Harrastussparraus kannustaa kokeilemaan yhdessä

Pakolaisapu tukee maahan muuttaneiden kotoutumista sosiaalisen tuen ja merkityksellisen toiminnan kautta. Tänä syksynä alkaneessa, maahan muuttaneiden ja vapaaehtoisten yhdessä suunnittelemassa ja toteuttamassa harrastussparraustoiminnassa kokeillaan ryhmänä lähialueen harrastusmahdollisuuksia. Toiminnalla pyritään tuomaan suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri lähemmäs kotoutujia.

kuva1biljardi

Nuoret irakilaismiehet asettelevat tottunein elein palloja biljardipöydälle Espoon Sellossa. Pakolaisavun järjestämän harrastussparrausryhmän jäsenet aloittelevat neljättä tapaamistaan. Ryhmä on tätä ennen jo käynyt keilaamassa, uimassa ja kuntosalilla.

Pakolaisavun tänä syksynä käynnistynyttä harrastussparraustoimintaa organisoivat vapaaehtoiset yhdessä maahan muuttaneiden kanssa. Harrastussparraustoiminnan taustalla on ajatus mielekkäästä tekemisestä kotoutumista tukevana tekijänä. Etenkin kotoutumisen alkuvaiheessa ennestään tuttujenkin aktiviteettien harrastaminen voi olla vaikeaa uuden kulttuuri- ja kieliympäristön seurauksena.

Sparrausryhmien teemat voivat vaihdella liikunnasta luontoon ja käsitöihin. Harrastuskohteet valitaan kotoutujien yhteisten ideointiprosessien tuloksena.

Tämä ryhmä koostuu nuorista miehistä, jotka ovat toivoneet urheiluharrastusten kokeilua.

”Itse ajattelen, että urheilu ja erilainen harrastustoiminta nimenomaan ovat sellaisia, jotka hirveän hyvin yhdistävät sekä suomalaisia että muunmaalaisia”, sanoo sparraustoiminnassa aktiivisesti mukana ollut vapaaehtoinen Marko Toljamo.

Toinen ensisijainen tekijä maahan muuttaneen kotoutumisessa ovat sosiaaliset verkostot. Yhteinen tekeminen on parhaimmillaan luonteva sosiaalisen kanssakäymisen muoto, jonka äärellä muihin tutustumisen kynnys madaltuu.

”Siinä toiminnan kautta päästään kertomaan asioita, olemaan yhdessä ja oppimaan toisenlaisista ihmisistä.”

Harrastuksista raja-aitoja kaatavaksi voimaksi?

Espoon Tapiolan Jääpuutarhassa monet käsiparit tarraavat luistinradan reunakaiteisiin. Kauhun- ja huvituksensekaiset katseet seuraavat jäällä kuin kotonaan hokkaroivia päiväkoti-ikäisiä.

Maanittelun jälkeen kaikki viisi miestä ja Marko ovat jäällä. Näyttäviä kaatumisten sarjoja seuraa poikkeuksetta riemukas jaettu nauru, mutta jokaisen pystyyn pyrkivän luokse mennään kädet ojossa auttamaan.

Yhdellä miehistä on tottuneemman oloinen, tyyni tekniikka. Mohammedille, 27, tämä luistelukerta on jo toinen. Hän onkin varta vasten toivonut luistelua harrastussparrausaktiviteetiksi.

”Olemme Suomessa, miksemme siis kokeilisi suomalaisille perinteisiä talvilajeja?” Mohammed kysyy.

Mohammedin tarina kuulostaa tutulta. Yhteiskuntatieteiden opinnot ja tiivis läheisten verkosto Bagdadissa ovat kahden vuoden sisällä vaihtuneet suomen kielen opintoihin ja elämään kaukana perheestä Etelä-Suomessa. Tulevaisuus on Mohammedille suuri tuntematon.

”Ei tutkintoani täällä hyväksytä”, Mohammed hymähtää.

Harrastussparraus on tukenut Mohammedia, jonka jokapäiväinen todellisuus koostuu miehen sanojen mukaan lähes yksinomaan suomen kielen opiskelusta.

”Muutoin menisin vain kotiin koulun jälkeen. Se on yksinäistä.”

img_1482

Mohammed vahvistaakin, että harrastussparraustoiminta tuottaa osallistujilleen iloa. Mutta onko ryhmästä käytännön apua heidän suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa tarvitsemiensa tietojen ja taitojen kerryttämiseen?

Kontakti suomalaisiin uupuu Mohammedin mukaan edelleen. Markoa lukuunottamatta ryhmä on tuonut ainoastaan muita irakilaisia ystäviä.

”Suomalaiset tuntuvat niin etäisiltä. Minusta tuntuu, että he pitävät meitä kaikkia pahoina.”

Mohammedin toteamus saa pohtimaan, voisiko sparraustoiminnalla tulevaisuudessa olla potentiaalia toimia tehokkaammin näitä kulttuurienvälisiä raja-aitoja kaatavana voimana. Harva asiahan lopulta yhdistää suomalaisia urheilun tavoin. Urheilun lomassa ei kielimuuristakaan olisi yhteisen tavoitteen eteen toimimisen esteeksi.

Näkeekö Mohammed mahdollisena, että asenteet turvapaikanhakijoita kohtaan lievenisivät, mikäli skeptikotkin saataisiin houkuteltua yhteiselle jäälle kotoutujien kanssa?

”Siinäpä vasta ajatus”, Mohammed naurahtaa.

Marko jarruttaa samassa miehen vierelle.

”No niin, näytähän mitä osaat!”

Mohammed tarttuu Markon käsikynkkään. Yhdessä luistaa paremmin.

 

Katso videolta Markon ajatuksia harrastussparrauksesta. Mitä toiminta on tuonut hänen ja osallistujien elämään?


Teksti: Terhi Arola ja Suvi Rivinoja
Kuvat: Suvi Rivinoja