Miten voimme hallita kriisiä ilman tietoa toisistamme?

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Blogin viidennessä osassa irakilainen tutkija-toimittaja Yousif Haddad kertaa irakilaisten turvapaikanhakijoiden Suomeen tulon taustoja sekä pohtii molemminpuolisten väärinkäsitysten juurisyitä ja niiden mahdollisia ratkaisuja.

blogi_yousif

Olen tavannut paljon irakilaisia turvapaikanhakijoita kiertäessäni vastaanottokeskuksia toimittajan roolissa. Olen itsekin irakilainen ja tullut Suomeen aikanaan turvapaikanhakijana, joten olen ollut sopiva henkilö pitämään vastaanottokeskuksissa luentoja suomalaisesta tapakulttuurista ja yhteiskunnasta. Sekä suomalaisten että turvapaikanhakijoiden kanssa lukuisia keskusteluja käytyäni olen tullut siihen tulokseen, että osapuolet tietävät toisistaan lopulta yllättävän vähän. Turvapaikanhakijat eivät tiedä paljoakaan Suomesta ja suomalaisista, ja sama pätee toisinpäin.

Vierailut vastaanottokeskuksissa ovat saaneet minut pohtimaan, miksi he ovat valinneet juuri Suomen. Entä kuinka paljon tietoa heillä on ollut päätöksen tekonsa tukena?

Ennen näihin kysymyksiin vastaamista kertaan lyhyesti, miksi irakilaiset turvapaikanhakijat ovat jättäneet kotimaansa. Kysymyksen tiimoilta voisi varmasti kirjoittaa pinon kirjoja, mutta vastauksen voi tiivistää siihen, että ennen lähtöään tuhannet nuoret ihmiset olivat menettäneet toivonsa normaalista elämästä ilman jatkuvaa uhkaa ja väkivaltaa.

Saddam Husseinin diktatuuri tuhosi aikanaan koko irakilaisen yhteisön perustan, ja loi samalla kasvualustan islamistien nousulle. Saddamin hallinto on myös ensimmäinen historiassa, joka on käyttänyt kemiallisia aseita omaa kansaansa vastaan.

Diktatuuri kaatui vuonna 2003, jolloin Yhdysvallat miehitti Irakin. Sen jälkeen poliittisen islamin edustajat ottivat maassa vallan, mikä tuhosi Irakin valtion lopullisesti. Työttömyys oli korkealla ja köyhyysrajan alapuolella eli 25 prosenttia väestöstä. Irakin talous riippuu pitkälti öljyn hinnasta, ja kun se putosi dramaattisesti, myös valtion tulot vähenivät merkittävästi. Samaan aikaan terroristijärjestöt kuten ISIS valtasivat alaa. ISIS miehitti lähes 40 prosenttia Irakin pinta-alasta, mukaan lukien Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin.

Kun Turkki avasi rajansa pakolaisille, tuhannet nuoret irakilaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja jättivät maansa paeten sotilashallintoa, köyhyyttä ja kurjuutta. Muuttoliike oli passiivinen protesti Irakissa vallitsevaa tilannetta kohtaan. Tuloksena syntyi pakolaisten määrän raju kasvu, jonka Eurooppa koki vuonna 2015.

Sinä vuonna yli 22 000 irakilaista saapui Suomeen. Monet ovat sanoneet, että Suomi oli heidän päämääränsä heti alussa. He valitsivat Suomen, koska maalla on hyvä maine ihmisoikeuksia kunnioittavana sivistysvaltiona. Lisäksi Suomi yltää kansainvälisissä tutkimuksissa aina parhaaksi koulutuksen, ympäristön ja turvallisuuden suhteen.

Vuonna 2015 Suomessa oli vain 24 vastaanottokeskusta, ja hallituksen silloisen linjauksen mukaisesti Suomi vastaanotti vuodessa 1050 pakolaista. Määrää nostettiin Syyrian kriisin vuoksi, mutta sittemmin kiintiö on laskettu takaisin 750 pakolaiseen.

Turvapaikanhakijat eivät kuitenkaan tiedä Suomen pakolaiskiintiöstä tai aikaisemmasta tilanteesta mitään. He eivät tiedä, että Suomi on muuttanut äärimmäisen nopealla aikataululla kouluja, hotelleja ja sairaaloita vastaanottokeskuksiksi. He eivät tiedä, kuinka paljon vastaanottokeskusten työntekijöitä, kääntäjiä, sairaanhoitajia, vartijoita ja muuta henkilöstöä on palkattu heitä varten.

Turvapaikanhakijat eivät myöskään tiedä Suomessa huhtikuussa 2015 pidetyistä eduskuntavaaleista, joiden jälkeen maahanmuuttopolitiikkaa kiristettiin ja menoja alettin karsia. Joidenkin poliitiikkojen maahanmuuttokriittisyys sai kannatusta, mikä edisti myös maahanmuuttovastaisten järjestöjen ja rasismin nousua.

Median tärkeä rooli

Kun puhutaan niin kutsutusta pakolaiskriisistä, media näyttelee suurta roolia erilaisten mielikuvien herättäjänä ja tiedon välittäjänä. Valitettavasti jotkut sanomalehdet ja poliittiset toimijat puhuvat aiheesta tavalla, joka ei edistä maahanmuuttajien integroitumista. Jos uutisoidaan esimerkiksi seksuaalisesta häirinnästä tai raiskauksista, puhutaan yleisellä tasolla pakolaisista ja ulkomaalaisista, eikä välitetä siitä, etteivät pakolaiset ole yksi tilastoitavissa oleva ryhmä.

Rikos on joka tapauksessa aina rikos, eikä sitä pidä vähätellä. Meidän pitää kuitenkin ymmärtää niitä olosuhteita, joista tekijät tulevat, jotta voimme edes yrittää tarttua ongelmiin ja koittaa ratkaista niitä. Onko suomalainen media tarjonnut tarpeeksi taustatietoa turvapaikanhakijoista?

Oman kokemukseni mukaan suuri osa ongelmista johtuu informaation puutteesta puolin ja toisin. Suomalaisten tulee tietää turvapaikanhakijoista ja siirtolaisista sekä niistä olosuhteista, joista he tulevat. Sitä vastoin turvapaikanhakijoiden tulee tietää ensimmäisestä saapumispäivästään lähtien, minkälainen kulttuuri uudessa maassa on, ja mitä lakeja ja sääntöjä siellä noudatetaan.

Huolimatta siitä, että pakolaisista on tullut poliittinen väline nykyiselle hallitukselle, tiedon puutteeseen voidaan jatkossa puuttua monin keinoin. Ehdottaisin, että vastaisuudessa tehtäisiin tiiviimpää yhteistyötä Suomessa asuvien maahanmuuttajien kanssa, jotka ovat alun perin kotoisin samoista lähtömaista kuin turvapaikanhakijat. He ovat esimerkkejä onnistuneesta kotoutumisesta ja voivat tarjota arvokasta tietoa uusille tulijoille. Vastaanottokeskuksissa tulisi järjestää päivittäisiä oppitunteja suomalaisesta yhteiskunnasta, sen säännöistä ja kulttuurista, sekä tarjota riittävästi tulkkausapua.

Suomalaisessa mediassa ja oppilatoksissa tulisi puolestaan tarjota enemmän tietoa turvapaikanhakijoiden lähtömaiden olosuhteista molemminpuolisen ymmärryksen lisäämiseksi. Lisäksi turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleville suomalaisille pitäisi tarjota enemmän tietoa tulijoiden kulttuurista ja lähtömaiden elinolosuhteista.

Maahanmuuttovastaisten järjestöjen ja viihdelehtien levittämään väärään tietoon tulisi reagoida jo ennen, kuin se saa aikaan vahinkoa, josta koituvaa taakkaa joutuu kantamaan tarpeettoman moni sivullinen tarpeettoman pitkään.

Yousif Haddad

Kirjoittaja työskentelee toimittajana ja tutkijana.

Tekstin toimitti ja käänsi Elina Kostiainen.