaattorina työskentelevä Moe Zaw Aung haluaa kiittää lahjoittajia tuesta ja muistuttaa, että Pakolaisavun työ vaikuttaa positiivisesti niin yksittäisten ihmisten elämään kuin yhteiskuntaankin.

1. Kuinka kauan olet työskennellyt pakolaisten ja maan sisäisten pakolaisten kanssa?

Olen tehnyt töitä Suomen Pakolaisavulle siitä asti, kun järjestö aloitti toimintansa Myanmarissa elokuussa 2015. Ennen kuin Pakolaisapu pystyi aloittamaan Myanmarissa, Kayahin osavaltio, jossa työmme tapahtuu, arvioitiin. Toimin tuolloin konsulttina arvioinnissa erityisasiantuntija Massimo Lanciottin rinnalla. Arviointi liittyi nuoriso- ja ammattikoulutukseen.

2. Miksi haluat työskennellä pakolaisten ja maan sisäisten pakolaisten hyväksi?

Myanmarissa on 135 etnistä ryhmää, ja suurimmassa osassa maata niiden ja armeijan ja välillä on meneillään konflikteja. Viattomat ihmiset kärsivät tilanteesta eikä konflikteja pakenevilla ihmisillä ole riittäviä mahdollisuuksia saada terveydenhuoltoa ja koulutusta tai hankkia itse toimeentuloaan. Koska pakolaiset eivät saa tarpeeksi tukea valtiolta, järjestöjen apu Myanmarin pakolaisille on tärkeää. Haluan olla työni kautta voimauttamassa näitä ihmisiä.

Myanmarin armeijan ja aseistautuneen etnisen ryhmän KNPP:n välisen tulitauon jälkeen kehitysyhteistyö- ja humanitaariset järjestöt pääsivät vihdoin aloittamaan työnsä myös maan syrjäseuduilla kuten Kayahissa. Kansalais- ja paikallisjärjestöjä tarvitaan paikkaamaan aukot terveys-, koulutus- ja elinkeinopalveluissa.

3. Mikä on kaikista haastavinta työssäsi?

Myanmarissa paikallisten asukkaiden, hallituksen ja aseellisten etnisten ryhmien välillä on yhä luottamuspula 50-vuotisen konfliktin jäljiltä. Etnisistä ryhmistä tuntuu siltä, ettei heidän näkemyksiään kunnioiteta. Paikalliset puolestaan pelkäävät menettävänsä luonnonvarat valtaapitäville.

Pakolaisavun työn aloittaminen Myanmarissa oli alkuvaiheessa haasteellista juuri yleisen luottamuksen puutteen takia. Meidän täytyi tavata etnisten ryhmien kanssa ja saada heidät ymmärtämään, että projektiemme kautta autamme nuoria pääsemään työnsyrjään. Nyt kun olemme rakentaneet suhteita heidän kanssaan Pakolaisavun kumppanuusjärjestöjen kautta, he ymmärtävät, että Pakolaisavun projektit tukevat avun tarpeessa olevia nuoria. Etnisten ryhmien edustajat auttavat meitä esimerkiksi mainostamalla tarjoamiamme kursseja omissa yhteisöissään.

Myös yhteistyö paikallisten lukioiden kanssa on haastavaa, sillä hallituksen koulutusbudjetti on pieni. Lukioissa on liian vähän opettajia, luokkahuoneet ovat huonossa kunnossa ja muun työn ohella meidän täytyy vahvistaa opettajien osaamista.

4. Mikä on palkitsevinta työssäsi?

On todella palkitsevaa nähdä, kun Pakolaisavun kursseilta valmistuneet nuoret saavat töitä ja aloittavat omia pienyrityksiään. Ammattikoulutusprojektimme pohjautuu paikallisten yrittäjien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Siksi on hienoa, että yritykset haluavat tukea toimintaamme tarjoamalla harjoittelupaikkoja opiskelijoille.

Kansalliselle tasolla teknistä ammatillista koulutusta ja harjoittelua arvostetaan Myanmarissa aiempaa enemmän. Viime vuonna jopa valtionkansleri Aung San Suu Kyi puhui nuorten työllistymisen tärkeydestä. Tällaiset ulostulot voivat edesauttaa nopeita muutoksia, ja olemmekin nähneet edistystä Myanmarin koulujärjestelmässä.

Viime vuoteen verrattuna myös meidän tunnettavuutemme on kasvanut. Ammattikoulutuskursseille tulee aiempaa enemmän hakemuksia ja yhä useampi nuori tietää Pakolaisavun.

5. Voisitko kertoa mieleen jääneestä kohtaamisesta työssäsi?

Kerran neljä putkimieskurssilta valmistunutta nuorta tuli tapaamaan Pakolaisavun väkeä. He kertoivat meillä saaneensa kurssin jälkeen töitä, ja että he olivat alkaneet säästää rahaa ja auttaa perheitään ja sisaruksiaan. Osa nuorista käytti palkkansa siihen, että pystyi lähettämään nuoremmat sisaruksensa kouluun. Yksi valmistuneista taas oli ostanut itselleen moottoripyörän, sillä hänen perheensä ei tarvinnut taloudellista tukea. Oli hienoa nähdä muutos heidän elämässään.

Kursseillemme osallistuvat nuoret ovat kotikylissään roolimalleja, sillä heidän kauttaan alueen muutkin nuoret näkevät kurssien hyödyt ja hakevat opiskelemaan. Monilla nuorista peruskoulu on jäänyt kesken eikä heillä ole muita mahdollisuuksia kuin jäädä auttamaan perheitään maataloustöissä.  Nyt heillä on myös toinen vaihtoehto – Pakolaisavun kurssit.

6. Mitä toivot, että työsi merkitsee Myanmarin nuorille nyt ja tulevaisuudessa?

Pakolaisavun tavoitteena on antaa mahdollisimman monelle nuorelle ammattikoulutusta, jotta he saavat taitoja, jotka auttavat heitä itsenäistymään ja osallistumaan Myanmarin yhteiskunnan rauhanomaiseen kehittämiseen. Haluamme, että etenkin naiset ja nuoret voimaantuvat, jotta he voivat tulevaisuudessa tukeutua omiin taitoihinsa ja itse hankkimaansa toimeentuloon.

Haluan kiittää Pakolaisavun lahjoittajia heidän antamastaan tuesta. Olemme todella iloisia siitä, että saamme työskennellä suomalaisten kanssa. Lahjoitusten ansiosta monen nuoren elämä on muuttunut  ja heidän unelmansa toteutuneet.