Orjuudesta ompelijaksi

Demososta kotoisin oleva Thoe Moe, 20, haluaa perustaa kotikyläänsä oman räätälipajan. Sitä varten hän osallistuu kuuden viikon ompelukurssille Loikawissa.

Demososta kotoisin oleva Thoe Moe, 20, haluaa perustaa kotikyläänsä oman räätälipajan. Sitä varten hän osallistuu kuuden viikon ompelukurssille Loikawissa.

Myanmarilainen Thoe Moe halusi auttaa perhettään ja lähti siirtotyöläiseksi Singaporeen, mutta joutuikin palkattomaksi kotiorjaksi. Naisjärjestön avulla Thoe Moe pääsi takaisin kotimaahansa, missä hän opiskelee nyt ompelijaksi.

Ompelukurssi on ollut käynnissä jo kuukauden, ja työn alla on jakku. Opettaja Ma Tee Moe esittelee vinkkejä kaavojen luonnosteluun, ja oppilaat toistavat perässä oikeita mittasuhteita. Pihalla käyskentelee kukko, ja aamupalan jäljiltä leijailee vielä palavan puun tuoksu.

Thoe Moe, 20, on yksi kurssilaisista. Hän on tullut kurssille turvatakseen toimeentulonsa tulevaisuudessa.

”Haluan palata kotikylääni ja perustaa oman ompelimon. Siellä on jo kaksi ompelijaa, mutta heidän työnsä ei ole kovin huolellista. Aion tehdä paremmin kuin he”, Thoe Moe kertoo suunnitelmistaan. Kurssia on jäljellä vielä kaksi viikkoa.

Kurssia järjestävä Pakolaisavun kumppanijärjestö KNWO on Thoe Moelle tuttu jo entuudestaan. Naisjärjestö auttoi nuoren naisen vapaaksi kotityöorjuudesta Singaporessa.

Ulkomaille palkkarahojen toivossa

Myanmarin syrjäisellä maaseudulla toimeentulo on hankalaa. Thoe Moe halusi auttaa perhettään ja kuuli eräältä kyläläiseltä, että Singaporessa on tarvetta kotiapulaisille. Palkka olisi hyvä, ja hänellä oli kokemusta kotitöistä. Tienestit voisi lähettää kotiin perheen avuksi. Thoe Moe otti yhteyttä työtä välittävään toimistoon ja pääsi matkaan.

Singaporessa Thoe Moe työskenteli kotiapulaisena keskiluokkaiselle perheelle. Hän laittoi ruokaa, siivosi, pesi vaatteita, hoiti kotieläimiä.

”Nousin sängystä neljältä aamulla ja usein päivät venyivät yli puolenyön. Aamiaiseksi söin vähän keksejä ja nuudeleita. Illallista sain, jos perheeltä jäi riisiä yli”, Thoe Moe kertoo.

”Olin surullinen ja vihainen, mutta jaksoin tehdä töitä, koska ajattelin auttavani perhettäni.”

Viikot ja kuukaudet kuluivat, mutta palkkarahoja ei näkynyt. Lopulta Thoe Moelle kävi selväksi, että palkkaa ei ollut tulossakaan.

”Otin yhteyttä Myanmarin lähetystöön Singaporessa ja sain apua. Pääsin matkustamaan Yangoniin, mutta siellä jouduinkin välittäjien käsiin”, Thoe Moe muistelee vain muutaman kuukauden takaisia tapahtumia.

Ompelukurssilaisten asuintila.

Ompelukurssilaisten asuintila.

Vapaus vaihtui vankilaksi

Thoe Moe lukittiin suljettuun huoneeseen viikoksi. Hänen perhettään vaadittiin korvaamaan 600 euron matkakulut tyttären vapautta vastaan. Jos rahoja ei saataisi, tytär lähetettäisiin toiseen maahan töihin.

”Minua pidettiin huoneessa ilman ruokaa monta päivää. Olin peloissani, sillä tiesin, ettei perheelläni ole tuollaisia rahoja”, Thoe Moe kertoo.

Perhe otti yhteyttä naisjärjestöön. Pakolaisavun kumppani KNWO auttaa perheväkivallan uhreja ja muuten haavoittuvassa asemassa olevia naisia esimerkiksi tarjoamalla paikan turvatalossa, psykososiaalista tukea ja tekemällä naiselle turvallisuussuunnitelman kotiinpaluuta varten. KNWO tukee myös naisia, jotka haluavat nostaa syytteen hyväksikäyttäjäänsä vastaan. Niin nytkin. KNWO otti yhteyttä poliisiin, joka pääsi välittäjien jäljille.

”Jouduimme maksamaan lunnaita 80 euroa, mutta se on pieni hinta siitä, että pääsin vapaaksi. Työnvälitysfirman johtaja saatiin kiinni, ja hän on nyt vankilassa. En joudu pelkäämään enää”, Thoe Moe kertoo huojentuneena.

Oma ompelimo turvaa toimeentulon

Thoe Moe asuu nyt kuuden viikon ompelukurssin ajan Loikawissa, pienessä kaupungissa parin tunnin matkan päässä kotikylästään. Perhe on huolissaan tyttären hyvinvoinnista, sillä hänellä on usein kovia päänsärkyjä. Kurssilla on parikymmentä opiskelijaa, ja nuoret naiset asuvat kurssikeskuksen yläkerrassa. Kotityöt jaetaan, ja yhdessä laitetaan ruokaa.

”Kurssin ja oman ompelimon avulla pystyn vakauttamaan perheemme elinkeinoa. Emme ole enää niin riippuvaisia säästä, joka voi tuhota maissi- tai riisisadon”, Thoe Moe kertoo.

Pakolaisavun koulutuksessa nuoret naiset saavat taitoja, joilla parantaa omaa elinkeinoaan. Oman ompelimon perustajille annetaan pieni aloituspaketti: kankaita, lankaa ja työvälineitä. Monet ovat kotoisin pienistä kylistä, joissa toimeentulomahdollisuuksia ei juuri ole. Ennen koulutusta nuoret auttoivat perhettä maanviljelyssä sekä eläinten ja kodin hoidossa. Monet ovat käyneet vain ala-asteen.

Koulutus on suunnattu ennen kaikkea haavoittuvassa asemassa oleville nuorille, kuten maansisäisille pakolaisille ja väkivaltaa kokeneille naisille. Väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on mahdollista vasta, kun taloudellinen toimeentulo on turvattu.

Teksti ja kuvat: Kaisa Väkiparta

Auta Myanmarin nuoria ja tue ammattikoulutusohjelmaa!

Ompelukurssin osallistujat ryhmäkuvassa.

Ompelukurssin osallistujat ryhmäkuvassa.