Minä ja Pakolaisapu: Nina Patanen

Pakolaisavun kansalais- ja järjestötoiminnan päällikkö Nina Patanen haluaa innostaa sekä kantasuomalaiset että maahanmuuttajat mukaan vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin.

1. Mitä työhösi kuuluu?

Olen kansalais-ja järjestötoiminnan päällikkö. Työnkuvaani kuuluu hankehallinnointia, kehittämistä ja verkostotyötä. Olemme läpileikkaava yksikkö ja vahvasti mukana organisaation muissa toiminnoissa. Aikaisemmin toimin Pakolaisavun Järjestöhautomon hankejohtajana, mutta organisaatiomuutoksen myötä vapaaehtoistoiminta ja Järjestöhautomo yhdistettiin samaan yksikköön. Kumpikin toiminta vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja aktiivista toimijuutta.

Aloitin Suomen Pakolaisavussa vuonna 2009 järjestökoordinaattorina Tampereella, jonka jälkeen olen siirtynyt järjestössä eri tehtäviin. Haluan olla töissä Pakolaisavulla, koska se on eteenpäin menevä organisaatio ja erilainen toimija muiden järjestötoimijoiden seassa. Täällä on hyvä ilmapiiri ja teemme töitä tärkeiden asioiden puolesta. Sloganimme ’työtä uusia alkuja varten’ kattaa niin ulkomaan kuin kotimaan toiminnankin. Tässä työssä olen aina saanut kehittää toimintaa ja työskennellä itsenäisesti.

2. Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut Pakolaisavussa?

Olen oppinut paljon organisaation muutoksesta. Emme lepää laakereillamme oikeastaan ollenkaan, vaan olemme jatkuvasti tuntosarvet koholla huomataksemme, mitä järjestökentällä tapahtuu seuraavaksi. Näin osaamme ennakoida, miten työtä tulee muokata muutosten mukana. Muutos on pysyvin asia tässä tehtävässä: maailmantilanne voi heittää järjestökentän työn uuteen suuntaan hyvin nopeasti. Vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden tulo vaikutti voimakkaasti työhömme vapaaehtoisten kanssa. Meidän piti olla joustavia ja pystyä vastaamaan muuttuneeseen tilanteeseen.

3. Miksi vapaaehtois- ja järjestötoimintaan kannattaa lähteä mukaan?

Työmme Suomen Pakolaisavulla perustuu ’kohteesta toimijaksi’ -ajatukseen eli siihen, että kaikki ovat yhdenvertaisia toimijoita. Vaikka osallisuuden kokemus on subjektiivinen käsite ja henkilökohtainen subjektiivinen kokemus riittää, yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen on aina hyödyllistä. Toivoisin, että kaikki Suomessa syntyneet ja täällä asuvat tai väliaikaisestikin oleskelevat yhteiskuntamme jäsenet osallistuisivat yhdenvertaisesti itselleen tärkeiksi katsomiensa asioiden edistämiseen.

Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminta tuo sellaisia verkostoja, mitä ei muutoin saa. Järjestötoiminta on oikeastaan ainoa paikka, missä eri ammateista ja taustoista tulevat voivat kohdata yhdenvertaisina ja kehittää tai tehdä jotain yhdessä. Erityisesti maanmuuttajille verkostojen saaminen kansalaisyhteiskunta- ja järjestötoiminnan kautta on ensiarvoisen tärkeää. He voivat oppia suomen tai ruotsin kielen sekä pääsevät tutustumaan sellaisiin asioihin ja ihmisiin, joita he eivät muuten tapaisi.

Vapaaehtoistoiminnasta saadusta työkokemuksesta voi olla etua myös työnhaussa, koska sen tekeminen kuvastaa sitä, että ihmisellä on kykyä ottaa vastuuta, hän haluaa kehittää asioita ja tulee toimeen muiden kanssa.

4. Mistä löydät motivaation työhösi?

Kansalaisyhteiskunta- ja järjestötoiminta on jo aiheena motivoivaa. Mikä voisi olla parempaa kuin innostaa ihmisiä ja rohkaista heitä tulemaan mukaan vaikuttamaan omaan ja muiden elämään? Minulla on myös ihanat työkaveri ja mainio työtiimi.

5. Mikä saa sinut innostumaan työssäsi ja mikä taas aiheuttaa päänvaivaa?

Kaikkein eniten minua innostavat toisissa herätetty oivalluskyky ja onnistuminen. Tämä voi koskea niin työkavereita kuin niitä ihmisiä, joiden kanssa me teemme työtä. Heidän näkemyksensä saattavat muuttua tai he voivat oivaltaa jotakin.

Tällaisen työn tuloksia voi olla hankala näyttää ulkomaailmalle. Ihmiset löytävät toinen toisensa kansalais- ja järjestökentässä päivittäin, mutta onnistumisten näyttäminen niin, että se on aidosti hyödyttänyt kyseistä yhteisöä ja parhaimmillaan koko yhteiskuntaa, on vaikeaa.

6. Minkä asian toivoisit olevan vuoden päästä toisin?

Toivoisin, että Suomessa vallitsisi välittävä ja kunnioittava ilmapiiri kaikkia kohtaan. Välittämisestä voisi tulla muodikasta ja Suomesta maailman ystävällisin maa.

Teksti ja kuva: Melisa Yasav