Minä ja Pakolaisapu: Khalid Iddriss

Kokemusasiantuntija Khalid Iddriss muistuttaa, ettei kotoutuminen ole vain lakien ja tapojen tuntemista, vaan myös pakolaisen oma kokemus uuteen maahan sopeutumisesta ja joukkoon kuulumisesta.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Työni on pääasiassa kiintiöpakolaisten kotouttamista uusiin kuntiin. Annan heille tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista heti heidän saavuttuaan Suomeen. Puhun heille heidän omaa äidinkieltään arabiaa, koska siten väärinymmärrykset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Mitä enemmän pakolaiset tietävät, sitä helpompaa kotoutuminen on. Teen töitä myös kunnan viranomaisten kanssa. Kerron heille pakolaisuudesta, ajankohtaisesta pakolaistilanteesta sekä pakolaisten matkasta leireiltä uuteen kotimaahan.

Jos pakolaiset eivät saa tarpeeksi tietoa ja tukea yhteiskuntaan sopeutumiseksi, kotoutuminen jää pintapuoliseksi. Heidän on tärkeä tietää suomalaisesta yhteiskunnasta, demokratiasta, kulttuurista ja arvoista. On kuitenkin eri asia tietää käytännön asioista, kuten työn tai asunnon hakemisesta, veroista ja laeista, kuin todella tuntea kuuluvansa joukkoon ja sopeutua tänne.

2. Mikä on tärkeintä kotoutumisessa?

Integraatio ei ole vain sitä, että tietää, miten yhteiskunta toimii. Siihen liittyy myös vahva joukkoon kuulumisen tunne. Se, minkä takia pakolainen tuntee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan on yksilöllistä, mutta päätöksen tekoon osallistuminen sekä mahdollisuuksien saaminen ovat tärkeitä kotouttamisen takaajia. Sen me yritämme Pakolaisavussa työntekijöinä saavuttaa. Monen kantasuomalaisen, esimerkiksi kuntien työntekijöiden, voi olla vaikea ymmärtää, mitä pakolaiset ovat kokeneet. Me Pakolaisavussa työskentelemme kuntien ja pakolaisten välisenä linkkinä: pakolaisten rinnalla kannustaen heitä sitoutumaan yhteiskunnan parantamiseen samalla, kun tuemme kuntia.

Olen itse entinen pakolainen. Kun ihmiset kysyvät mistä olen kotoisin, kerron kuitenkin olevani suomalainen, koska koen olevani osa tätä yhteiskuntaa. Sitä kokemusta ei saa viranomaisilta ja sosiaalityöntekijöiltä, vaan sen pitää tapahtua omassa päässä. Meidän suomalaisten tulisi kannustaa heitä tähän.

3. Miten voit työssäsi hyödyntää omaa kokemustasi pakolaisena?

Tein töitä maan sisäisten pakolaisten ja pakolaisuusteeman kanssa yli kymmenen vuotta enimmäkseen Pohjois- ja Etelä-Afrikan maissa. Ymmärrän näiltä alueilta tulevien pakolaisten kulttuureja ja osaan myös kertoa heille suomalaisista normeista, kielestä ja arvoista niin, että he todella ymmärtävät. Kotimaassani Sudanissa yhdistyivät sekä arabikulttuuri että afrikkalainen kulttuuri, joten olen tottunut kulttuurien moninaisuuteen ja arvostan monikulttuurisuutta.

Tulin pakolaisena Suomeen vuonna 2015, joten voin sanoa tietäväni, mitä Suomeen saapuneet pakolaiset tuntevat. Monet suomalaiset pakolaisuuden asiantuntijat ja viranomaiset ovat lukeneet pakolaisuudesta kirjoista tai jutelleet pakolaisten kanssa, mutta he eivät ole välttämättä itse kokeneet pakolaisuutta tai tiedä, miltä pakolaisena oleminen tuntuu. Itse olen kokenut tämän ja samaistun monen pakolaisen kokemukseen.

4. Mitä pakolaisille kannattaa kertoa Suomalaisesta yhteiskunnasta?

Työssämme keskitymme moneen eri tematiikkaan, joista kerromme pakolaisille. Näitä ovat esimerkiksi asuminen, työelämä, vanhemmuus ja perhe-elämä, Kela ja raha-asiat, turvallisuus ja poliisin rooli, vapaa-aika ja harrastukset, perusoikeudet ja yhteiskuntarakennelma. Jälkimmäisin on todella tärkeä aihe, sillä monilla ei ole mitään kokemusta demokratiasta. Kerron heille myös siitä, miten Suomi on kehittynyt näiden vuosien aikana, jotta he ymmärtävät paremmin maata, jossa he nyt asuvat. En kuitenkaan korosta suomalaisen ja heidän kotimaansa kulttuurin välisiä eroja, vaan kerron heille, miten asiat ovat täällä ja autan heidät näkemään, mitä samaa näissä kulttuureissa on. Yhteneväisyyksien näkeminen on tärkeää erityisesti sellaisten pakolaisten kotoutumiseksi, joilla ei ole mitään kokemusta länsimaisesta tavasta elää.

On tärkeää kertoa pakolaisille yhteiskunnasta ja suomalaisesta kulttuurista heti heidän saavuttua Suomeen, jotta he voivat valmistautua kulttuurishokkeihin. Joidenkin pakolaisten on aluksia vaikea tottua suomalaisten hiljaisuuteen, ujouteen, pieniin perheisiin ja uskonnon vähyyteen yhteiskunnan rakentajana. Tieto madaltaa kynnystä osallistua, tutustua ja luottaa ihmisiin, ja siten vältytään myös väärinymmärryksiltä. Pakolaisilla on paljon arvokasta tietoa ja taitoa. Kun tuemme heitä ja tarjoamme heille tietoa ja lisäkoulutusta, hyötyy koko suomalainen yhteiskunta.

5. Mitä taitoja käytät työssäsi päivittäin?

Käytän kuuntelutaitoa päivittäin. Puhelimeni on auki pakolaisasiakkailleni yötä päivää. En koskaan arvota asiakkaideni ajatuksia tai kysymyksiä, vaan otan heidän huolensa tosissaan ja selitän heitä askarruttavat asiat ymmärrettävästi. Olen aina empaattinen, koska heidän pitää tuntea, että edes joku Suomessa ymmärtää heitä ja että he voivat luottaa johonkuhun.

6. Minkä asian toivoisit olevan vuoden päästä toisin?

Suomen pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia pakolaisille, jotta he voivat näyttää ja hyödyntää omia kykyjään paremmin. Asetuttuani Suomeen osallistuin vuoden kestävälle kotouttamiskurssille. Lähetin Pakolaisavun toimistoon lukuisia viestejä, joissa kerroin halustani päästä kielityöharjoitteluun ja osoittaa osaamiseni pakolaisasioissa. Tein töitä Pakolaisavun Kasvokkain-projektin kanssa, jonka jälkeen sain työkokeilupaikan Kotikunta-hankkeessa ja lopulta nykyisen työpaikkani Pakolaisavussa. Pakolaisapu näki haluni työskennellä heille ja antoi minulle mahdollisuuden.

Pakolaisapu on kuin kotini, koska täällä tunnen olevani oikeassa paikassa. Voin puhua, osallistua, jakaa ideoita, ottaa osaa päätöksentekoon ja vaikuttaa toimintatapoihin. Haluan tulevaisuudessa kehittää kykyjäni ja näyttää, että pystyn vieläkin haastavimpiin tehtäviin. Kollegani Pakolaisavussa ovat todella ystävällisiä ja jaksavat vastata suomen kieleen liittyviin kysymyksiini.

Teksti ja kuva: Melisa Yasav