Järjestöt: Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen on kaikkien etu

Ilman vakinaista asuntoa on erittäin vaikea keskittyä koulunkäyntiin, opiskeluun tai työntekoon.

Ilman vakinaista asuntoa on erittäin vaikea keskittyä koulunkäyntiin, opiskeluun tai työntekoon.

Asunnottomista perheistä yli puolet on maahanmuuttajaperheitä ja alle 25-vuotiaista yksinelävistä asunnottomista joka neljäs on maahanmuuttaja. Maahanmuuttajien asunnottomuudelle tyypillistä on myös niin sanottu piiloasunnottomuus.

Vuosina 2008-2015 toteutetut valtakunnalliset pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat (PAAVO 1 ja 2) ovat onnistuneet tehokkaasti vähentämään pitkäaikaisasunnottomien määrää. Samalla asunnottomuuden riski koskettaa yhä useampaa pieni- ja keskituloista korkean vuokratason ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen vuoksi erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Yhden haavoittuvimmista ryhmistä muodostavat pienituloiset yksineläjät.

Varsinkin nuorten ja maahanmuuttajien tilanne on huolestuttava: ARA:n tilastojen mukaan vuonna 2015 lähes neljännes yksinelävistä asunnottomista oli alle 25-vuotiaita nuoria ja yli neljännes maahanmuuttajia. Asunnottomista perheistä yli puolet oli maahanmuuttajaperheitä. Maahanmuuttajien asunnottomuudelle tyypillistä on myös niin sanottu piiloasunnottomuus, joka ei näy tilastoissa.

Oma koti on yksi toimivan arjen peruspilareista: ilman vakinaista asuntoa on erittäin vaikea keskittyä koulunkäyntiin, opiskeluun tai työntekoon. Tehokas asunnottomuuden ennaltaehkäisy vähentää riskiä yhteiskunnan marginaaliin ajautumisesta ja säästää näin yhteiskunnan resursseja pitkällä tähtäimellä.

Vaikka asuntopula ja asumisen kalleus ovat hyvin tiedossa olevia ongelmia, konkreettiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi ovat vuodesta toiseen riittämättömiä.

”Viime kädessä kyse on poliittisesta tahdosta”, muistuttaa Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.

Vaikea asuntomarkkinatilanne hankaloittaa nuorten itsenäistymistä lapsuudenkodista ja on merkittävä haaste maahanmuuttajien kotoutumiselle. Maahanmuuttajat kohtaavat lisäksi syrjintää asuntomarkkinoilla.

”Toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajilla esimerkiksi suomen kielen taidon puute ei enää selitä sitä, miksi he tulevat toistuvasti ohitetuksi asuntonäytöissä”, huomauttaa R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry:n hankejohtaja Jenni Tahvanainen.

”Tämänkaltaisten kokemusten kasautuminen on omiaan vahvistamaan ulkopuolisuuden tunnetta.”

Vuoden 2016 aikana noin 10 000 turvapaikanhakijan arvioidaan saavan oleskeluluvan. Pula kohtuuhintaisista asunnoista hidastaa vastaanottokeskuksista kuntiin siirtymistä ja uuden elämän aloittamista Suomessa. Lisäksi se kärjistää vastakkainasettelua yhteiskunnan eri ryhmien välillä.

”Vastakkainasettelun sijaan pitää keskittyä ratkaisuihin. Viimeistään nyt tarvitaan vastuullista asuntopolitiikkaa, jotta kestämätön tilanne vuokra-asuntomarkkinoilla saadaan purettua”, painottaa Tiivola.

”Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen ei ole vain uusien tai jo pidempään Suomessa asuneiden maahanmuuttajien etu, vaan hyödyttää kaikkia pieni- ja keskituloisia”, kiteyttää toiminnanjohtaja Riitta Salin Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkosto Moniheli ry:stä.