Lopussa odottaa kiitos

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuoden viimeisessä blogissa toimittaja Shahin Doagu käsittelee työmarkkinoiden eriarvoisuutta ulkomaalaistaustaisten näkökulmasta.

Itsenäisyyspäivän tienoilla pysähdyin pohtimaan sitä, kuinka kiitollinen olenkaan Suomelle. Äidilläni on aina tapana muistuttaa olemaan kiitollinen elämän nykyhetkestä. ”Monilla maailman ihmisistä ei ole mitään. Ei edes kattoa pään päällä”, hän sanoo.

Harrastussparraus kannustaa kokeilemaan yhdessä

Pakolaisapu tukee maahan muuttaneiden kotoutumista sosiaalisen tuen ja merkityksellisen toiminnan kautta. Tänä syksynä alkaneessa, maahan muuttaneiden ja vapaaehtoisten yhdessä suunnittelemassa ja toteuttamassa harrastussparraustoiminnassa kokeillaan ryhmänä lähialueen harrastusmahdollisuuksia. Toiminnalla pyritään tuomaan suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri lähemmäs kotoutujia.

Nuoret irakilaismiehet asettelevat tottunein elein palloja biljardipöydälle Espoon Sellossa. Pakolaisavun järjestämän harrastussparrausryhmän jäsenet aloittelevat neljättä tapaamistaan. Ryhmä on tätä ennen jo käynyt keilaamassa, uimassa ja kuntosalilla.

Ehdota vuoden pakolaisia

Suomen Pakolaisavun Vuoden pakolaiset -haku on nyt auki. Pakolaisapu on vuodesta 1998 lähtien myöntänyt Vuoden pakolaisnainen -kannustuspalkinnon Suomessa asuvalle pakolaisnaiselle. Vuoden pakolaismies palkittiin viime vuonna ensimmäistä kertaa. Vuonna 2017 Vuoden pakolainen -palkinto myönnetään jälleen sekä miehelle että naiselle.

Suomen Pakolaisavun Vuoden pakolaiset -haku on nyt auki. Pakolaisapu on vuodesta 1998 lähtien myöntänyt Vuoden pakolaisnainen -kannustuspalkinnon Suomessa asuvalle pakolaisnaiselle. Vuoden pakolaismies palkittiin viime vuonna ensimmäistä kertaa. Vuonna 2017 Vuoden pakolainen -palkinto myönnetään jälleen sekä miehelle että naiselle.

Kun kansalaisyhteiskunta korvasi valtion

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämänkertaisessa kirjoituksessa kansalaisaktivisti Suldaan Said Ahmed (vas.) kritisoi Suomen hallituksen turvapaikkapolitiikkaa, jonka seurauksena valtion vastuut ovat kaatuneet pitkälti kansalaisyhteiskunnan harteille.

Vuosi sitten Suomeen saapui lähes 33 000 turvapaikanhakijaa, mikä on paljon aikaisempiin vuosiin verrattuna, mutta samaan aikaan vähän verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan. Pakolaisten tulo kosketti jokaista suomalaista tavalla tai toisella.

Hullun lehmän tauti avasi tien pitkään uraan Suomessa

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämänkertaisessa blogissa Somaliasta Suomeen 13-vuotiaana tullut Nura Farah kertaa kotoutumisprosessinsa vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Matkaan on mahtunut myös kirjaimellisesti hullunkurisia käänteitä.

Oli vuosi 1993, kun saavuin Suomeen. Suhteeni Suomeen on täten kestänyt jo yli kaksikymmentä vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut paljon iloisia aikoja ja ihania muistoja. Alku oli silti aikanaan vaikea ja ensimmäiset vuodet kamalia. Minua pelotti, ja Suomi näytti silmissäni ennakkoluuloiselta ja oudolta. Syksy oli ankea ja pimeä, ja sitä seurannut valkoinen lumi liian kylmää. Uuden maan kieli ei suostunut taipumaan suussani, ja sanat tuntuivat vieraalta. Silloin en voinut kuvitellakaan oppivani suomea tai kirjoittavani vielä jonain päivänä kirjan suomen kielellä. Pikku hiljaa opin nauttimaan kaikista vuodenajoista. Ihminen on sopeutuvainen.

Ventovieraasta luotetuksi

Jokaisen kokemus vapaaehtoisuudesta on erilainen. Intialainen Anjana Sihna uskoo, että muiden auttaminen maksaa itsensä takaisin. Vantaalainen Juhana Neittamo on puolestaan saanut toivomaansa vastapainoa suomalaiseen kanssakäymiseen vastaanottokeskuksen vertaistukiryhmästä.

“Ihmisten auttaminen ei ole minulle pelkkä harrastus. Se on kiinnostukseni kohde ja asia, joka antaa elämälleni lisää merkitystä sekä päämäärän, jonka eteen tehdä töitä”, Intiasta Suomeen vuosi sitten muuttanut Anjana kertoo.