Autonkorjaajanaiset ja lukutaidon voimaannuttamat – Suomen Pakolaisavun työ Sierra Leonessa 2003–2017

Suomen Pakolaisapu teki aikuislukutaito- ja ammattikoulutusta Sierra Leonessa 14 vuotta. Työn tuloksena entistä useammalla sierraleonelaisella on mahdollisuus toiveikkaaseen ja itsenäiseen arkeen. On aika koota yhteen vuosien onnistumiset.

Aikuislukutaitoa opiskeltiin arkea helpottavien aiheiden kautta. Tässä käsitellään äitiyttä.

Länsiafrikkalainen Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä maista. Naapurimaa Liberian sisällissota heijastui myös Sierra Leoneen 1980-luvulta lähtien, ja maahan tuli konfliktin seurauksena yli 40 000 pakolaista Liberiasta. Vuosina 1991–2002 käydyssä Sierra Leonen sisällissodassa on puolestaan arvioitu menehtyneen 50 000–100 000 ihmistä, ja yli puolet maan väestöstä joutui pakenemaan kodeistaan naapurimaihin tai oman maan turvallisemmille alueille.

Pakolaisavun aloittaessa toimintansa Sierra Leonessa vuonna 2003 oli maassa edelleen 16 000 rauhanturvaajaa ja YK oli julkistanut vasta osan alueista turvallisiksi. Toiminnan aloittanut maajohtaja Outi Perähuhta muistaa, kuinka sierraleonelaiset reagoivat kauan odotetun rauhan tuloon.

”Kun lasten nähtiin juoksevan vapaasti maantienviertä, rauhan uskottiin viimein tulleen. Sisällissodan aikana lasten ei oltu voitu antaa olla yksin ulkona ilman pelkoa siitä, että heidät kaapattaisiin lapsisotilaiksi.”

Outi Perähuhta seuraa lukutaitopiirin toimintaa.

Lukutaitokoulutus mullistaa maailman

Sierra Leonen aikuisista luku- ja kirjoitustaidottomia oli 80 prosenttia, joten oli selvää, että Pakolaisapu tekisi maassa aikuislukutaitokoulutusta. Lukutaidottomuutta oltiin pidetty yhtenä syynä maan ajautumiselle sisällissotaan, sillä lukutaidottomuuden nähdään lisäävän muuan muassa korruptiota ja vähentävän siten luottamusta yhteiskuntaan. Lukutaidon nähtiin olevan äärettömän tärkeä myös maan jälleenrakennusvaiheessa, sillä maan talouden kasvaminen edellytti luku- ja kirjoitustaitoisia kansalaisia.

Aikuislukutaitokoulutusta tehtiin yhdessä paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa, jolloin lukutaitokoulutus yhdistettiin esimerkiksi mikroluottojen tai maatalouden parissa työskentelevän järjestön toimintaan. Samalla järjestettiin koulutusta myös maataloudesta ja liiketoiminnasta. Perustetuille lukutaitopiireille annettiin kehitysrahastoksi esimerkiksi vuohia, lehmiä tai siemeniä.

”Osa lukutaitopiireistä rakensi kehitysrahaston avulla tien, koulun tai synnytystilan. Kehitysrahastoista kuitenkin luovuttiin. Alusta asti lukutaitopiirien tukena olivat fasilitaattoreiden eli ryhmänohjaajien kouluttaminen ja oppikirjojen tarjoaminen. Vastuu piirin toiminnasta oli osallistujilla, joten he oppivat samalla organisointi- ja liiketoimintataitoja”, Perähuhta kertoo.

Lukutaitokoulutusta tehtiin osana kumppanijärjestöjen muuta toimintaa vuoteen 2005 saakka, jolloin niin ikään sotatilassa olleeseen Sierra Leonen naapurimaahan Liberiaan saapui viimein rauha, ja monet järjestöt siirtyivät Sierra Leonesta Liberiaan. Näin kumppanuusjärjestöjen alkuperäiset toiminnot loppuivat ja Pakolaisavun tukemasta aikuislukutaitokoulutuksesta tuli päätoimintaa.

Pakolaisavun lukutaitokoulutuksessa käytettiin REFLECT-menetelmää (Regenerated Freirean Literacy through Empowering Community Techniques). Menetelmän tavoitteena on lukutaidon lisäksi oppiminen yhteisön aktiiviseksi toimijaksi. Lukutaitopiirit toivat ihmisiä keskustelemaan yhteisön asioista, ja piirit innostivat talkootoimintaan. Näin luotiin puolueeton tila, johon olivat tervetulleita aikaisempien konfliktien molemmat osapuolet.

”Fasilitaattorit ja ryhmäläiset päättivät yhdessä lukutaitopiirissä käsiteltävistä asioista. Myöhemmin Pakolaisapu tuotti materiaalia heidän hyväksi havaitsemistaan sisällöistä ja toimintatavoista. Tämän materiaalin pohjalta piireissä keskusteltiin yhteisöjen ongelmista ja etsittiin yhteisiä ratkaisuja. Näin aikuislukutaitokoulutus oli paljon enemmän kuin lukutaitoa.”

Lukutaitoa opetettiin aikuisille heidän arkeensa liittyvien aiheiden kautta ja pedagogiikassa pyrittiin yksinkertaisuuteen. Ideana oli, että kaikki kirjaimet ja numerot voidaan muodostaa kahdesta muodosta, eli pystyviivasta ja puoliympyrästä. Pystyviivaa kutsuttiin nimellä matapencil eli jauhintikku. Puoliympyrä taas oli kalebassista eli pullokurpitsasta tehty astia. Kirjoitustaidon opettelu lähti hienomotoriikan harjoittelusta, sillä useimmat eivät olleet käyttäneet aikaisemmin kynää.

Lukutaitopiirin fasilitaattori ohjaa ryhmää oppimisessa.

Lukutaito on paljon muutakin

”Aikuislukutaitokoulutus muutti lukutaitopiireihin osallistuneiden elämää lukemattomilla tavoilla. Oman nimen kirjoittaminen, lasten kotitehtävissä auttaminen, puhelimella soittaminen ilman apua, oman nimen tunnistaminen pakolaisleirin listasta ja pankkitilin avaaminen ovat jäävuoren huippu lukutaidon mahdollistamista käytännön taidoista”, Perähuhta kertoo.

Lukutaidon ansiosta entistä useampi rohkaistui aloittamaan pienimuotoista liiketoimintaa, sillä luku- ja laskutaitoinen voi pitää kirjaa tuloistaan ja menoistaan ja hän tulee harvemmin huijatuksi satoaan myydessä. Jo liiketoimintaa harjoittaneet taas kertoivat tuottojensa kasvaneet opittujen taitojen myötä.

”Ennen tein ainoastaan maataloustöitä. Nyt osaan lukea, kirjoittaa ja tehdä yksinkertaisia laskutoimituksia. Taidoista on ollut minulle valtavasti apua. Koska olen innostunut oppimaan uutta, muut opiskelijat valitsivat minut opintopiirin puheenjohtajaksi. Rohkaistuin myös pyytämään lainaa moottoripyörää varten. Moottoripyörän avulla olen voinut ajaa taksia ja näin pitää huolta perheestäni. Kiitos Suomen Pakolaisavun, olen nyt riippumaton muiden avusta.Tom Sandy, 25, Bongieya, Sierra Leone

Lukutaitopiireissä käytiin läpi myös maanviljelyskalenteria ja viljelystapoja, jolloin myös maatalous hyötyi lukutaitokoulutuksesta. Paikallisen sananlaskun mukaan ”tyhjä säkki ei pysy pystyssä”, eli nälkäinen ihminen ei jaksa tehdä töitä.  Kun koulutuksessa opittiin tehokkaampia maanviljelystapoja, osattiin siemenet kylvää oikeaan aikaan ja sadoista tuli runsaammat. Aikaisemmin ruoka oli loppunut ennen seuraavan sadon kypsymistä, mutta kun aikuislukutaitokoulutuksen jälkeen voitiin pitää kirjaa sadosta, riitti ruoka paremmin seuraavan kauden alkuun.

”Aikuislukutaitokoulutuksella oli myös huomattava vaikutus osallistujien itsetuntoon. Aikaisemmin yhteisön kokouksista poisjääneet uskalsivat sanoa mielipiteensä ja usein yhteisön johtoasemaan valittiin aikaisemmin ujo nainen. Myös tietämys omista oikeuksista kasvoi ja naiset tiesivät kertoa perheväkivallasta viranomaisille”, Perähuhta kertoo.

Äidit myös laittoivat yhä useammin tyttärensä kouluttamisen avioliittoon antamisen edelle, ja sairauden sattuessa kohdalle kasviparantajan sijaan turvauduttiin lääkäriin. Lukutaitokoulutuksessa opittiin myös konfliktinratkaisutaitoja. Erityisesti miehet mainitsivat taitojen olleen hyödyksi perheensisäisiä riitoja ratkottaessa.

Aikuislukutaitokoulutuksen onnistumisesta kertoo se, että vuonna 2016 tehdyllä arviointimatkalla huomattiin, että vaikka Pakolaisapu ei ollut työskennellyt alueilla viiteen vuoteen, olivat lukutaitopiirit jatkaneet toimintaansa itsenäisesti ja kyliin oltiin perustettu myös uusia piirejä. Sierra Leonessa tehty lukutaitokoulutus kantaa siis edelleen hedelmää Pakolaisavun työn loppumisesta huolimatta.

”Lukutaidon vaikutukset ovat huikeat. Ei ole montaa asiaa, joiden tiedän vaikuttavan niin paljon”, Perähuhta kuvailee.

Ennen olin lukutaidoton kotirouva enkä voinut antaa panostani yhteisöni kehittämiseen. Aikuislukutaitokoulutuksen jälkeen osaan tehdä saippuaa. Kun teen kauppaa, pidän kirjaa tuloista ja menoista. Tiedän naisten oikeuksia puolustavista järjestöistä enkä enää anna mieheni rikkoa oikeuksiani. Ennen olin ujo, mutta nyt puhun suoraan. Olen myös yhteisöni puheenjohtaja.” Kadie Jigba, 38, Tikonko, Sierra Leone

Lapsisotilaasta ammattiin  

Sisällissodan jälkeen Sierra Leonessa oli valtava pula koulutetusta työvoimasta. Alussa kukaan Pakolaisavun paikallisesta henkilökunnasta ei osannut käyttää tietokonetta.

Sisällissota oli vienyt nuorilta koulutusmahdollisuudet, minkä vuoksi näiden mahdollisuudet itsensä elättämiseen ja perheen perustamiseen olivat heikot. Järjestökentällä herättiin syrjäytymässä olevien nuorten määrään ja Pakolaisavussa päätettiin aloittaa ammattikoulutushanke.

”Ensimmäiset opiskelijat olivat sodan vuoksi syrjäytyneitä ja mukana oli myös entisiä lapsisotilaita. Kaikille heistä Pakolaisavun ammattikoulutus oli ainoa tie koulun penkille, erityisesti koulutukseen valituille vammaisille opiskelijoille. Puolitoista vuotta kestävillä ammattilinjoilla opiskeltiin niin kirvesmieheksi, puusepäksi, ompelijaksi, kampaajaksi kuin muurariksikin”, Perähuhta kertoo.

Paikallinen maajohtaja korosti, ettei ole naisten ja miesten ammatteja, ja esimerkiksi automekaanikkopuolelta valmistui useita naisia. Ammattitaidon ohella opiskeltiin lukutaitoa ja muita välttämättömiä taitoja kuten terveystietoa, ihmisoikeuksia, perhesuunnittelua ja väkivallatonta kommunikointia. Ammattikoulutuksessa oli yrittäjyyspainotus ja työharjoitteluvaihe, sillä suurin osa opiskelijoista tulisi työllistämään itsensä.

Ammattikoulutus oli opiskelijoille uusi alku. Nuoret aikuiset kertoivat, että koulutuksen myötä heidän itsevarmuutensa kasvoi ja erityisesti naiset ja vammaiset tunsivat olonsa itsenäisemmiksi.  He saivat myös enemmän kunnioitusta yhteisössään ja päätösvaltaa perheissään. Pakolaisavun antamat stipendit mahdollistivat riippumattomuuden perheestä ja puolisosta suojaten näin kaltoinkohtelulta.

”Aikaisemmin syrjäytymisvaarassa olleilla oli nyt työkalut muiden avusta riippumattoman elämän rakentamiseen.”

Pakolaisapu teki Sierra Leonessa myös radio-ohjelmia. Radio oli maassa pääasiallinen tiedonvälityskanava, sillä se ei edellyttänyt lukutaitoa tai sähköä. Ohjelmissa käsiteltiin niin vammaisuutta, vaaleja, demokratiaa, koleraa, naisten oikeuksia kuin lapsityövoimaakin. Radio-ohjelmat olivat niin pidettyjä, että kun niiden teko lopetettiin, lähettivät kanavat vanhoja ohjelmia uusintoina.

Automekaanikkolinjan opiskelijoita ryhmäkuvassa.

Työ loppui mutta vaikutus pysyy

Kesällä 2014 puhjennut ja vuonna 2015 laajaksi epidemiaksi levinnyt ebolavirus kuitenkin keskeytti meneillään olleet hankkeet. Lopulta Suomen ulkoministeriön vuonna 2015 tekemä kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaaminen johti siihen, että Pakolaisavun päätti lopettaa toimintansa Sierra Leonessa. Ebolan ajalta säästyneet varat voitiin kuitenkin käyttää vuosina 2015-2016 aikuislukutaito- ja ammattikoulutukseen.

Tuolloin Sierra Leonessa maajohtajana toiminut Ben Malinen kutsuttiin ebolaepidemian aikana kotimaahan turvallisuussyistä. Sierra Leonea voitiin tukea kuitenkin myös tuona aikana: Liberiassa maajohtajana työskennellyt Markku Vesikko tiiminsä kanssa kehitti kansantajuisen tiedotustavan ebolasta, ja tätä materiaalia käytettiin yhteistyössä Sierra Leonen kumppanuusjärjestöjen kanssa.

”Myöhemmin huomattiin, että kylissä, joissa Pakolaisapu oli toiminut, ebolaa oli ollut muita seutuja vähemmän. Saadun koulutuksen myötä ebolaa ei pidetty mystisenä ja hallitsemattomana, vaan sairaudelta osattiin suojautua ja hoitoon hakeuduttiin ajoissa”, Malinen kertoo.

Ebolan jälkeen Pakolaisapu halusi tehdä osuutensa ebolan aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi myös kouluttamalla sairaanhoitajia, sillä huomattava määrä maan sairaanhoitajista oli menehtynyt työssä saatuun ebolatartuntaan. Sairaanhoitajia otettiin koulutukseen lähes sata, ja viimeiset heistä valmistuvat vuoden 2017 aikana.

”Paikalliset kumppanit olivat erittäin kiitollisia Pakolaisavun pitkästä 14 vuoden työstä Sierra Leonessa mutta ymmärsivät hyvin, että järjestölle löytyy haasteita myös muualta. Oli haikeaa jättää maa. Kuitenkin vaikka Pakolaisapu on lähtenyt Sierra Leonesta, maatoimisto suljettu ja työntekijät uusissa tehtävissä, työn vaikutukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen”, Malinen painottaa.

Ben Malinen ja Pakolaisavun Sierra Leonen henkilökuntaa.

 

Viimeisiä Pakolaisavun kouluttamia sairaanhoitajaopiskelijoita.

Teksti: Virve Louekari, kuvat Suomen Pakolaisapu, Mirjami Rustanius, Markku Pykäläinen, Mikko Takkunen ja Ben Malinen

Lue lisää Pakolaisavun työstä Sierra Leonessa:

Mirjami Rustanius: Kirjoittamalla näkyväksi. Lukutaito, naiset ja rauha Sierra Leonessa. http://bit.ly/2r34IAk

Adult Litaracy Facilitators’ RECLECT Manual: http://pakolaisapu.fi/wp-content/uploads/2016/10/FRC-SL-Adlit-Facilitators-REFLECT-Manual.pdf