Yrittäminen palkitaan

Pakolaisavun Minun Suomeni -blogisarjassa maahan muuttaneet ja turvapaikanhakijat pohtivat, miten he näkevät pakolaisuuden ja maahanmuuton, sekä kertovat kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Mi Mi Po Hti saapui Suomeen Myanmarista 2000-luvun alussa ja kävi läpi pitkän kotoutumisprosessin. ”Osaamattomuuttaan ei kannata hävetä”, hän muistuttaa muita maahan muuttaneita.

blogi_mi-mi-po

Kun saavuimme Kuopioon 2000-luvun alussa, meidät otettiin vastaan uteliaasti. Paikallislehdet kirjoittivat ja ihmiset puhuivat: ”Burmalaiset tulevat!”. Silloin pakolaiset olivat Suomessa vielä melko harvinaisia, ja uusista tulijoista oltiin vilpittömän kiinnostuneita. Nykyään tilanne on toinen, kun turvapaikanhakijoita on tullut Lähi-idän konfliktimaista runsaasti.

Kuopio oli rauhallinen ja kaunis, vaikkakin hyvin erilainen kuin se maa, josta olimme lähteneet. Saapuessamme oli joulukuu, ja lämpömittari oli 30 astetta miinuksen puolella. Suomen kielen oppiminen oli meille vanhemmille vaikeaa, mutta molemmat poikamme omaksuivat uuden kielen nopeasti. Kun menin torille ostamaan ruokaa, kauppiaat eivät ymmärtäneet englantia. Sen sijaan he puhuivat Savon murretta! En ymmärtänyt siitä sanaakaan, mutta minun oli pakko yrittää.

Ihmettelin aluksi, miksi suomen kielen opettajamme oli niin onnellinen lähestyvästä viikonlopusta. Hän muisti aina iloita viikon päätteeksi: ”Onneksi on perjantai!” Myanmarissa viikonlopun ja arjen välillä ei ole oikeastaan eroa, ja kyläilemään voi mennä ilmoittamattakin. Täällä taas on tapana, että molemmille sopiva aika päätetään hyvissä ajoin. Nykyään olen itse samanlainen kuin suomen kielen opettajani aikanaan. Viikonloppuna minäkin haluan omaa aikaa, enkä toivo, että vieraat poikkeavat kutsumatta kylään.

Kuopiossa kävin maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen, minkä jälkeen pääsin postiin töihin. Suomen kielen todistuksen saatuani menin työvoimatoimistoon kysymään, mitä muuta voisin tehdä. Sain vastaukseksi, että voisin mennä kouluavustajaksi tai päiväkotiapulaiseksi. Aloitin kuuden kuukauden sopimuksella päiväkotiapulaisena, jonka jälkeen sain määräaikaisuuden lastenhoitajana. Kahden vuoden ajan kävin päivisin töissä ja illat opiskelin lähihoitajaksi. Se oli rankkaa aikaa, mutta sen ansiosta minulla on kaksi tutkintoa. Nykyään asumme Helsingissä, jossa olen työskennellyt samassa päiväkodissa lastenhoitajana jo 11 vuoden ajan. Pidän nykyisestä työstäni, sillä lapset tekevät minut aina iloiseksi.

Nuoria turvapaikanhakijoita haluaisin kannustaa opettelemaan kielen ja ottamaan rohkeasti kontaktia toisiin ihmisiin. Heillä on edessään vielä kaikki tilaisuudet uuteen elämään. Osaamattomuuttaan ei kannata hävetä, koska parhaiten oppii ihmisten kanssa puhumalla. Yhdeksän kuukauden maahanmuuttajien kieliopetuksesta ei jää päähän mitään, jos kieltä ei sen jälkeen käytä.

Suomessa erityisesti koulutus on huipputasoa. Kun ihmisellä on korkea koulutus, ajatuskin on korkealla. Siksi suomalaiset ovat mieleltään kansainvälisempiä kuin monet muut. Täällä ollaan kiinnostuneita toisten auttamisesta ja järjestetään Nenäpäivän kaltaisia tapahtumia. Vaikka joukosta kuuluu välillä myös soraääniä, mielestäni suomalaisten auttamisen halu on vuosien saatossa vain lisääntynyt. Rasismi ei ole suomalaisten vaan yksilön ominaisuus. Jos ihmiseltä puuttuu jotakin tärkeää, esimerkiksi koulutus, työ tai vaikka oma auto, hänestä tulee helposti epäluuloinen myös toisia kohtaan.

Mikäli jotakin korjaisin Suomessa, olisi se nykyinen hallitus. Jos hallitus on hyvä, maalla menee hyvin, mutta jos hallitus on heikko, menee maallakin huonosti. Tällä hallituskaudella on puhuttu pelkistä leikkauksista jo siihen pisteeseen saakka, että kansalaiset kavahtavat jo pelkkää sanaakin. Vaikka tilanne olisi kiperä, asiat voi esittää myös toisella tavalla.

Alkuaikoinani Kuopiossa eräs suomalainen sanoi minulle kerran, että Suomessa yrittäminen palkitaan. Se on ollut kantava ajatukseni tähän päivään saakka. Meillä kaikilla on sekä oikeuksia että velvollisuuksia; jotta voi ottaa, pitää osata myös antaa. Uskon, että nykyajan ongelmat johtuvat siitä, että ihmiset ovat unohtaneet vastavuoroisuuden periaatteen. Kun olet ystävällinen toisille ja jaksat yrittää, myös sinua kohdellaan hyvin.

 

Mi Mi Po Hti

Tekstin kirjoitti haastattelun pohjalta Elina Kostiainen.