”Parasta ovat kohtaamiset”

Sodankylä, Lappeenranta, Nauvo. Turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja maahanmuuttajia asuu joka puolella maata. Siksi myös vapaaehtoistyölle on tarvetta kaikissa ilmansuunnissa. Pakolaisapu laajentaakin paikallistoimintaansa uusiin kaupunkeihin ja etsii niihin paikallisvastaavia. Tampereen paikallisvastaava Emmaleena Niemi on nähnyt, kuinka merkityksellistä toiminta voi olla.

Syksyllä 2015 Emmaleena Niemi seurasi Suomen pakolaisuutisointia Chilestä käsin ja päätti, että kotiin palattuaan hän tekisi vapaaehtoistöitä pakolaisten parissa. Suomen Pakolaisapu tuntui sopivalta järjestöltä, ja vapaaehtoisten illasta alkanut polku johti siihen, että hänestä tuli Tampereen paikallisvastaava.

Viisi hienoa lukua vuodelta 2016

Tammikuussa Pakolaisavussa on summattu viime vuoden työn tuloksia ja kehitysyhteistyöohjelmamme osalta luvut alkavat olla koossa. Vuonna 2016 työstämme hyötyi Ugandassa, Myanmarissa, Liberiassa ja Sierra Leonessa yhteensä lähes 16 000 ihmistä. Tämä on kirkkaasti yli tavoitteen, joka vuodelle oli asetettu!

15 800 ihmisen elämästä tuli parempaa

Vuoden aikana kaikkiaan lähes 16 000 konflikteista kärsinyttä ihmistä sai taitoja, jotka auttavat heitä hankkimaan itse toimeentulonsa, osallistumaan kotikylänsä ja yhteisönsä päätöksentekoon, huolehtimaan lastensa hyvinvoinnista sekä myöhemmin auttamaan kotimaansa jälleenrakentamisessa. Kun mukaan lasketaan heidän perheenjäsenensä, työmme voi todeta muuttaneen yli 60 000 ihmisen elämää.

Myös jalkapallo voi olla kehitysapua

Kehitysyhteistyö on paljon muutakin kuin lukutaito-opetusta ja kaivojen rakentamista. Tällä hetkellä yksi keskeisistä työmuodoista on paikallisten järjestöjen tukeminen, jota myös Pakolaisapu tekee kaikissa toimintamaissaan. Ugandassa koulutamme muun muassa Soccer Without Borders -järjestöä ja autamme alkuun nuorten itse perustamia harrastusryhmiä.

Jalkapallo yhdistää ihmisiä kansallisuudesta ja elämäntilanteesta riippumatta – myös pakolaisten parissa.

Ugandan pääkaupungissa Kampalassa toimivalle Soccer Without Bordersille jalkapallo on kuitenkin enemmän kuin urheilulaji. Jalkapallon avulla järjestö opettaa pakolaisnuoria toimimaan ryhmässä, ymmärtämään kulttuurieroja ja löytämään omat vahvuutensa. Kentällä Kongon, Etelä-Sudanin ja muiden Ugandan naapurimaiden levottomuuksia paenneet lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan toisiinsa ja ugandalaisiin ikätovereihinsa.

Oppia ikä kaikki

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Sarjan päättää Suomessa puolet elämästään asunut Irakin kurdi Kazhal Ali Ibrahim. Bussikuskina työskentelevä nainen ajaa tasa-arvoa ja haastaa mielellään vallalla olevia sääntöjä ja käsityksiä.

Olen elänyt lähes puolet elämästäni Irakissa ja puolet Helsingissä. Viime vuonna täytin 50 vuotta, ja samana syksynä tuli 12 vuotta täyteen bussinkuljettajana. Olen tietääkseni edelleen ainoa bussia ajava kurdinainen Suomessa. Viihdyn ammatissani, vaikka vuorotyö on raskasta. Miehelläni ei ole ajokorttia, joten meillä minä ajan ja kyyditsen lapset harrastuksiin.

Tuhansia syitä pelätä

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Sarjan toiseksi viimeisessä blogissa afganistanilainen Asadullah Ghouse jakaa kielteisen päätöksen saaneiden ystäviensä tarinoita.

Joka kerta, kun kuulen sanan Afganistan, muistan perheeni, ystäväni ja päivätyöni. Muistan myös hirveän liikenteen, savusumun ja pelokkaat kasvot. Rakastan kotimaatani, rakastan todella. Haluan nyt kuitenkin puhua siitä, miksi ihmiset jättävät kotimaansa ja miten Suomen politiikka kohtelee heitä vain sanomalla isosti EI. Se tuntuu olevan niin helppoa.