Paras mahdollinen uutinen Sierra Leonesta

Ngalun kylässä asuva Lansana Turay pitää kotikylässään pientä kauppaa. Siihen tarvittavat taidot aiemmin lukutaidoton mies sai Pakolaisavun järjestämistä lukutaitopiiristä ja yrittäjyyskoulutuksesta.

Ngalun kylässä asuva Lansana Turay pitää kotikylässään pientä kauppaa. Siihen tarvittavat taidot aiemmin lukutaidoton mies sai Pakolaisavun järjestämistä lukutaitopiiristä ja yrittäjyyskoulutuksesta.

Mitä kehitysyhteistyön kohdepaikkakunnilla tapahtuu sen jälkeen, kun ohjelmat päättyvät? Tähän kysymykseen Pakolaisapu sai tänä vuonna vastauksen Sierra Leonen maaseudulta. Siellä kylien asukkaat jatkavat nyt itsenäisesti lukutaitopiirejä ja kylätalkoita, jotka aloitettiin Pakolaisavun hankkeina vuosia aiemmin.

Pakolaisavun aikuiskoulutukseen ja yhteisöjen kehittämiseen keskittyneet hankkeet Sierra Leonen itä- ja eteläosien kylissä päättyivät osassa yhteisöistä vuonna 2011 ja viimeisissäkin kesällä 2014. Tuolloin Länsi-Afrikassa alkoi levitä historian pahin ebola-epidemia.

Sierra Leonessa ebola vaati lähes 4 000 ihmisen hengen ja sekoitti koko kansan arjen pitkäksi aikaa. Kun jo jokapäiväisestä elämästä selviytyminen oli epidemian aikana vaikeaa, olisiko asukkailla riittänyt voimia jatkaa opintoryhmiä ja kylien yhteisiä projekteja ebolasta huolimatta? Pakolaisavun työntekijöiden odotukset eivät olleet korkealla, kun he lähtivät kahden vuoden tauon jälkeen arviointimatkalle järjestön aiempiin kohdekyliin.

Perillä vastassa oli kuitenkin vankkoja todisteita siitä, ettei tehty työ ollut mennyt hukkaan. Useilla paikkakunnilla Pakolaisavun aloittamat käytännöt olivat edelleen voimissaan. Monessa kylässä jatkettiin esimerkiksi kuukausittain järjestettäviä kylän siivouspäiviä ja tienraivaustalkoita. Siivouspäivät ehkäisevät tarttuvien tautien ja malarian leviämistä. Kyliin johtavien pikkuteiden puhdistaminen nopeasti kasvavasta sademetsäkasvillisuudesta puolestaan takaa sen, että asukkaat saavat tuotteensa markkinoille, kun kylistä on kulkuyhteys suuremmille paikkakunnille.

Geibun kylän asukkaiden yhdessä rakentama silta mahdollistaa sen, että kylään on aiempaa helpompi kulkea.

Asukkaiden yhdessä rakentama silta yhdistää Geibun lähiseudun muihin kyliin.

Uusi katto kyläkoululle 

Sierra Leonen yli kymmenen vuotta kestänyt verinen sisällissota päättyi vuonna 2002, mutta sen vaikutus tuntuu yhä. Sodan aikana monet perinteiset kyläyhteisöt hajosivat ja ystävyys- ja sukulaisuussuhteet katkesivat, eikä ihmisten välinen luottamus ole vieläkään entisellään. Jokainen perhe viljelee omia peltojaan, ja yhteistyötä naapurien kanssa tehdään lähinnä silloin, kun se on välttämätöntä.

Kehitysyhteistyöprojekteilla kadonnutta yhteisöllisyyttä rakennetaan uudestaan, kun asukkaat kokoontuvat yhteen lukutaito-opetuksen ja koko kylää hyödyttävien hankkeiden vuoksi. Niiden myötä kaikkien ruokaturva ja hygienia kohenevat, mutta yhtä tärkeää on ihmisten keskinäisen luottamuksen vahvistuminen – sillä ehkäistään konfliktien uusiutumista.

Yhteistyön avulla voidaan myös vaikuttaa yhteisöjen tulevaisuuteen. Tämä oli ymmärretty esimerkiksi Yengeman kylässä, jonka asukkaat kertoivat Pakolaisavun työntekijöille päättäneensä lähettää kaikki kylän kouluikäiset lapset kouluun. Lisäksi kylään oli perustettu yhteinen riisipelto, josta saadun sadon myyntituotto käytettiin kyläläisten itse pystyttämän koulun peltikaton rakentamiseen.

Yengeman kyläläiset maksoivat kyläkouluun peltikaton rahoilla, jotka he saivat yhteisen riisiviljelmän sadon myynnistä.

Yengeman kyläläiset maksoivat kyläkouluun peltikaton rahoilla, jotka he saivat yhteisen riisiviljelmän sadon myynnistä.

Lasten koulunkäynti yleistyy usein pian sen jälkeen, kun aikuiset oivaltavat lukutaidon merkityksen omassa arjessaan. Konkreettinen esimerkki lukutaidon voimasta tuli Njala Keindeman kylässä asuvalta Sam Lavahulta. Luku- ja laskutaidontonta maanviljelijää huijattiin joka kerta hänen myydessään satoaan kaupungissa.

– Kerran möin säkillisen kaakaopapuja 150 000 leonilla (noin 20 euroa) ja olin tästä hyvin iloinen. Myöhemmin selvisi, että minua oli huijattu, sillä veljelleni maksettiin samanlaisesta säkistä 265 000 leonia (noin 35 euroa). Kun kylässämme alkoi aikuislukutaito-ohjelma, aloitin opiskelut, jotta tällaista ei enää tapahtuisi, Sam kertoi Pakolaisavun työntekijöille.

Opittua halutaan jakaa

Iloinen uutinen kylissä vierailleille työntekijöille oli niin ikään se, että valtaosassa kylistä Pakolaisavun aloittamat lukutaitopiirit olivat jatkaneet kokoontumisia kesästä 2014 saakka. Lähes kaikissa kylissä opiskelijoiden määrät olivat nousseet, ja moniin niistä oli perustettu toinen tasoryhmä edistyneemmille opiskelijoille. Myös useista lähikylistä löytyi intoa lukutaitopiirin perustamiseen.

– Opettajia motivoi työssä heidän saamansa koulutus ja se, että kyläläiset pyytävät heitä jatkamaan opetusta, kertoo Pakolaisavun Sierra Leonen maajohtaja Ben Malinen.

Hauraassa valtiossa ei ole itsestään selvää, että omaa osaamista halutaan jakaa. Tieto on kirjaimellisesti valtaa, joka auttaa nousemaan hierarkiassa ja säilyttämään saavutetut edut. Kyläläisten itsenäisesti organisoima opetus kertookin paitsi lukutaidon, myös solidaarisuuden juurtumisesta yhteisöihin.

Ensi vuonna Pakolaisapu lopettaa toimintansa Sierra Leonessa hallituksen vuonna 2015 tekemien kehitysyhteistyöleikkausten seurauksena. Edelleen kipeästi ulkopuolista apua tarvitsevasta maasta vetäytyminen on raskasta, mutta sitä helpottaa tieto, että aiemman työn tulokset pysyvät ja leviävät. Parempaa uutista maasta ei voi saada!