Minä ja Pakolaisapu: Joseph Yee

Joseph Yee työskentelee Pakolaisavun autonkuljettajana ja logistiikkavastaavana Liberiassa. Hän on kiitollinen siitä, että voi työnsä kautta edistää lukutaidon leviämistä kotimaassaan.

Mitä työhösi kuuluu?

Olen Pakolaisavun pääautonkuljettaja Liberiassa. Työhöni kuuluu Pakolaisavun ajoneuvojen huolto: sen varmistaminen että ne on rekisteröity, vakuutettu ja lisensoitu. Pidän kirjaa ajokilometreistä ja polttoaineen kulutuksesta. Tarpeen mukaan olen kuljettajana kenttämatkoilla, minkä lisäksi ajan henkilökuntaamme erilaisiin tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toimin myös Monrovian-toimistomme terveys- ja työturvallisuusvaltuutettuna. Työturvallisuustoimikuntamme työntekijäedustajana olen vastuussa siitä, että työympäristö on turvallinen niin toimistossa kuin kenttämatkoilla.

Aloitin työt Pakolaisavussa vuonna 2000. Tuolloin järjestö toimi Margibin maakunnassa Liberiaan paluumuuttajina tulleiden ihmisten parissa ja työntekijöitä oli minun lisäksi kaksi, maajohtaja Markku Vesikko ja hallinnosta vastannut Daniel Zoe. Minä huolehdin autoista ja matkustin paljon kenttäkohteisiin viemään niihin tarvikkeita kehitysyhteistyöprojekteja varten. Usein tehtävääni kuului myös valokuvien ottaminen. Nykyään meillä on toinenkin kuljettaja ja henkilökunnan kuljettaminen kentälle kuuluu ensisijaisesti hänen tehtäviinsä.

Viime aikoina olen alkanut opetella tietokoneen käyttöä. Meillä on toimistolla ylimääräinen tietokone, ja kun meillä on vapaa-aikaa, harjoittelemme sillä. Nykyään tietotekniset taidot ovat välttämättömiä työnhaussa.

Miksi pakolaisten hyväksi työskenteleminen on sinulle tärkeä?

Pakolaiskysymys on minulle läheinen. Kaikki me liberialaiset olemme tavalla tai toisella kokeneet pakolaisuuden maamme sisällissodan aikana. Itse jouduin tuolloin lähtemään vähäksi aikaa pakolaiseksi ensin Norsunluurannikolle ja sitten Guineaan.

Taustani vuoksi ymmärrän, kuinka tärkeää pakolaisten auttaminen on. Kun maahamme tulee pakolaisia naapurimaista, tiedän, että he ovat joutuneet kohtaamaan todellisia ongelmia ja meidän täytyy tukea heitä. Pakolaiset tarvitsevat monenlaista apua: ruoka-avusta, asuntoja, terveydenhuoltoja, koulutusta ja muuta. Nämä ovat ihmisarvon kannalta välttämättömiä. Siksi olen enemmän kuin halukas tukemaan pakolaisiksi joutuneita. Olen onnellinen, kun voin Pakolaisavun työntekijänä auttaa pakolaisia säilyttämään ihmisarvonsa.

Onko joku tilanne tai ihminen, jonka olet työsi kautta kohdannut, jäänyt erityisesti mieleen?

Muistan, kun olimme kerran jakamassa pakolaisille rakennusmateriaaleja, joita he voivat käyttää suojien tekemiseksi. Eräs nainen tuli kysymään minulta, miksei hän saa tarvikkeita, vaikka kaikki muut saavat. Kerroin että materiaaleja jaetaan vain niille ihmisille, jotka ovat antaneet nimensä meille. Otin nimilistan, näytin sitä naiselle ja pyysin häntä osoittamaan siltä nimensä. Nainen jatkoi nimensä toistamista ja katsoi listaa, muttei löytänyt nimeään. Annoin listan naiselle itselleen ja käskin häntä etsimään itse. Nainen katsoi minua avuttomana ja valitti edelleen, ettemme auta häntä. Silloin käsitin, ettei nainen osaa lukea. Minun kävi naista sääliksi sillä ymmärsin, kuinka turhautunut hän oli, kun ei pystynyt etsimään nimeään listalta.

Mielestäni lukutaidottomuus on valtava puute arkielämässä, mutta hätätilanteissa se voi vielä monikertaistaa ja kärjistää ongelmia.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää Pakolaisavun työn tukijoille?

Jokainen Pakolaisavun työn tukija auttaa osaltaan vähentämään kotinsa jättäneiden ihmisten kohtaamaa kurjuutta. Lahjoittajien ansiosta pakolaiset ja Liberian paluumuuttajat ovat voineet rakentaa elämänsä uudestaan ja saaneet lisää keinoja toimeentulon hankkimiseksi.

Pakolaisapu on antanut minulle työpaikan ja olen saanut olla tekemässä työtä pakolaisten hyväksi jo 17 vuotta. Elämä sodanjälkeisessä Liberiassa ei ollut helppoa, eikä se ole sitä vieläkään. Kiitos Pakolaisavun, olen kuitenkin ansainnut riittävän toimeentulon perheelleni ja voinut kouluttaa lapseni. Tästäkin syystä olen itsekin vilpittömän kiitollinen työmme tukijoille.

Mikä sinua ilahduttaa työssäsi?

Minut tekee äärettömän onnelliseksi se, kun voin hoitaa työni hyvin ja pystyn omalla työpanoksellani edistämään aikuislukutaidon leviämistä pakolaisten ja paluumuuttajien keskuudessa. On palkitsevaa nähdä työmme kantavan hedelmää: ihmiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan nimensä, käyttämään matkapuhelinta ja vastaanottamaan rahalähetyksiä sukulaisiltaan. Tällaisilla taidoilla on valtava merkitys heidän elämässään.

Minkä asia toivoisit olevan vuoden päästä toisin?

On erittäin valitettavaa, että Pakolaisapu joutuu lopettamaan kehitysyhteistyöohjelmansa Liberiassa [vuonna 2018]. Voi olla, että jossain maassa järjestöä tarvitaan vieläkin enemmän. Toivottavasti asiat Liberiassa ja sen naapurimaissa kehittyvät parempaan suuntaan.

Luulen, että Pakolaisavun lähdettyä maasta minun voi olla vaikea löytää uutta työpaikkaa. Uskon kuitenkin että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Kehitän jatkuvasti ammattitaitoani esimerkiksi osallistumalla tietokonekurssille. Toivottavasti ponnisteluni palkitaan.

Teksti ja kuva: Masud Hossain