Moottoripyöräkorjaamo omaan kylään

Mglwan Moe, 18, on pakolainen kotimaansa Myanmarin sisällä. Hän opiskelee moottoripyöräkorjausta saadakseen tuloja perheelleen.

Suomen Pakolaisapu tukee Myanmarissa nuorten ammattikoulutusta, jotta myös syrjäseutujen nuorilla aikuisilla olisi mahdollisuudet työllistymiseen ja parempaan elämään. Pakolaisavun kurssilta valmistuvat moottoripyöräkorjaajat haluavat hyödyntää oppimaansa ryhtymällä yrittäjiksi.

Aung Shein Oo, 20, ja Larka Baw Shee, 23, ovat käyneet moottoripyöräkorjauksen kurssin Pakolaisavun tukemassa ammattikoulussa. Koulutukseen kuului kuuden viikon harjoittelu, jonka nuoret miehet suorittivat Morning Sun -moottoripyöräkorjaamossa pienessä Loikawin kaupungissa.

May Watthmong Lwin oli aiemmin opettajana koulussa. Nyt hän opettaa moottoripyöräteoriaa Pakolaisavun tukemassa ammattikoulussa.

”Saimme oppia kurssilla perusasiat ja teoriaa, ja nyt olemme jatkaneet oppimista käytännössä. Tämä on hyvä vaihtoehto aiemmalle työllemme: kotikylässä jouduimme tekemään raskasta fyysistä työtä, kuten kantamaan tukkeja rakennuksille”, Aung Shein Oo kertoo.

Moottoripyöräpajan omistaja oli nuorten harjoitteluun niin tyytyväinen, että tarjosi heille mahdollisuutta jäädä syventämään oppeja. Nuoret ovat olleet pajalla töissä jo kolme kuukautta, ja edessä on vielä pari kuukautta opiskelua. Korvaukseksi he saavat pienen taskurahan.

”Pian uskomme olevamme valmiit avaamaan oman korjauspajan. En tiedä vielä, avaanko sen täällä Loikawissa vai omassa kotikylässä”, Aung Shein Oo suunnittelee.

Larka Baw Shee suunnittelee työpajaa omaan kotikylään. Hän sai Pakolaisavulta pienen starttipaketin, jossa on työkaluja pienyrityksen perustamisen tueksi.

”Olen jo toimittanut työkalut kotiin. Yritän hankkia niitä lisää, ja tarvitsen myös varaosia. Tarvikkeet pitää hankkia kerralla, koska kyläni on kaukana kaupungista”, Larka Baw Shee kertoo.

Larka Baw Shee uskoo, että moottoripyörän korjauspaja tulee menestymään kotikylässä. Siellä ei ole kilpailijoita, joten jos moottoripyörät hajoavat, ne pitää kuljettaa hankalassa maastossa pitkiä matkoja lähimmälle korjaajalle.

”Tosin moottoripyöriäkään ei ole omassa kylässä vielä paljon, mutta niitä on varmasti tulossa lisää. Tärkeintä minulle on, että avaamalla korjaamon voin auttaa oman kylän asukkaita”, Larka Baw Shee iloitsee.

Työpajan omistaja antaa neuvoja paitsi pyörän korjaukseen, myös pienen yrityksen pyörittämiseen. Hinnoittelun pitää olla kohdillaan ja varaosia ja työvälineitä riittävästi. Jos kaikki menee hyvin, korjaamisen lisäksi nuoret haluavat alkaa varaosakauppiaiksi.

 

Larka Baw Shee, 23, suunnittelee perustavansa moottoripyöräkorjaamon kotikyläänsä.

Onni onnettomuudessa

Mglwan Moe, 18, joutui pakenemaan kotikylästään armeijan joukkoja ja asettui perheensä ja muiden kyläläisten kanssa uuteen kylään lähelle Thaimaan rajaa. Perheeltä vietiin maatila ja oikeudet maahan. Niitä ei ole vielä palautettu, vaikka rauhanprosessi on jo käynnissä.

”En enää haaveile paluusta kotikylään. Olemme rakentaneet elämän uuteen paikkaan, ja siellä on ihan hyvä olla. Haluaisin tietenkin käydä vanhoilla kotiseuduilla”, Mglwan Moe kertoo.

Mglwan Moe osallistuu Pakolaisavun järjestämään ammattikoulutukseen. Hänestä tulee moottoripyöräkorjaaja.

”En olisi päässyt opiskelemaan, ellen olisi ensin joutunut pakenemaan ja muuttamaan

Tulevat moottoripyöräkorjaajat opiskelemassa.

uudelle alueelle. Onni onnettomuudessa”, Mglwan Moe sanoo.

Koulutuksen avulla Mglwan Moe haluaa auttaa perhettään ja parantaa koko seitsenhenkisen perheen toimeentuloa.

”Jos en löydä töitä korjaajana, voisin avata oman korjauspajan kotikylääni. Siellä on paljon moottoripyöriä”, Mglwan Moe suunnittelee.

 Teksti ja kuvat: Kaisa Väkiparta